Panimosta pamahtaa: Kievari Imperiaali Stout

Krimillä käytiin sotilaallista moniottelua myös 160 vuotta sitten. Silloin venäläisiä vastassa olivat brittiläiset, ranskalaiset, turkkilaiset ja sardinialaiset. (Italialaisethan ovat aina mieluusti mukana, kun on isompi remmi turvana). Tuo sota poikkesi keskeisesti Putinin voimapoliittisesta sulkeisharjoituksesta. Krimin sotaan tultiin jonossa, siellä oltiin rivissä ja kotiin palattiin pinossa. Lopulta ei ollut selvää edes se, kuka voitti.

Sodan symboliksi nousi brittiläisen kevyen ratsuväen prikaatin itsemurharynnäkkö Balaklavassa 1854. Yksikkö tulkitsi saamaansa epäselvää hyökkäyskäskyä virheellisesti ja rynnisti vetäytyvän venäläisen tykkipatterin sijaan "kuoleman laaksoon", jonka kummallakin harjanteella oli venäläistä tykistöä ampumavalmiina. Arviolta neljännes yli kuudensadan miehen prikaatista jauhautui muhjuksi joka suunnalta leimuavassa tulituksessa.

Lordi Alfred Tennyson sykähtyi urhean ratsuväen hirveästä kohtalosta niin, että puki taistelun runoksi "The Charge of the Light Brigade". Iron Maiden sävelsi tragediasta vuonna 1983 kauniin laulun "The Trooper". En tiedä, pantiinko taistelusta nimikko-olut, mutta jos olisi pantu, se olisi ollut jotakuinkin sellaista kuin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Imperiaali.

Tykinputkea muistuttavasta pullonsuusta valuu hitaasti pikimustaa olutta, jonka vaahto on tummanruskeaa ja varsin pahaenteisen oloista. Tuoksu on tuhti, paksu ja savuinen. Tykkien kumun voi haistaa.

Ensipuraisu on raivoisan hapanleipäinen ja paahtavan katkera. Aavistus mämmiäkin on, mutta ei imelällä tavalla. Suutuntuma on mehevän paksu. Olut on kuin mäntien mustaksi jyskyttämää moottoriöljyä. Magnum-, Perle ja Tettnang-humalat ryskyvät suussa. Maistelijaa ei päästetä vähällä, ennemminkin kyseessä on pruuvaajan synkeä kiirastuli. Jälkimaku on äkillisen lyhyt, mutta happamat humalat kihoilevat kurkussa mukavan pitkään.

Kievari Imperiaali Stout on väkevä, iso olut. Se jättää taakseen monet brittiläisetkin pullo-stoutit, joskin kokonaisuus on aavistuksen suomalaiskansallisempi. Imperiaali Stout valittiin Suomessa vuoden olueksi vuonna 2013. Luultavasti siksi, että kukaan muu ei ole rohjennut panna ihan vastaavaa.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyppi: imperial stout
Vääntöä: 9,2 %
Hinta: 5,65  € / 0,33 l 
Kolmella sanalla: Tulin, näin, tykitin.

Olutblinit

Blinikausi on Suomessa jostain syystä tammikuussa, vaikka jauhoja ja smetanaa saa kaupasta ympäri vuoden. Ainakin Turussa. Kauheasti hyvää ei ole itärajan takaa Suomeen tullut, mutta blinit ovat ehdottomasti yksi parhaista sikäläisistä vientituotteista. Kaikkein paras on tietysti AK-47, jonka voi unohtaa suolampeen vuodeksi, onkia ylös ja ja ampua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Blinit eivät itsessään maistu kovin erikoiselta. Niiden salaisuus onkin rakenteessa. Oikeaoppisesti laitetut blinit ovat kuohkeita ja reunoiltaan rapeita. Maku tulee lisukkeista. Kaviaari ja mäti tulee monelle ensimmäisenä mieleen, ja vaikka olenkin pienten kalanmunien suuri ystävä, toimivat nämä slaavilaiset lettuset minusta parhaiten smetanan, hunajan ja suolakurkun kera. Toki lisukkeina voi käyttää mitä mieleen juolahtaa.


Olutblinit
(viitisentoista)

2,5 dl maitoa
1/3 hiivakuutio
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl hapanta III-olutta (ale, humaloitu lager, pils tms.)
25 g voita
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl kirkastettua voita (paistamiseen)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja kaada suureen kulhoon. Murenna sekaan hiiva ja sekoita. Lisää tattarijauhot ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja peitä tiiviisti kelmulla. Anna pullistua huoneenlämmössä kahdeksan tuntia.

Voin kirkastaminen: Sulata kattilassa 150 grammaa voita. Älä päästä kiehumaan. Ota liedeltä ja anna tasaantua. Kaada kirkas osa voista pienempään astiaan. Älä päästä pohjalle jäänyttä sakkaa mukaan. Voit sulattaa voin myös mikrossa pienellä teholla 4-5 minuuttia. Tällöin lopputulos ei ole yhtä kirkasta kuin kattilassa, mutta käyttökelpoista.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja plumpsauta ne kohonneeseen taikinaan. Lisää olut, vehnäjauhot, suola ja 3 rkl kirkastettua voita. Sekoita tasaiseksi ja anna seistä kymmenisen minuuttia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kaavi taikinan sekaan. Sekoita varovasti lusikalla. Anna taikinan seistä kymmenen minuuttia. Nyt sen pitäisi näyttää kuohkealta ja muhkealta.

Lämmitä lettupannu melko kuumaksi. Lirauta 2 rkl kirkastettua voita joka koloon ja annostele noin puoli desiä taikinaa per kolo (riippuu pannun paksuudesta). Blinit alkavat turvota melkein heti ja ne voi kääntää kun ne näyttävät kiinteiltä, eivätkä enää tytise. Maiskuttele blinit kuumina ja tuoreina smetanan, sipulin, ohuiden suolakurkkuviipaleiden ja hunajan kanssa. Ainoa oikea ruokajuoma näiden kanssa on kylmä olut.

Phillyn nachot

Tämä herkullinen (krapula)ruoka ei sovellu ensitreffeille, vaan suhteen siihen vaiheeseen, jossa kumpaakaan ei enää häiritse se, että syömisen jälkeen täytyy sännätä heti suihkuun.

Phillyn nachot

(kolmelle)

400 g sika-nautajauhelihaa

1 prk (n. 200 g) texmex-papuja (kuten Santa Maria Refried Beans)

1 prk Philadelphia-tuorejuustoa

1 prk (n. 200 g) hedelmäsalsaa

2 dl juustoraastetta

200 g maissilastuja

10 tippaa Tabascoa

mustapippuria

suolaa

Ruskista jauheliha, mausta tabascolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää pavut ja ja paista niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Kaada maissilastut uuninkestävään vuokaan. Ne saavat mennä reilusti päällekkäin, joka paikassa saisi olla ainakin 2-3 lastua. Levittele jauheliha nachojen päälle, saa olla kokkareita siellä täällä. Ripottele juustoraaste. Paista uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia tai kunnes reunimmaiset nachot alkavat ruskistua reunoilta.,

Sekoita Philadelphia ja hedelmäsalsa kulhossa. Kauho se lusikalla nachojen päälle. Tämä ruoka elää vain lyhyen hetken, joten syö heti.

Sikamakoisat kaurispullat

Tuttu insinöörismies on innostunut metsästyksestä. Hän on hankkinut pyssyt ja koirat ja samoaa metsiä riistaeläimiä päiviltään päästellen. Erinomainen harrastus! Satuin viime kerralla insinöörismiehellä piipahtaessani saamaan levykkeellisen tuoretta, vastikään ammutun kauriin jauhelihaa. Oheinen resepti sopii etenkin riistaa vielä vierastaville ja lapsille. Nämä pullat ovat mietoja, mehukkaita ja makoisia.

Tuttujen insinöörismiesten puutteessa kauriin jauhelihaa voi metsästää hyvin varustettujen lihakauppojen pakastinkaapeista. Jos kaurista ei löydy, voi sen korvata peuralla. Hirvi onkin sitten jo pari pykälää jyrkempää. 


Sikamakoisat kaurispullat
(viitisenkymmentä)

400 g kauriin jauhelihaa
750 g possun jauhelihaa
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 prk smetanaa
3 munaa
1/2 rkl suolaa

Läiskäise suureen kulhoon jauhelihat ja vaivaa kouralla puristelemalla. Lisää sipulikeittopussin sisältö, smetana ja kolme kanamunaa. Vaivaa tasaiseksi. Lisää suola, sekoita ja tarkista maku. 

Pyörittele massasta herkästi kämmentesi välissä meheviä lihapullia. Se onnistuu parhaiten, kun huuhtelet kädet vedellä ja kuivaat ne melkein kuiviksi. Kun taikina alkaa taas tahmautua kämmeniin, huuhtele. Paista kaurispullia 175 asteessa 15 minuuttia. Kylkeen sopii esimerkiksi perunamuusi ja sienimuhennos.

Panimosta pamahtaa: Neuzeller Pilsner Winter 13/14

Kausioluet ovat riskaabeli rasti. Joko ne ovat täysin kammottavia tai sitten niin napakymppejä, että kauden päättyminen ottaa kunnolla kupoliin. Ryhdikkäästi seisova Neuzeller Pilsner Winter 13/14 solahtaa jälkimmäiseen osastoon yhtä sulavasti kuin Edelweissia hamuava alppijääkäri viimeiseen rotkoonsa.

Lasissa olut näyttää juuri siltä, mitä spartalainen etiketti lupaa: pilsneriltä. Vaahto on mukavan kuohkea. Tuoksu on miellyttävän makea ja kepeän maltainen. Kun oikein nuuhkii, voi aavistaa banaanin pudonneen panimomunkin kaavun kolosta sammioon.

Ensipuraisu on vähäeleinen, ellei suorastaan bulkkilagermainen. Mutta sitten suussa alkaa tapahtua. Hallertau-humala ryntää ärhäkkäänä kieltä pitkin nieluun. Katkeraa, hapanta, aavistuksen greippistäkin. Jälkimaku on lyhyt, kuiva ja hieman pippurinen, mikä on oluessa aika poikkeuksellista.

Kokonaisuutena NPW on varsin oiva, rapsakan kuiva pils. Ei lainkaan hullumpaa vaikkapa vanhan ja tymäkän cheddarin kavaljeerina. Mutta kiitos alkoholiholhouspolitiikkamme, tämänkin herkun joutuu hakemaan Alkosta, koska se on 0,1 % liian väkevää marketin hyllyyn.

Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle ( Saksa)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 4,8%
Hinta: 3,81 € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Raikas ja rapsakka.

Lipeäkalaa kunnon munakastikkeessa

En tunne kovinkaan monta ihmistä, joka pitää lipeäkalasta. Eli livekalasta, kuten ainakin Turussa lausutaan. Syytä kysyessä moni vastaa, ettei voisi kuvitellakaan syövänsä "lipeää". "Sehän on jotain myrkkyä!".

Eli maistettu ei koskaan ole.

Livekala on vastoin kaikkia ennakkoluuloja mainio keskiajalta peräisin oleva talvinen herkku, ei suinkaan pelkkä jouluruoka. Se on kevyttä, pehmeää, ruodotonta ja itsessään hyvin mietoa. Norjalaiset syövät livekalaa ihan oddmundina, ja siellä päin se on aina turskaa. Suomessa ja Ruotsissa lipeävedessä pehmitetään sukulaiskala molvaa, sillä turska on karannut makeutuneesta Itämerestä Atlannin suolaisiin vesiin. Portugalissa matkailleet ovat saattaneet törmätä bacalhau-nimiseen ruokaan. Se on lähes samaa.


Livekalaa munakastikkeella
(neljälle)

n. 1 kg livekalaa
8 dl maitoa (ei rasvaton)
5 munaa
3/4 dl vehnäjauhoa
75 g voita
mustapippuria
valkopippuria
suolaa
1 kg keitettyjä perunoita

Kuori perunat ja keitä ne. Keitä kananmunia 8 minuuttia ja lorauta keitinveteen alussa tilkka etikkaa (tämä tekee kuorimisesta vaivatonta). Jäähdytä munia kylmässä vedessä parisenkymmentä minuuttia. Kuori ne ja muusaa syvällä lautasella joko survimella tai haarukalla. Keitä perunat lähes kypsiksi, ennen kuin aloitat munakastikkeen laittamisen.

Laita maito mikroon kuumenemaan täydellä teholla kolmeksi minuutiksi. Kuumenna teflonkattila ja sulata voi. Lisää jauhot kuohuavaan voihin vispilällä sekoittaen. Seos ei saa muuttua kokkareiseksi. Jos siltä näyttää, voit lisätä hiukan voita. Kaada sekaan noin puolet maidosta koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoita kunnes se alkaa taas kiinteytyä. Lisää loppu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat ja ripaus suolaa ja valkopippuria. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää mausteita maun mukaan. Kastikkeesta ei ole tarkoitus tulla kauhean suolainen tai pippurinen, sillä niitä lisätään ruokailuvaiheessa. Väännä hellasta lämpö pois ja anna kastikkeen odotella liedellä kannen alla.

Laita livekala korkeaan mikronkestävään astiaan nahkapuoli alaspäin, ripottele pinnalle suolaa ja lämmitä ilman kantta täydellä teholla 10 minuuttia. Kaada neste pois. Kala on valmista syötäväksi.

Mielestäni paras tapa syödä livekalaa on ottaa ensin lautaselle pari perunaa ja pilkkoa ne pieniksi. Päälle useampi ruokalusikallinen livekalaa ja reilusti valkokastiketta. Koko komeuden päälle ripaus suolaa, musta- ja valkopippuria oman maun mukaan. Vanhan kansan suosimaa maustepippuria en suosittele, eihän se ole pippuria ensinkään, vaan jokin marja!

Palsternakka-lintupiiras

Pitkien pyhien päätteeksi kaapeissa tuppaa olemaan kaikenlaista, mikä päätyy lopuksi peltipitsaan. Piiraat ovat hivenen herkullisempi vaihtoehto. Tämä piiras syntyi silloin, kun joulun lähes täysin palvelleesta savukalkkunasta oli jäljellä vielä puolisen kiloa mehevää lihaa. Se löysi kaverin palsternakasta, "jumalaisesta juureksesta", kuten @tarutorikka Twitterissä maalaili.

Palvatun kalkkunan puutteessa voi aivan hyvin käyttää grillattua tai uunitettua broileria.


Palsternakka-lintupiiras

pohja:
3 dl vehnäjauhoa
50 g voita
1 prk (120 g) smetanaa
3 rkl vettä
1 tl suolaa

täyte:
200 g kypsää linnunrintaa (kalkkuna, broileri)
150 g palsternakkaa
2 dl juustoraastetta
2,5 dl ruokakermaa
3 munaa
2 tl lipstikkaa (tai muuta lintiurttiä, kuten rakuunaa)
mustapippuria 
suolaa

Sekoita sulatettu voi, jauhot, smetana ja suola isolla lusikalla tai nuolijalla kulhossa joustavaksi taikinaksi. Läjäytä taikina piirasvuokaan ja painele kämmenellä tasaiseksi. Pistele haarukalla sinne ja tänne parisenkymmentä kertaa ja työnnä vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Työnnä vuoka suoraan pakastimesta uuniin ja kypsytä pohjaa 15 minuuttia. Kuori palsternakka ja suikaloi veitsellä ohuksi tikuiksi. Kypsennä palsternakkaa oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes päät alkavat olla mukavan ruskeita. Ripauta päälle hieman suolaa. Valuta palsternakkaa siivilässä muutama minuutti.

Ripottele vuokaan 2-3 sentin suikaleiksi revitty linnunliha, palsternakat ja juustoraaste. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon ruokakerma ja lipstikka. Lisää neljä kierrosta mustapippuria ja ripaus suolaa. Tarkista maku. Kaada seos piiraan päälle ja levitä sitä joka kohtaan. Paista 200 asteessa parisenkymmentä minuuttia. Anna jäähtyä lämpöiseksi ja popsi pois.