Laiskan gringon nachot

Oli sitten vegaani tai barbaari, kaikki pitävät texmexistä. Lyöpä lempeän kermaisella jauhelihatäytteellä, rapealla jääsalaatilla, juustoraasteella ja valkosipulidipillä vuorattu peruswrappi äidin lihapullilla syötetyn perusmaunon käteen, niin se on goodbye maksalaatikko.

Nachot ovat texmex-sormiherkkujen kivijalka. Suomessa ne on kylmästi alistettu jonkinlaisen maahanmuuttajasipsin asemaan. Niitä sullotaan vedä-niimpal-ku-jaksat -paikoissa pikku murusina isoihin kulhoihin ja viereen lykätään vati lämmintä salsaa ja kupillinen kovettunutta guacamolea. Täytyy olla todella juntti tai todella kovassa kankaisessa semmoista vetääkseen. Tietysti jos joku pitää Rugeria ohimolla, ymmärrän.

Oikeat nachot ovat käsityötä. Pellille kuusiriviin komennetuille maissilastuille asetellaan varovasti teelusikalla jauhelihatäyte ja/tai kirsikkatomaatti ja/tai oliivi ja/tai homejuustoa ja/tai guacamolea. Kruunuksi vielä hyppysellinen juustoraastetta ja uuniin. Kyllä, hyvää tulee, jos noin tunnin piperryksen jälkeen syöminen ylisummaan enää kiinnostaa.

Koko herkun voi tehdä tietysti täysin toisinkin. Tämän reseptin on keksinyt joskus ammoin rouvani, joka halusi herkullisia nachoja mutta samalla jonkun sohvalle jalkoja hieromaan.



Laiskan gringon nachot

500 g naudan jauhelihaa
2,5 dl ruokakermaa (15 %)
2 rkl vehnäjauhoja
pussillinen nachoja (pyöreitä ja tukevia, esim. Santa Maria)
300 g juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
tabascoa

Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Lisää suolaa ja kuutisen kierrosta mustapippuria. Tarkista maku. Lisää tabascoa oman maun mukaan (10 tippaa = miedon rapsakka, 20 tippaa = kivasti hot, 30+ tippaa = tie helvettiin). Anna hautua kannen alla hiljaisella lämmöllä 4 minuuttia.

Levittele nachoja leivinpaperin päälle uunipellille. Saavat olla hiukan limittäin ja rikkoutuneetkin surutta sekaan, mutta päällekkäin latominen ei ole tarkoitus. Täytä koko pinta-ala. Levitä jauhelihakastike nachojen päälle mahdollisimman tasaisesti. Levitä juustoraaste samoin. Kypsennä uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 7 minuuttia, eli kunnes juusto on sulanut mutta ei palanut. Anna vetäytyä viitisen minuuttia ja leikkaa haluamasi kokoisia laattoja.

Sikahyvä kieli

Juu. On kuultu. Jo ajatus sian kielen syömisestä etoo. Jos pääsee kuitenkin niin pitkälle, että tutkailee kieltä marketin lihaosaston elinpäädyssä, alkaa suojaus pudota. Tosin kielen näkyvät nystyrät ja kurkunpään ryhmyläinen jäänne on monelle silti liikaa, jolloin herkkulihas jää hyllyyn odottamaan arvoistaan asiakasta. Mutta kun pääsee tästäkin yli ja valmistaa kieltä tämän ohjeen mukaan, ei ole paluuta peruspossuun. Goodbye kyljykset, adjöö sisäfile!

Possun kieli on erittäin edullista, noin 6-7 euroa kilo. Syy on siinä, että porukka ei tajua kuinka sikahyvää se on. Sisäfile maksaa noin 10-12 euroa kilo. Makuperusteinen hinnoittelu nostaisi kielen kilohinnan jonnekin kahdenkympin korville. Koska kieli työskentelee koko elämänsä, siihen ei kerry rasvaa tai jänteitä, ei kalvoja tai rustoa. Kieli ei myöskään ole "limainen", kuten jotkut ääliöt luulevat - ja vielä ääneen. Kielen herkullisuuden myöntävät monet muutkin nisäkkäät, kuten miekkavalaat. Ne jahtaavat nuoret ryhävalaat uuvuksiin, hotkaisevat poloilta vain kielen suusta ja antavat ruhojen vaipua meren syvyyksiin muiden perattaviksi. Jollain tavalla tunnen läheisyyttä miekkavalaisiin.

Tämä vuosien kokemuksiin nojautuva kieliresepti mukailee juutalaisen keittiön kielenhaudutusoppeja sillä piskuisella erolla, että kieli on possun. Rabbienkin rakastamaa naudan kieltä olen valmistanut kerran, mutta en erikoisemmin pitänyt. Jotenkin "märkäistä" ja eri planeetalta kuin possun lipokas.

Sikamaisen hyvä kieli

2 possun kieltä
3 l vettä
3 laakerinlehteä
1 sipuli
10 mustapippuria
10 valkopippuria
5 neilikkaa (ei kukkia!)
2 valkosipulinkynttä
3 tl suolaa

Laita vesi kattilaan ja liesi täysille. Huuhtele kielet kylmässä juoksevassa vedessä. Laita kielet kattilaan. Lisää laakerinlehdet, pippurit, neilikat, kuorittu sipuli halkaistuna ja kuoritut valkosipulinkynnet kokonaisina. Odota kunnes vesi kiehuu, laita kattilan päälle kansi ja vähennä lämpöä niin, että liemi kiehuu juuri ja juuri (perinteisellä kuusiportaisella asteikolla ehkä kakkoselle). Anna muhia kannen alla 105 minuuttia, yksi jokaista talvisodan päivää kohden.

Nosta kypsät kielet leikkuulaudalle ja anna hengähtää kymmenisen minuuttia. Ota avuksi haarukka ja terävä, ohut veitsi. Naulitse kieli harukalla ja leikkaa veitsellä kieli noin puolen sentin siivuiksi. Syö heti sellaisenaan tai vaikkapa voilla aateloidun karjalanpiirakan päällä. Hämmästyt kummassakin tapauksessa, sen takaan.

Syntisen hyvä silakka

Sieppaahan se kun joku ylistää olevansa suuri kalan ystävä ja kehuu samaan hengenvetoon norjalaista kassilohta. Nämä rehulla paisutetut limakkaat ovat pahimmillaan niin höttöisiä, että sormella voi tökätä kalan kylkeen reiän. Ja tämä tarina on tosi. Markettien kalatiskit notkuvat jos jonkinlaista merenelävää perusnieriästä satunnaiseen miekkakalasatsiin asti. Näitä lentokaloja äimistellessä tiskin paras kala ui monelta ohi silmäkulman.

Se on silakka.

Tätä taatusti luomua herkkukalaa myydään valmiiksi fileoituna noin seitsemällä eurolla kilo. Edullisuuteen on syy. Silakan maine on mustattu leimaamalla se köyhien ruoaksi. Muun muassa edesmennyt pääministeri Harri Holkeri - tuplakala itsekin - kehotti 1990-luvun alun lamavuosina vähävaraisia syömään silakkaa. Se oli kuivassa valkoviinissä kasinovuodet kelluneelle kansakunnalle märkä läiskähdys vasten kasvoja. Viinistä on silakkaan liian pitkä loikka.

Tämä ohje kuului ennen kaikkein tarkimmin varjelemiini kalaresepteihin. Herkullisemmaksi en osaa tätä enää herkistää.


Syntisen hyvät smetanasilakat

1/2 kg tuoreita silakkafileitä
2 prk (á 125 g) smetanaa
1 dl balsamicoetikkaa (di Modena)
2 rkl sokeria
2 tl tujua sinappia (Colman´s, dijon)
sormisuolaa
mustapippuria
(1-2 valkosipulinkynttä)

Nylje silakat. Se on nopeaa ja sikahelppoa. Ota fileestä tukeva ote kahdella kädellä siten, että nahkapuoli on alaspäin. Tartu toisen fileen yläpäähän etuosormella ja peukalolla ja vedä file irti nahasta. Jos file menee muhjuksi (muutama menee aina), hylkää se. Nostele fileet isoon pakastepussiin ja kaada päälle balsamico ja sokeri. Päästä pussista ilmat pihalle ja vedä tiukkaan umpisolmuun. Anna marinoitua jääkaapissa vuorokausi.

Valuta marinoituneet ja vaaleiksi muuttuneet fileet lävikössä. Älä missään tapauksessa huuhtele niitä. Kaada fileet kulhoon ja lisää smetana, sinappi, muutama reilu hyppysellinen sormisuolaa ja muutama kierros mustapippuria. Valkosipulin ystävät voivat pusertaa sekaan kynnen tai kaksi, mutta homma toimii ilmankin. Nostele lusikalla varovasti sekaisin, mutta älä vatkaa tai vemputa. Maista, että suolaisuus on sopiva. Laita ilmatiiviiseen purkkiin jääkaappiin ainakin 12 tunniksi. Herkku säilyy jääkaapissa päiväkausia ja maku vain paranee ajan kuluessa. Nautiskele voidellun hapankorpun päällä, kalapöydän herkkuna tai suoraan haarukalla purkista suuhun nostellen. Et uskoisi syöväsi silakkaa.

Silakan nylkemisestä: Fosfori, elohopea ja muut pöpöt sijaitsevat pääosin silakan kiiltävässä nahassa. Itämeren silakan syöntirajoituksissa on laskettu, että nahatkin syödään. Mutta nyljettyä silakkaa voit popsia varsin huoletta. Et ala hohtaa pimeässä. Nyljetyt fileet voi myös jauhottaa vehnä-ruisjauhoseoksessa, paistaa voissa pannulla ja ripauttaa suolaa päälle. Aivan sairaan hyvää tulee.

Tee itte leipäs!

Chapatin kuuluu pullistua paistaessa.

"Pitkien pyhien jälkeen jääkaappi notkuu herkullisia tähteitä: paistia, leikkeleitä, kalkkunanrintaa, kastikkeita, waldorfinsalaattia, pähkinöitä, juustoja.". Näin alkavat ne kokkausblogit, joita varon kuin kärkitunnustelija latumiinaa.

Todellisuudessa tähteinä on kokkareiseksi kuivunutta jauhelihakastiketta, jäykistynyttä juustoraastetta, kaksi puolikasta kurkkua, räjähtänyt italiansalaatti sekä marketin Aasia-hyllyltä kaapattu intialainen lasitölkki, jonka etiketissä lukee "mulpfha". Mutta eipä hätää. Näistäkin voi lohtia kelpo purtavaa wrappaamalla. Valmiina myytävät vehnäkuoret ovat jotenkin etovia - etenkin jos syö yli kaksi - mutta itse paistetut ovat toista maata.

Chapatit ovat intialaisen keittiön monista leivistä yksinkertaisimmat. Ei tarvita edes hiivaa tai leivinjauhoa, eikä paistamiseen käytetä rasvaa. Jo pelkkä jauho ja vesi riittävät. Hindulaiseen tyyliin chapatit hyväksyvät avosylin sisäänsä miljoonaa eri täytettä, mutta maistuvat sellaisenaankin. Nostapa tuore kuuma leipä pannulta lautaselle, aateloi voilla ja viskaa päälle hyppysellinen hyvää sormisuolaa. Ja katso heidän ällistyneitä ilmeitään. Mutta eivät chapatit ole hullumpia jäähtyneinäkään, vaikkapa mustan Koskenlaskijan ja rapean jääsalaatin kera. Jäähtyneiden chapatien pintaan kannattaa silti aina sipaista ohuelti voita. Säilytä syömättä jääneet chapatit huoneenlämmössä ilmatiiviissä muovipussissa, mikäli haluat niiden pysyvän pehmeinä.

Chapatiainekset löytyvät aina kaapista, sillä siinä vaiheessa kun vedestä, vehnäjauhosta ja suolasta on pulaa, on sinulla luultavasti paljon suurempia huolenaiheita kuin se, miten tähteitäsi söisit. Oheinen resepti on pikku syrjähyppy aidosta ohjeesta, sillä tähän tulee oliiviöljyä. Se tuo taikinaan kimmoisuutta ja helpottaa kaulimista. Rakuuna antaa pikanttia särmää.


Hellasoturin chapatit
(noin kuusi isoa)

5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
2 tl rakuunaa (tai muuta miellyttävää yrttiä)
oliiviöljyä
vettä

Mittaa jauhot, suola, ja rakuuna kulhoon. Sekoita lastalla. Lisääpari lorausta oliiviöljyä ja noin desilitra kylmää vettä. Vaivaa käsin kimmoisaksi. Jos taikina on kuivaa, lisää loraus vettä, jos tahmeaa, lisää jauhoja. Kun tsydeemi on elastista eikä tartu sormiin, se on valmista kaulittavaksi.

Jaa taikina kuuteen osaan. Ota yksi pallura, painele se kämmenellä jauhotetulla alustalla litteäksi ja ala kaulia. Jos taikina tahmaa puiseen kaulimeen jauhota se ja osta ensi kerralla kaupasta raskas marmorinen tai kivinen kaulin. Kaulitse lätyskät niin ohuiksi ja pyöreiksi kuin osaat. Suhteellisen nättejä saat kun kaulitset kolme-neljä vetoa alhaalta ylös, käännät leipää 90 astetta oikealle ja toistat saman.

Kypsennä leivät kuumalla teflonpannulla ilman voita tai öljyä. Chapati saattaa pullistua reilusti paistamisen aikana, mikä tarkoittaa vain sitä, että leipä on kääntövalmis. Jos pullistumista ei tapahdu voit kääntää leivän kun siinä on tusina tummaa pilkkua ja rapeahko pinta. Kääntele leipiä paljain käsin ja näytät kadehdittavan ammattimaiselta. Tarjoile tuoreina ja syö loput yksin kylminä.

Täytteenä texmex-kemuista jäänyttä jauhelihatäytettä, salaattia, fetaa ja dippikastiketta.