Panimosta pamahtaa: Neuzeller Pilsner Winter 13/14

Kausioluet ovat riskaabeli rasti. Joko ne ovat täysin kammottavia tai sitten niin napakymppejä, että kauden päättyminen ottaa kunnolla kupoliin. Ryhdikkäästi seisova Neuzeller Pilsner Winter 13/14 solahtaa jälkimmäiseen osastoon yhtä sulavasti kuin Edelweissia hamuava alppijääkäri viimeiseen rotkoonsa.

Lasissa olut näyttää juuri siltä, mitä spartalainen etiketti lupaa: pilsneriltä. Vaahto on mukavan kuohkea. Tuoksu on miellyttävän makea ja kepeän maltainen. Kun oikein nuuhkii, voi aavistaa banaanin pudonneen panimomunkin kaavun kolosta sammioon.

Ensipuraisu on vähäeleinen, ellei suorastaan bulkkilagermainen. Mutta sitten suussa alkaa tapahtua. Hallertau-humala ryntää ärhäkkäänä kieltä pitkin nieluun. Katkeraa, hapanta, aavistuksen greippistäkin. Jälkimaku on lyhyt, kuiva ja hieman pippurinen, mikä on oluessa aika poikkeuksellista.

Kokonaisuutena NPW on varsin oiva, rapsakan kuiva pils. Ei lainkaan hullumpaa vaikkapa vanhan ja tymäkän cheddarin kavaljeerina. Mutta kiitos alkoholiholhouspolitiikkamme, tämänkin herkun joutuu hakemaan Alkosta, koska se on 0,1 % liian väkevää marketin hyllyyn.

Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle ( Saksa)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 4,8%
Hinta: 3,81 € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Raikas ja rapsakka.

Panimosta pamahtaa: Prykmestar Luomu Pils

Jos on käynyt pilsin syntykodossa Tsekin Plzenissä niin tietää, että yhtä taivaallista pilsiä ei saa muualta päin planeettaa. Pilsner Urquellin tehtaan kosteanhämyisissä olutkellareissa säilötään puutynnyreissä kermaisen kuohuavaa aarretta, jonka ryöstämiseksi keskiaikainen kauppakuningas värväisi ainakin kymmenentuhatta julmaa teutonipalkkasoturia.

Masentavan lager-panemisen Suomessa ei odota pilseiltäkään ihmeitä. Panimot ovat upottaneet kaupungin kaunot ja maaseudun maunot vetiseen lapinkarhuun, mikä lorisee elimistön läpi posliiniin väriä muuttamatta. Premium-oluisiinkaan ei uskalleta lisätä kunnolla humalaa, tuota suloisen kitkerää nuppukukkaa, mikä on hyvän oluen kivijalka.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta läiskimään lähteneen kaksikon perustama Vakka-Suomen Panimo yllättää aina iloisesti, eikä petä diskreetissä pilsissäkään. Saksalaista Hallertauer-humalaa on rutkasti, olut tarrautuu kitalakeen varmaotteisesti kuin himokas ranskatar juopuneeseen amerikkalaiseen laskuvarjojääkäriin. Olut on raikas, joskin loppua kohden hitusen imelä. Jälkimaku on lyhyt ja humalan kitkeryys katoaa turhankin nopeasti. Suomalaisten pilsien kärkeen tämä kiilaa kevyesti.

Suurimmat moitteet saa pullon ulkonäkö. Etiketissä on sinänsä hienon Prykmestar-etiketin taustalla halvannäköistä rairuohoa ja kaikenlaista luomuavainlippuleimaa. Kaikki kunnia luomuoluelle, mutta pullo näyttää vihreiden listoilta eduskuntaan yrittävän heteromiehen ääntenkalastelubisseltä. Olut itsessään on monin verroin parempaa.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo (Suomi)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 5,2 %
Hinta: 3,97 € / 0,5 l (Alko)
Kolmella sanalla: Härmän parasta pilsiä