Se on risoton paikka

Kuka muistaa 1980-luvun "risotot"? Puisevaa riisiä, puruista tonnikalaa ja kuivakkaa purjoa. Ei ihme, että ymmärsin tämän mestarillisen ruoan todellisen olemuksen vasta 2000-luvun alussa, kun superärsyttävä telkkarikokki ylisti appeen korkeuksiin. Päätin todistaa sotkutukan olevan väärässä ja latasin wokkiin käsketyn panoksen.

Lopputulos: Sotkutukka 6 - 0 Hellasoturi.

Risotto on ällistyttävän nerokas ruokalaji. Siihen voi laittaa mitä tahansa, kunhan ei liiottele eri sortimenteilla. Risotto ei ole pizza, riisin lisäksi yksi tai kaksi sorttia piisaa. Risotto täytyy ehdottomasti tehdä tarkoitusta varten viljellystä riisistä, kuten arboriosta. Muutoin tuloksena on il grande bordello. Oikeaoppinen risotto on kermaisen sakeaa ja puuromaisen täyteläistä. Risoton voi tehdä ilman mitään sorttiakin. Sivulle sopii silloin mehevä, ruusunpunainen paisti tai grillattu jalokala.  

 
Yhden sortin risotto

2,5 dl risottoriisiä
2 kasvisliemikuutiota
1 l kuumaa vettä
n. 250 g jotakin sorttia (herkkusieniä tai kinkkua tai tonnikalaa tai cheddarkuutioita tai surimia tai keksi itse)
2 dl kermaa
150 g parmesaania jauheena
1 dl hyvää, kuivaa italialaista valkoviiniä (kuten Montalto Pinot Grigio )
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
auringonkukansiemeniä (pinnalle)

Keitä litra vettä ja sekoita liemikuutiot sekaan. Kuumenna wokkipannua kunnolla. Kaada pannulle ainakin 0,5 dl oliiviöljyä ja anna ottaa lämpöä viisi sekuntia. Lisää riisi ja paista koko ajan sekoittaen kolmisen minuuttia tai niin kauan, että öljy näyttää kadonneen mutta riisi ei tartu pohjaan. Lisää 1 dl valkoviiniä ja sekoittele, kunnes viini on haihtunut. Alkoholi katoaa mutta viinin maku jää, joten lopputulosta voi tarjota anopille ja muille mahdollisille niuhottajille.

Lisää noin kolmannes kasvisliemestä ja sekoita. Peitä kannella ja anna porista, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää jäljellä olevasta kasvisliemestä puolet ja toista toimenpide. Viipaloi herkkusienet tai muu sortti. Sekoita risottoon ja lisää loput kasvisliemestä. Anna porista puuromaiseksi.

Sekoita parmesaani risottoon. Lisää puolet kermasta ja sekoita. Lisää loppu kerma, sekoita ja anna hautua kannen alla hiljaisella lämmöllä viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Viskaa pintaan auringonkukansiemeniä ja syö saman tien.

Cannelloni, josta ei voi kieltäytyä

Pastaruoka = rasvaisen tuhti lasagne. Valitettavan usein se on tätä, vaikka pastasta saa myös kevyempää apetta. Kokeile vaikka cannellonia, mutta älä katso ohjetta lasagnelevypurkin kyljestä: siinä nimittäin palaa paritkin päreet kun keität ja kylmennät lasagnelevyjä, minkä jälkeen joudut rullaamaan niistä yhdessä koossa pysyvät täytetyt putkilot.

Johtavassa cannellonissa on tietysti hiukan tuhtaamista, mutta pienet roiskeet kuuluvat asiaan. Ulkoapäin lasagnen näköinen ruoka maistuu hyvinkin omanlaiseltaan, eikä ole yhtä tupaten täyttävää. Lätkäjätkille ehkä liian kevyttä, mutta sopivaa esimerkiksi ruutukuvioisissa slipovereissaan pelikirjoja rustaaville kiekkoanalyytikoille.    

Johtava cannelloni

500 g naudan jauhelihaa
6 reipasta tomaattia

2 prk tomaattipyreetä

1 pieni kesäkurpitsa

1 iso sipuli

1 tuore basilika

250 g cannelloniputkiloita

1 l punaista maitoa

1 pss (180-200 g) pieniä katkarapuja

n. 150 g parmesaania (jauhettuna)

1 dl vehnäjauhoja

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

voita

Kalttaa tomaatit: viillä erittäin terävällä veitsellä tomaattien neljälle sivulle ristinmerkit (n. 1 cm x 1 cm piisaa). Laita tomaatit kiehuvaan veteen. Anna pulputtaa noin minuutti. Huuhtele tomaatit kylmällä vedellä ja nypi kuoret sormin pois. Kuutioi tomaatit. Kuori kesäkurpitsa ja raasta suikaleiksi. Kuori sipuli ja hakkaa pieneksi. Nypi basilikan lehtiä ainakin parisenkymmentä.

Ruskista sipuli voissa isossa wokissa tai kasarissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää kuutioidut tomaatit, tomaattipyree, kesäkurpitsa, sipuli ja basilikanlehdet. Sekoita ja anna hautua suht kuumalla kannen alla kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että tomaatit ovat kokonaan pehmenneet ja muhentuneet. Nouki tomaattien kannat pois haarukalla. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Täytä cannelloniputkilot pitkulaisen uunivuoan päällä yksi kerrallaan. Teelusikalla onnistuu parhaiten. Jos (ja kun) täytettä valuu putkilon ulkopuolelle, anna valua. Lado putkilot tiiviisti kahteen riviin.

Valmista maitokastike. Kuumenna maitoa mikrouunissa täydellä teholla kolmisen minuuttia. Sulata katkaravut uittamalla pussia tiskialtaassa kuumassa vedessä kymmenisen minuuttia. Sulata n. 70 g voita teflonpohjaisessa kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita vispilällä kasaan. Lisää noin 3 dl maitoa ja vispaa kasaan. Lisää taas 3 dl ja vispaa. Lisää vielä loput ja vispaa tasaiseksi. Lisää katkaravut ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi. Mausta valkopippurilla ja varovasti suolalla.

Kaada maitokastike cannellonien päälle ja levitä lusikalla niin, että jokainen kolo ja kulma peittyy. Paista uunissa keskitasolla n. 200 asteessa, kunnes pinta on ruskistunut ja haarukka porautuu vaivatta pohjaan. Anna vetäytyä liedellä folion alla kymmenisen minuuttia ennen vuoan tyhjentämistä.   

Panimosta pamahtaa: Sven Karjala

Vaikka suomalaiset ovat lager-kansaa, eivät suomalaiset suurpanimot osaa panna kummoisiakaan IVA-lagereita. Ne maistuvat kolmoselta, johon on lorautettu pikkuisen paloviinaa. IVB-osaamista sen sijaan on, suurpanimojen väkevimmät oluet ovat juotavia sellaisenaan. Noin 6 % on kuitenkin ihanteellisin väkevyys vahvalle lagerille. Onneksi sitä on helppo valmistaa itse.

Vaikka kakkosolut on monille kirosana, nyt kannattaa nöyrtyä. Olvin Sven Tuuva (3,5 %) on sinänsä ihan kelvollista kakkosta. Kaikki eivät ole, etenkin Sinistä kannattaa varoa kuin herkistettyä putkimiinaa: se näyttää ja maistuu kuselta, mistä on suodatettu mineraalit. Svenin taistelutoveriksi sopii Karjala IVB (8,0 %). Kaappaa Sven vasempaan käteen ja Karjala oikeaan. Aseta oluet ohutreunaisen lasin vastapäisille puolille ja kaada lasiin varovasti fifty-fifty. Vaahdosta kehittyy muhkea, joten korkea lasi voi aluksi olla järkevämpi vaihtoehto.

Sven Karjala on pehmeää ja täyteläisen maltaista. Aromi laskeutuu lempeästi kitalaen takaosaan. Varovainen humala maistuu jälkimaussa, tosin lyhyeksi jääden, jolloin Sven Karjalaa voi tarjota humalaisista oluista mitään ymmärtämättömälle juntillekin.  Laskennallinen vahvuus on 5,75 %, mutta sitähän voi helposti itse kohdistaa haluamaansa suuntaan.

Panimo(t): Olvi / Hartwall
Tyyppi: lager
Vääntöä: 5,75 %
Hinta: Sven 2,39 € / 0,5 l (Citymarket) / Karjala IVB 2,09 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Katse oikeaan, päin!