Munakoisohässäkkä

Mustanpuhuva munakoiso tuijottaa marketin vihanneshyllyltä varsin uhkaavasti. Uuden ajan vihannes, jota suuret ikäluokat eivät koskaan opi ostamaan siinä missä lanttua tai naurista. Karmea sääli, sillä munakoiso on mahdollisesti monikäyttöisin maahanmuuttajavihanneksistamme.

Munakoisoa voi paistaa, (g)rillata, marinoida tai raastaa, kunhan muistaa nyrkkisäännön: ole hellä. Munakoiso on herkkä ja menettää arvokkuutensa yhtä nopeasti kuin miniänsä busumit lehdestä bongannut monarkki.


Tomaatti-munakoisohässäkkä

2 keskikokoista munakoisoa
1 prk (n. 200 g) aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina
4 valkosipulinkynttä
4 dl tomaattimaustettua ruokakermaa (esim. Creme Bonjour)
oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuori munakoisot omenankuorimaveitsellä. Viipaloi munakoisot reilun sentin paksuiksiksi levyiksi. Laita leivinpaperille ja ropsi kevyesti sormisuolaa pintaan. Anna munakoisojen itkeskellä 20 minuuttia, kuivaa talouspaperilla, käännä ja itketä toiselta puolelta.

Laita aurinkokuivatut tomaattisuikaleet lävikköön valumaan muutamaksi minuutiksi. Leikkaa itketetyt munakoisot isojen ranskanperunoiden kokoisiksi tangoiksi. Kuori valkosipulinkynnet. Kuumenna isossa wokissa öljyä ja paista murskatut valkosipulinkynnet nopeasti koko ajan sekoittaen. Varo etteivät ne pala mustaksi, silloin saikka on pilalla. Lisää munakoisot ja tomaattisuikaleet. Kypsennä kannen alla tuon tuosta sekoittaen kunnes munakoisot alkavat kunnolla pehmetä.

Lisää ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa kannen alla ja sekoita taas. Hauduta kannen alla keskilämmöllä ja sekoittele välillä, kunnes lopputuloksena on notkea muhennos. Sopii iltanälkään punaviinin kera, kuten myös mezepöytään, broilerin tai tonnikalan taistelupariksi.

"Mummus oli hummus!"

Kun äitimuorin lihamurekkeella vuorattu perusmauno kuulee sanan "hummus", hän vastaa otsikon sanoin. Ja lisää: "Vedä kuule itte vaan!". Lähi-idän ruoista hän tietää "kebaasin". Ei siinäkään mitään vikaa ole, kunhan saa ilman karvoja. Mutta Välimeren pohjukassa osataan paljon muutakin kuin sulloa lammasta piiloon.
Lähi-idässä osataan napostelun jalo taito, meze. Oikeastaan se osataan kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Espanjassa puhuttaisiin tapaksista, yleensä kylmistä suupaloista joita napostellaan sormin tavernassa viinin kera samalla kun katsotaan jalkapalloa. Suomessa ei ole mitään vastaavaa, sillä meillä juodaan olutta ja katsotaan lätkää. Sipsin voi ottaa jos ei okseta. Juuri siksi olemme penkkiurheilullisen illan päätteeksi tukkihumalassa, kun etelän veljet lähtevät kumartamaan senoritaa flamencoon

Hellän soturin hummus on härmäläisittäin järkeistetty Persian versiosta, johon tulee lisäksi tahinia (seesamsiementahnaa). Syynä on se, että tahinia ei aina saa kun alkaa tehdä hummusta mieli. Mutta nämä ainekset saa jo hyvinvarustellulta huoltikselta.

Hellän soturin hummus
(noin kahdelle, hetkeksi)

1 prk kikherneitä suolaliemessä (n. 400 g)
tabascoa
1/2 yksikyntinen valkosipuli (tai 2 tavallista kynttä)
oliiviöljyä
sormisuolaa

Hummuksen sivulla viininlehtikääryleitä, vuohenjuustoa,
kalamata-oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Ummmm.

Laita kikherneet lävikköön valumaan. Kaada ne koveraan kulhoon tai siihen putkiloon, mikä tuli sauvasekoittimen mukana. Lisää tabascoa pari ruiskausta. Kuori valkosipuli ja murskaa puristimella kasaksi herneiden päälle. Lorota ainakin puoli desilitraa öljyä ohuena nauhana valkosipulimurskan päälle. Pöristä sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Viskaa sekaan pari kohtuullista hyppysellistä sormisuolaa ja lorauta vielä öljyä noin puoli desiä. Surauta öljyn lisäämisen jälkeen sauvurilla, kunnes hummus on löysähköä. Jos on yhä jäykkää, lisää öljyä ja surauta tasaiseksi. Parhaan öljysuhteen selvität, kun teet hummusta muutaman kerran.

Laita hummus ilmatiiviseen purkkiin ja anna viilentyä jääkaapissa pari tuntia. Syö(kää) samantien kuvan kaltaisten herkkujen kera, dippinä tai leivän päällä. Syökää kaikki, sillä seuraavana päivänä hummus on kohmeessa.