Pehmenevä jänis



Voiton puolella. Jänispata matkalla uuniin.

Viime syksynä tuttu insinöörismies rouvineen kutsui Hellasoturin parempine puoliskoineen aikuismaiseen illanviettoon. Illan kulku kehittyi tunnettuun suuntaan: rouvat siirtyivät saunomisen jälkeen yläkerran terassille nauttimaan cocktaileja ja keskustelemaan perhepoliittisista asiakysymyksistä, isännän ja asianosaisen pyöriessä kukkerpallia pihapaljussa tähtitaivaan alla. Aamusella varusterepussani odotti melkoinen yllätys. Ei sukkia, ei pyyhettä, vaan pehmenevä jänis. Valkoisen muovipussin läpi törrötti kaksi talttamaista etuhammasta. Repun pohjalla oli maksanpunaista sakeaa muhjua, eli pupujussin sulamisprosessi oli hyvässä vauhdissa. Alkoi pikainen moottorimarssi huoltokorsuun saalista ihmettelemään.

Isäntä oli aamuyön hämärinä tunteina halunnut antaa minulle rusakon, tähän tulokseen päädyimme kun puhelimitse asettelimme yön palasia paikoilleen. Ammutun, nyljetyn, suolestetun ja kaikinpuolin patavalmiin rusakon. "Mahtavaa!", riemuitsin vaimon irvistellessä. Jänkkä otti arskaa parvekkeella toista vuorokautta, minkä jälkeen se oli kypsennyskunnossa.

Kohta tulee miekasta!

Olen riistan kanssa lähes täysin amatööri. Kokeneempi riistakokki olisi kuulemma irroitellut jussikasta terävällä veitsellä fileet ja muut osaset ja kypsentänyt ne erikseen, mutta päätin pelata varman päälle ja kypsentää jänkkärin keittämällä. Noin puolitoistakiloinen ristihuuli oli sen verran iso jässikkä, että ei sopinut edes kyykyssä suurimpaan kattilaani. Terottelin kokkiveitseni ja taaksepoistutin tiedonjanoiset perilliset keittiöstä. Jänö kyljelleen leikkuulaudalle, aasialainen kokkiveitsi satulalle, tukeva kahden käden ote ja voimakas rusautus täydellä hartiapainolla alaspäin. Jusuli rutsahti kahtia.

Pupu paljussa.

Asettelin ruhonpuolikkaat isoon kattilaan ja laskin päälle vettä niin paljon kuin mahtui. Keittelin pupsaa hiljaisella liekillä kolmisen tuntia. Raajojen tyngät pilkistelivät kattilasta kuin kansainvälisiä sormimerkkejä näyttäen. Annoin kypsän pupusen jäähtyä haaleaksi ja irrotin terävällä veitsellä ja sormilla kaikki lihanpalat jotka suinkin irtosivat. Näin minulla oli vajaa kilo kypsää jusulia riistapadan ajoaineeksi. Enää piti keksiä resepti.


Yllättävä rusakkopata

800-1000 g kypsää jänöstä (ks. ylh)
180 g pekonia
1 iso sipuli
1 keskikokoinen palsternakka
n. 150 g pieniä tuoreita herkkusieniä
1 ruukku tuoretta salviaa
3 liivatelehtiä
suolaa
15 mustapippuria

(reiluhko kannellinen uuninkestävä pata)

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Asettele pupsanlihat pataan. Pilko pekonisiivut kolmeen osaan ja peittele vemmelsäären lihat niillä. Kuori sipuli ja halkaise neljään osaan. Kuori palsternakka ja pilko paksuiksi suikaleiksi. Puolita herkkusienet. Lisää kaikki päälle ja kaada pataan keitettyä vettä niin että koko hoito peittyy reilusti. Lisää liivatelehdet, mustapippurit ja kunnolla suolaa. Nypi päälle salvianlehdet.

Laita pata uuniin keskitasolle ja odottele niin kauan että pata kiehuu kunnolla. Vähennä lämpöä noin 125 asteeseen ja laita kansi padan päälle. Anna herkun muhia noin 2,5 tuntia. Nauti pottumuusin ja oluen kera. Pureskele varovasti, silti hauliosuma hammaskruunuun tekee eetvarttia sillä kurjemmalla tavalla.