Kreppejä, Gaston, kreppejä!

Tuhti sinappikiekura kruunaa krepin.

Joulukuun toinen päivä vuonna 1805 oli Napoleonin la Grande Arméelle ikimuistoinen. Tuolloin pienen kenraalin sotajoukot löivät Austerlitzissa vahvemmat ja tulivoimaisemmat itävaltalais-venäläiset joukot kiekkotermein 6-1. Yhdeksäntuntinen taistelu huipentui, kun hajalle lyödyt vihollisjoukot pakenivat paniikin vallassa Satchanjärven jäälle, jolloin Napoleonin tykistö alkoi moukaroida jäätä hajalle. Tuhansia vihollissotilaita vajosi raskaine varusteineen hyisen järven pohjaan.

Jos Napoleonin armeijan tanakka ja muhkeaviiksinen tykistöupseeri olisi päivän raskaiden taistelujen jälkeen saanut uupumukseltaan huudahdettua rykmentin kokille toiveen, se olisi kuulunut: "Kreppejä, Gaston, kreppejä!". Nämä Luoteis-Ranskassa keksityt ohuet paistokkaat ovat kaikkien samanoloisten ruokien - ohukaisten, blinien ja pannukakun - esikuvana. Varhaiset kreppikokit käyttivät paistamiseen laakeita kiviä.

Perinteiset jauhelihatäytteiset krepit ovat nappivalinta kaikenikäisten illanistujaisiin. Vegetäytteitäkin olen kokeillut, mutta en ole saanut aikaan mitään paljastamisen arvoista. Kaksi per aterioitsija riittää, ellei kylään ole tulossa massakautta viettäviä painijoita tai kasvuikäisiä teinipoikia. Kreppien valmistaminen vie aikaa, mutta ei vaadi ihmeellisiä aineksia. Kreppejä tulee tehtyä kerralla paljon, ne voi tehdä etukäteen ja lämmittää ennen tarjoilua. Krepit eivät pahene jääkaapissa, mutta pakastamista en suosittele. Jotenkin menettävät aromiaan.

Tämä resepti on kompromissi sikäli, että taikina sopii pelkkien ohukaistenkin paistamiseen. Alkuperäisissä krepeissä käytettiin tattarijauhoja.

Tykistökapteenin krepit

(noin kahdeksan kartussia)

letut:

8 dl täysmaitoa

2 dl hapokasta suolatonta kivennäisvettä (kuten Lidlin Saskia)

3 isoa munaa

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

2 tl sokeria

voita tai juoksevaa Oivariinia (paistamiseen)

täyte:

500 g naudan jauhelihaa

1 iso sipuli

2 dl kermaa

1 rkl vehnäjauhoja

mustapippuria

suolaa

Riko munien rakenne kulhossa vispilän avulla, mutta älä vatkaa. Lisää maito ja vissy. Sekoita. Lisää jauhot desilitra kerrallaan ja sekoita välillä tasaiseksi. Mausta suolalla ja sokerilla, tarkista maku. Suolaisuuden saa päästää pikkuisen niskan päälle. Paista letut ja käytä liukasteena voita tai juoksevaa Oivariinia. Kaikki muut lubrikantit aiheuttavat lettujen pannuun tahmautumista tai muuta epäonnea. Kaada taikinaa pannun keskelle siten, että taikinan ulkoreunan ja pannun seinämän väliin jää noin puolen sentin rako. Näin letusta tulee ohut. Samalla lettuun jää rapea pitsireunus, joka aikanaan törröttää viehättävänä valmiista krepistä.

Valmista täyte. Pilko sipuli ja ruskista se voissa paistinpannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää noin puolet kermasta ja sekoita kunnes kuohuaminen loppuu. Lisää loppu kerma, sekoita ja anna hautua kannen alla hiljaisella tulella viitisen minuuttia.

Sitten käärimishommiin. Perinteinen tapa on kääriä krepit päistä avonaisiksi pötkylöiksi, jolloin päädyt kärvähtävät uunissa koviksi ja täyte valuu syödessä ulos. Siksi suosittelen niin kutsuttua unkarilaista umpimallia. Oheinen kuvasarja paljastaa kuinka menetellä: 1) täytettä etureunaan 2) liepeet sisään ja 3) rullaus. Tulee meheväksi, eikä vuoda. Lado krepit tiiviisti vuokaan ja laita 200-asteiseen uuniin keskitasolle noin vartiksi.

Herra kapteenin krepit ovat sen verran tuhteja, että sivulle riittää pelkkä raikas vihertävä, kuten jääsalaatti tai tuore kotimainen kurkku. Ranskalaiset huuhtelevat kreppinsä alas siiderillä. Siitä vain. Hellasoturi suosittelee kyytimieheksi kylmää olutta, esimerkiksi Koffin Puolukka-Stoutia. Ei sillä oikean stoutin kanssa mitään tekemistä ole, mutta maistuu pirun hyvältä.