Mutta halpaa siellä oli, ja ensi alkuun asiakkaiksi houkuteltiin sairaan halvan bischofshofenin ystävät. Joltain kotimaiselta petturipanimolta oli ostettu erä peruslageria, jota myytiin Leijona-nimisenä noin 80 sentillä pullo. Pian myytiin myös ketjun omia oluita, jotka maistuivat lähinnä saksalaiselta rynnäkkötykiltä: metalliselta ja vierasmaalaiselta. Panin Lidlin oluet pannaan pitkäksi aikaa.
Jokunen aika sitten myymälässä sattui silmääni tyylikäs vihreä pitkäkaula Perlenbacher Pilsener. Tämä Heinekenin pulleampi maalaisserkku oli hinnoiteltu nerokkaasti: ei halvinta kuraa, mutta reippaasti trendioluita edullisempi.
Tuoksu on vähäpätöinen ja neutraali. Ensipuraisu on ehkä hieman vetinen, mutta mukavan humalainen. Suutuntuma on vaahtoisa kuin syksyinen Itämeri.
Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Varsinainen oluen maku jää aistimatta, kun aromit ampaisevat Blitzkriegin lailla suun halki kitalakeen. Olut tulee ja menee, mutta ei kovasti ole. Jälkimaku sentään on miellyttävän katkera.
Hintaisekseen Perlenbacher on varsin kelpo pilsener. Sitä voi nautiskella aivan hyvin meksikolaiseenkin tapaan sitruuna suussa. Siis pullon suussa.
Panimo: ?
Tyyppi: pilsener
Vääntöä: 4,7 %
Hinta: 1,67 € / 0,33 l
Kolmella sanalla: Yllättävän raikkaasti rapsakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti