Sanottakoon vielä, että olut on vakava asia ja hassunhauskat etiketit hirvittävä tyylivirhe. Criminally Bad Elfin sujauttaminen ostoskoriin chiantien viereen tuntuikin nololta. Rikollisen nololta.
Barley wine näyttää lasissa tyyppinsä oloisesti makealta viiniltä. Vaahdon kadottua sen voisi luulla olevan tokajia tai ehkä halpaa konjakkia. Nuuhkaisu on yllättävä. Ohraviinin tuoksu on leveä, suorastaan mehevän hedelmäinen. Tyrmässä viruvan yrmeän haltian sijaan mielikuvitus liihottelee elokuun helteessä kylpevälle ranskalaiselle siideritarhalle, jossa tuuhean omenapuun alle lepäilemään laskeutunut rehevä neito... no, palataanpa asiaan.
Ensipuraisu on lempeän pyöreä ja maltaisen makea, ei kuitenkaan imelä tai alkoholinen. Kun olutta ottaa suun etuosaan ja pureskelee hetken, voi maistaa aavistuksen jotakin tummaa hedelmää, kuten kirsikkaa tai viikunaa. Mutta pohjamaku on voimakkaasti oluinen, mistään Kriek-tyylisestä hedelmärankista ei ole kyse.
Lopuksi kuiva humalaisuus lipoo nielua. Fuggles- ja Goldings-humalat tekevät temppunsa sievästi ja nopeasti. Jälkimaku on lyhyt ja hämmentävän mieto. Mihin ihmeeseen jyhkeä alkoholipitoisuus oikein katoaa? Tämähän käy vaikka ruokaolueksi!
Panimo: Ridgeway Brewing (Iso-Britannia)
Tyyppi: barley wine
Vääntöä: 10,5 %
Hinta: 3,98 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Iloisen hobittikännin airut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti