Panimosta pamahtaa: Brooklyn Brewery East India Pale Ale

1980-luvun juppivuodet eivät olleet täydellinen turhuuden rovio. New Yorkin Brooklynissä lehtimies Steve Hindy ja pankkimies Tom Potter saivat vuonna 1987 päähänsä perustaa panimon. Kyllä oli hyvä päähänpisto, vaikka varmaan pöhnässä tehty. Toimittajat ja pankkiirit tietävät kyllä jotain oluen juomisesta, mutta panemisen kanssa on niin ja näin.

Nuorekkaasti retron tuulivoimapanimon uutuustuotteena Alkon päässä on East India Pale Ale. Etiketti on sen verran jouluinen, että toivottavasti tätä ei ole hankittu vain sesonkimyyntiin. On meinaan sen verran kelpo olut.

Tuoksu on ipamaiseen tapaan kuivan sitruksinen ja jollakin tapaa raikas. Jos nuuhkii niin läheltä että melkein menee olutta nenään, saattaa tavoittaa tuoksusta "häivähdyksen toffeeta", kuten eräs lupaukseksi jäänyt runoilija tyylitteli Turussa joskus 1990-luvun loppupuolella.

Amerikkalaisoluen ensipuraisu on tottakai humalainen, mutta East Kent Golding, Willamette, Northdown ja Centennial eivät kykene pidättelemään niiden takaa vyöryvää pyöreää maltaisuutta. Maku on samaan aikaan kippuraisen kuiva ja mehukas.

Nielaistessa tapahtuu jotain yllättävää. Maku loiskaisee poskien kautta nieluun, vaikka yleensä rapsakan humalaiset oluet hyökyvät kurkkuun kitalaen kautta. Kokemuksesta tulee mieleen esimerkiksi Israelin panssarijoukkojen kovasti suosima klassinen pihtiliike, eli raaka rynnistys kohteeseen sivustojen kautta.

Jälkimaku pyörteilee pitkänä ja hieman alkoholisena. Vasta tässä vaiheessa muistaa, että vääntöä on liki seitsemän prosenttia. Hyvin ovat prosentit piilossa, sillä olut ei maistu niin väkevältä.

Panimo: Brooklyn Brewery (Yhdysvallat)
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 6,9 %
Hinta: 3,25€ / 0,355 l (Alko)
Kolmella sanalla: Tarjoilija, saishinko neljännen!

Törkeän ihana enchiladavuoka

Hurahdin texmexiin nuorukaisena, eli 1990-luvun puolivälissä. Kaikenmoisten petollisten kokeilujen jälkeen kehittelin (liian hankalaksi kokemastani) enchiladasta vuokaversion. Ja sehän toimi!

Ei tämä olisi mennyt läpi vanhalta Pacolta, mutta menipä yhdeltä texmexiä vierastaneelta turkulaisneidiltä. Olemme olleet kimpassa yli 15 vuotta.

Enchiladavuoan ulkoasu pettää sikäli, että se näyttää tuhdilta kuin lasagne, mutta on kevyttä kuin huolimaton chihuahualainen poskisuudelma.


Enchiladavuoka

8 vehnätortillakuorta
1 dl juustoraastetta

kastike:
1 punainen chilipaprika
1 kg paseerattua tomaattia
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
1 prk tomaattipyrettä
50 g voita
2 isoa munaa
2 dl kermaa
suolaa
sokeria

täyte:
400 g jauhelihaa (miel. nautaa)
1 iso paprika
1 dl rusinoita
sormisuolaa
mustapippuria

Valmista tomaattiseos. Kuori ja pilko sipuli pieneksi. Halkaise chilipaprika, poista siemenet ja valkoiset osat. Pilko muutamaan osaan. Kaada sipuli ja chili suureen kulhoon, lisää murskattu valkosipuli, tomaattipyre sekä ripaus suolaa ja sokeria. Pöristä sauvasekoittimella tasaiseksi. Laita kannellinen wokki tai kasari kuumenemaan. Sulata voi. Lisää tomaattiseos ja kypsennä lempeällä lämmöllä (noin 6 lieden asteikolla 1-10) viisi minuuttia.

Vatkaa munat ja kerma kulhossa. Kaada ohuena nauhana tomaattiseoksen joukkoon samalla kiihkeästi sekoittaen. Kuumenna koko ajan sekoittaen viitisen minuuttia, kunnes seos on tasainen ja ihana. Siirrä levyltä sivuun odottelemaan.

Valmista jauhelihatäyte. Halkaise paprika. Poista siemenet ja pilko pieneksi. Ruskista jauhelihaa paistinpannulla, kunnes kuohuna loppuu. Lisää paprika ja rusinat. Sekoita ja paista muutama minuutti. Lisää neljännes tomaattiseoksesta sekä maltillisesti suolaa ja pippuria. Sekoittele tasaiseksi ja ota levyltä.

Laita tortillakuoren alaosaan kaksi ruokalusikallista jauhelihatäytettä. Kääri tiukalle rullalle ja aseta pitkulaiseen uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Tee sama seitsemälle muulle tortillakuorelle. Kaada tomaattiseos päälle ja tasoittele lusikalla. Ripottele juustoraaste. Paista uunissa keskitasolla 17 minuuttia. Peitä vuoka foliopaperilla ja anna hönkäillä huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia.

Leikkaa enchiladaa terävällä veitsellä kääröjen suuntaisesti. Se on sellaisenaan ihanata, kylkeen kylmää ja vaivatonta lageria. Kuten Sol tai Heineken.

Sikanopeet pitanopeet

Vuosia sitten kokkiohjelmassa härväili lappalainen huippukokki, joka ei tiennyt mitä tortillakuoret ovat. Tai ainakin hän esitti uskottavasti hyvin typerää laittamalla maissikuoret sellaisenaan uuninpellille, paistoi korpuksi ja kasasi niiden päälle jonkin omituisen sotkun. Eihän semmoisia onnistu syömään se kuuluisa Koistisen labradorinnoutajakaan.

Yhtenä lauantaina löysin huoltokorsusta parhaat päivänsä nähneen pussillisen pitaleipiä. "Ei kai noita enää pilatakaan voi", funteerasin ja päätin paistaa mokomat uunissa lähes samalla ammattitaidottomuudella kuin lappalainen porokokki.

Sittemmin näitä on tehty aika hiton monta kertaa.


Sikanopeet pitanopeet
(2 pellillistä)

6 pitaleipää
50 g sulatettua voita
sormisuolaa

Leikkaa pitaleivät terävällä veitsellä kuuteen osaan (suuremmat ovat epäkäytännöllisiä). Sulata voi. Levitä pitaleivät uunipellille leivinpaperille. Sivele sulalla voilla yhdeltä puolelta ja ripsauttele päälle sormisuolaa sen verran kuin haluttaa.

Paista 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia tai kunnes reunat alkavat ruskettua. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Syöpöttele pitanopeet vaikkapa juustojen, kuivattujen hedelmien, kermaviilidippien ja hummuksen kera.

Panimosta pamahtaa: Punk IPA

Että minä sitten tykkään skotlantilaisista! Kävin kilttien ja pyhän kännäilyn maassa nuorena kloppina keskikesällä vuonna 1992. Luultavasti jossain Lossiemouthin lähistöllä tallustelimme tuulisen rantapenkan leirintäalueelta iltahämärässä kohti kalasataman pubia.

Puupainotteisesti sisustetussa pubissa oli kuuden alaikäisen suomalaisen ysäriteinin lisäksi asiakkaina kolme kyräilevää merikarhua villapaidoissaan (ja tämä on totta!). Tilailimme jotain paikallista alea, mutta yksi meistä tahtoi ginikolan. Kyllä siinä pitkään baaritiskillä lausuttiin "dzin" ja "kouk", tismalleen niin kuin Raision lukiossa oli opetettu. Mutta baarijaska ei tajunnut sanaakaan. Lopulta tilausta tehnyt nuorukainen lähes makasi baaritiskillä ja kurkotteli kiivaasti Beefeater-pulloa. Silloin juomanlaskija hiffasi: "Ooooh, tsain än kuuk!".

Lossiemouthista noin 70 kilometriä itään on Fraserburghin piskuinen satamakaupunki. Siellä pantiin pystyyn vuonna 2007 laatupanimo BrewDog, jonka ilkikuriseen tuotevalikoimaan
kuuluu Punk IPA. Tämä postmoderni klassikkoale poistui shokeeraavalla tavalla joksikin aikaa Alkon valikoimista, mutta nyt joku on tajunnut ottaa sen taas tarjontaan. Kyllä minä niin palautetta lähetinkin!

Punk IPA on sameaa, mutta asettuu lasissa vikkelään. Vaahto on tavan mukaan olematon. Tuoksu on pirteän sitruksinen ja siinä on aavistus märkää sementtiä.

Ensipuraisu on terävän katkera ja ihanan humalainen. Olut humahtaa hetkessä poskiin hurmaavana pehmeänä vaahtona. Tunne on kerrassaan kontroversiaalinen. Ihan kuin joku tunkisi suuhun yrttivatiin kuivahtanutta ensimmäisen maailmansodan aikaista greippiä ja antaisi perään yllätten suudelman.

Koillis-Skotlannissa tykätään humalasta. Chinook, Simcoe, Ahtanum ja Nelson Sauvin rynnistävät koko kitkerällä olemuksellaan kaikkialle suuonteloon ja kiskovat posket suipistavaan, silti hyväksyvään oraaliseen muikeuteen. Jälkimaku on pitkä ja se jää muhimaan kitalaen yläosaan hyväksi toviksi.

Tämä on täydellinen olut.

Panimo: BrewDog (Skotlanti)
Tyyppi: India Pale Ale
Vääntöä: 5,6 %
Hinta: 3,39 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Paras juomani IPA.

Lohi - ja kuinka se graavataan

Usein kuulee jonkun suusta, että "raakaa kalaa en syö". Graavatusta kalasta mielipidettä kysyttäessä irvistävä ilme muuttuu suorastaan auringonpaisteiseksi, vaikka erona on ainoastaan hyppysellinen suolaa, sokeria ja tilliä. Aatteleppa ite!

Graavattavaksi kannattaa ottaa vain taatusti tuoretta lohta suoraan merestä tai kalatiskiltä. Vakuumiin tai muovipussiin pakattua töhnökalaa en missään tapauksessa suosittele edes muutamille inhoamilleni ihmisille.

Tämä ohje tuottaa todella miedosti suolatun ja suorastaan suuhun sulavan lohen.


Lempeästi graavattu lohi

1 nahallinen ja ruodoton lohifile (n. 600-900 g)
1 puntti tilliä
1 tl suolaa (tai 2 tl merisuolaa)
1 tl sokeria 

Asettele file nahkapuoli alaspäin kuivalle ja pinta-alaltaan noin neljä kertaa fileen kokoiselle paksulle voipaperille. Tupsuttele lohifile talouspaperilla kuivaksi. (Älä missään tapauksessa huljuta kalaa vesihanan alla, kuten jotkut barbaarit kuulemma tekevät!). Ripottele pinnalle sormien välistä hieroen noin teelusikallinen pöytäsuolaa ja teelusikallinen sokeria. Jos haluat todella miedon, lähes sashimimaisen graavauksen, voit käyttää merisuolaa. Suolan määrää tärkeämpää on se, että sitä on tasaisesti joka puolella.

Nipsaise tillipuntista latvat ja ripottele ne lohen päälle. Leikkaa file terävällä veitsellä puolivälistä poikittain kahtia. Asettele palaset päällekkäin nahkapuolet ulospäin. Kääri voipaperiin tiukasti ja laita jääkaappiin paperin saumapuoli alaspäin. Avaa jääkaapin ovi 12 tunnin kuluttua ja käännä paketti ympäri. Odottele 12 tuntia. Leikkaa lohifileistä ohuita ja suuria siivuja. Parhaiten se onnistuu, kun vetelet terävällä fileerausveitsellä mahdollisimman leveästi pyrstöä kohti.