Kynsilaukkaa taivaasta

Valkosipulin, eli kynsilaukan, grillaaminen on kuin raskaalla singolla ampumista: todella yksinkertaista, jos tietää parit kikat. Jos taas ei tiedä, niin... *pöfff*.

Tämän reseptin eteen on uhrattu useampi pauna tuoretta valkosipulia, mutta lopputulos tyydyttää persialaisten lahtaamisesta näkiintyneen titaaninkin. Valkosipuli kypsyy täyteläiseksi, pehmeäksi ja suolaisen makeaksi. Sipulin pistävyys katoaa kokonaan ja voit lipoa näitä suuhusi kuinka paljon tahansa, kunhan olet vikkelä. Näistä nimittäin taistellaan grillin liepeillä kuola suupielistä valuen.

Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta yksi nyytti riittää hetkeksi noin yhdelle syömärille. Jos pidät isommat grillibileet, joudut ostamaan marketin valkosipulikopan tyhjäksi.


Taivaalliset valkosipulit
(yhdelle)

6 yksikyntistä valkosipulia
50 g voita
sormisuolaa

Laita valkosipulit tiivisti rinta rinnan noin 30 x 30 senttimetrin kokoiselle folioliustakkeelle. Veistä päälle voikimpale ja pari hyppysellistä sormisuolaa.

Kääri tiiviiksi sipulimaiseksi paketiksi. Varmista, että saumat pitävät. Leikkaa paketin huipulle jäävä trötö saksilla tasaiseksi. Kypsennä grillissä keskilämmöllä n. 45 minuuttia tai niin kauan, että kynsi tuntuu pihdellä paineltaessa pehmoiselta. Ylälämpöä tuottavassa grillissä kypsennys onnistuu helposti. Perinteisessä hiili- tai kaasugrillissä kannattaa käyttää ylätasoa. Jos valkosipuli kärähtää, sitä ei syö Koistisen labradorinnoutajakaan.

Kuori valkosipulit terävällä veitsellä. Herkku on silmiesi edessä. Voit nauttia valkosipulit Hellasoturin tapaan suoraan kuumalta foliolta ahneesti imaisten tai herkullisena levitteenä grillatun lihan  päällä.

Jotain hyvää Belgiastakin

Kahdesta vastentahtoisesta kansasta kokoon taiteltu Belgia on tunnettu lähinnä tarpeettoman kalliilla EU-byrokratialla turvotetusta pääkaupungista, nopeista pyöräilijöistä, kammottavasta trappistioluesta, keskinkertaista tympeämmästä jalkapallosta ja lämpimistä vohveleista. Suosin kotioloissa viimeiseksi mainittuja.

Yleisin virhe vohvelinpaistossa on taikina. Suomessa vallitsee kummallinen käsitys, että vohvelit paistetaan hiukan tavallista paksummasta lettutaikinasta. Toki se näinkin onnistuu: tuloksena on vohvelinmuotoisia, kuivahkoja lettuja. Mutta jos haluaa kuohkeita, rapeita ja jäähdyttyään keksimäisen rouskuvia vohveleita, kannattaa luottaa galetteihin. Vohveliraudan puuttuminen on huono tekosyy: soivia pelejä saa esimerkiksi lähimmästä autotarviketavaratalosta reilusti alle kympillä.

Belgialaiset jaottelevat vohvelit kolmeen luokkaan: brysseliläisiin, liegeläisiin ja galetteihin. Viimeksi mainitut ovat Justine-tädin vastaisku pikkuleivillään leveilevälle Hanna-tädille.


Galettes
(kuutisen kappaletta)

3 isoa munaa
1/2 dl punaista maitoa
125 g voita
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja nostele haarukalla nippa nappa sekaisin. Lisää maito ja sokeri, sekoita. Lisää mikrossa pehmitetty voi (1 min / 640 W) ja jauhot. Sekoita voimaa säästämättä tasaiseksi taikinaksi.

Lämmitä (puhdas!) vohvelirauta kuumimmalle. Annostele alatason keskelle kolme reilua ruokalusikallista taikinaa. Älä käytä paistorasvaa. Paina raudan kansi kiinni ja anna paistua nelisen minuuttia tai kunnes vohveli on kauniin ruskea.

Nostele vohvelit jäähtymään uunipellin päälle olevalle ritilälle. Syö sellaisenaan kylmän maidon kyydittämänä tai jäätelön kera. Jätä syömättä jääneet herttaruudut avoimeen kuppiin, Seuraavana päivänä ne ovat muuttuneet rapeiksi pikkuleiviksi.

Panimosta pamahtaa: Goose Island India Pale Ale

Juomapuolella kamalan moni hyvä asia on keksitty vanhan kunnon siirtomaavallan aikana. Yksi parhaimmista on India pale ale (IPA). Siirtomaiden päivittäinen hallinnointi oli niin rankkaa duunia, että suuhan siinä pääsi kuivahtamaan. Kuumassa Intiassa ei voinut olutta panna, joten sitä oli laivattava Englannista. Ja jotta olut eli koko pitkän merimatkan, se piti  humaloida äkäisesti. Näin syntyi lagereista nerokkain.

Chicagolaisella Goose Island Beerillä on vain neljännessvuosisadan perinteet oluenpanossa. Siinä ajassa oppii ainakin panemaan etevää IPAa. Goose Island India Pale Ale on vastakohtien olut: hedelmäisen kitkerä, suloisen katkera ja humalaltaan karvaan pehmeä (sic!). Vaahto on alussa antava kuin capon runsas rakastajatar, mutta laskeutuu nopeasti ipamaisen hillityksi. Suodattamattomuuden synnyttämä sameus sopii olueeseen kuin sumuinen päivä kiusankappaleiden järvessä käyttämiseksi. Suutuntuma on sama kuin Don Pietron luottotorpedoilla, näiden hörppiessä rankan velanperintäpäivän päätteeksi tuopposia jossain Bronzevillen speakeasyssä.

Panimo: Goose Island Beer
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 5,9 %
Hinta: 4,04 € / 0,355 l (Alko)
Kolmella sanalla: Kieltolain kiellettyä hedelmää