Parsaa à la Möttönen

Keväisin sitä alkaa tehdä aivan sairaasti mieli, eikä silloin auta mikään muu. On pakko saada parsaa.

Keittokirjoissa parsat käsketään keittää, mikä ei ole lainkaan niin helposti kokattu kuin sanottu. Yksittäisen parsan rakenne vaihtelee paksusta ja puisevasta juuresta herkkään nupulliseen latvaan. Saa olla aika fakiiri, että onnistuu kypsentämään parsat keittämällä kauttaaltaan pehmeäksi, etenkin kun samassa nipussa on eripaksuisia yksilöitä. Parsa maistuu myös grillattuna, joskin vaarana on liiallisen käristämisen aiheuttama sitkistyminen. Tätä voi torjua kietomalla parsat Lady Gagan lailla pekoniin, mutta silloin kasvis maistuu liikaa lihalta.

Eräs parsaa jumaloiva paikallinen kulinaristi naputteli eräänä iltana Naamattuun pysäyttävän parsareseptin: paista voissa ja viimeistele. Pakkohan sitä oli kokeilla, kovaksi käristetyn pekonin ohella. Ja nyt ei sitten tule enää parsan keittäminen edes mieleen.

Sikamaisen hyvää parsaa

1 nippu tuoretta parsaa

1 pkt pekonia

voita

sormisuolaa

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Leikkaa parsojen juuresta paksuimmat pari senttiä pois. Voi olla, että ne eivät sovi paistinpannullekaan ilman tätä toimenpidettä. Viskaa kuumalle pannulle hyvä kimpale voita. Laske parsat vaahtoutuvaan voihin ja paista niitä hellästi käännellen jokunen minuutti niin, että ruskistuvat. Nostele parsat uunipellille ja ripsottele päälle sormisuolaa herkällä otteella. Kypsennä parsoja uunissa viitisen minuuttia.

Kuivaa paistinpannu talouspaperilla. Kuumenna reilusti ja ruskista pekonisiivuja molemmin puolin muutama minuutti. Nostele pekonit lautasen päälle levitetyn talouspaperin päälle valumaan ja rapeutumaan.

Syö parsat ja pekoni kuumina. Haukkaa vuorotellen mehukasta parsaa ja perään rapeaa pekonia - muuta ei tarvita. Kyydittäjäksi sopii kuiva, sopivan ruohikkoinen valkoviini, kuten chileläinen Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc tai sisilialainen Montalto Pinot Grigio.