Belgialaiset oluet ovat todella epäilyttäviä. Etenkin trappistioluet maistuvat siltä, kuin kuormasta naukkaileva panijamunkki olisi käynyt ruiskimassa rakkonsa juuri siihen kohtaan sammiota, mistä pullon sisältö on siivilöity.Mutta kummallinen on Belgiakin: vauraan pohjoisen Flaamin ja riutuvan eteläisen Vallonian pakkoavioliitto, jossa kumpikin kärsii mutta Euroopan yhteisön paine estää eron. Ehkä trappistimunkitkaan eivät vain pidä toisistaan. Isä Tobiaksen henki haisee, Isä Jacquesin suoli rupsuttaa.
Suurten ennakkoluulojen vallassa tartun Grimbergen Dubbelia kaulasta. Äiti opetti, että kaikkea saa kokeilla paitsi tanhua ja sodomiaa. Etiketti ainakin on lupaava. Lasista saapuu suuhun jäätävä yllätys. Olut on mokkaisen pehmeää ja hyväilee kitalakea varmaotteisesti kuin Rubensin taulusta kirmannut madame kesakkoista tallipoikaa. Tummaa hunajaa, pehmeää humalaa. Jälkimaku on kuin parempaa samettia. Prosentteja on mukavasti, mutta maku ei ole lainkaan terävä, kuten kotimaisissa viritelmissä. Ostin jo lisää yhdenkeskisiin herkutteluhetkiin.
Panimo: Alken-Maes (Belgia)
Tyyppi: ale (luostari)
Vääntöä: 6,5 %
Hinta: 2,88 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Belgialaisuuden jaloin muoto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti