Pane muna rullalle

Muna on järjettömän monikäyttöinen. Siitä voi vääntää lähes mitä tahansa leivästä drinkkeihin.

Tämä tamago-henkinen munakasrulla on osoittautunut Hellasoturin huoltokorsussa niin isoksi iltapalahitiksi, että sitä täytyy varautua tekemään useampana iltana peräkkäin.


Mehevä tonnikalamunakasrulla

10 munaa
250 g mascarponea
2 prk tonnikalaa (öljyssä)
1/2 ruukkua ruohosipulia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
valkopippuria
öljyä (voiteluun)

Riko munat kulhoon. Lisää soijakastike, 1/2 tl suolaa ja sokeri. Sekoita haarukalla varovasti nostellen. Voitele uuninpellille laitettu leivinpaperi kevyesti öljyllä ja kaada munaseos päälle. Vetele munaseosta haarukalla pellin joka reunaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna munakkaan jäähtyä toiset 10 minuuttia.

Sekoita mascarpone, hienonnettu ruohosipuli ja hienoksi muhennettu tonnikala, josta olet valuttanut enimmät öljyt pois. Sekoita isolla lusikalla kuohkeaksi tahnaksi. Lisää 1/2 tl suolaa ja muutama kierros valkopippuria myllystä. Lusikoi täyte munakkaan alaosaan reunasta reunaan. Rullaa leivinpaperia apuna käyttäen makirullan tapaan.

Siirrä valmis pötkylä va-ro-vas-ti pellin keskelle. Kätevä tapa on siirtää rulla poikittain vain toisesta päästä liikuttaen. Paista 150-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Halutessasi voit kuorruttaa munakkaan ennen paistamista juustoraasteella. Anna kypsän rullan toipua hetki ja siivuta terävällä veitsellä. Jos munakasta jää yli, se maistuu seuraavana päivänä entistäkin paremmalta.

Panimosta pamahtaa: Iisalmi Pale Ale

Olen melko täysin menettänyt uskoni kotimaisten panimojen markettioluisiin. Samaa kuraa pikkuisen erilaisessa kannussa. Koska maksan olueni itse, en tietysti jokaista uutuutta viitsi maistaa. Viimeksi kunnon sävärit antoi nokialainen Keisari 66.

Paahdoin päivänä muutamana marketin vihannesosastolta kovaa kyytiä kohti meijerihyllyä. Olutosaston kulmille oli aseteltu kekoon oivallisen oloisia oranssisia oluttölkkejä. Niissä luki isoin pölkkykirjasimin IPA. Ei meikäläinen pääse semmoisesta miinakentästä ohitse osumaa ottamatta, joten koppasin kärryyn kaksi tölkkiä.

Kassajonossa olut paljastui Olvin IPAksi. Iisalmi Pale Ale. Hymähdin happamasti, mutta onhan tuo toisaalta markkinointispedeltä ihan sympaattinen idea. Supisuomalainen versio IPAsta - oluista pyhimmästä - nosti kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi pelon. Ei tämä voi toimia.

Maistelussa kaikki pelot osoittautuivat turhaksi. Iisalmi Pale Ale tuoksuu ipamaisen kukkaiselta, apilaisen makealta ja ehkä pikkuisen maltaiseltakin. Suorastaan pippurisen ryhdikäs maku ottaa maistelijasta kaulaotteen heti. Humalainen sinfonia vyöryy suussa leveänä ja kippuraisen kitkeränä. Ihmenelosina ovat Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir, jotka suihkivat makuhermoston läpi sellaisella voimalla, ettei tätä ole kotimaiseksi hyllykolmoseksi millään uskoa. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja hapan, joskin siinä aistii rahtusen vetisyyttä - sekin vain terveenä muistutuksena hyvän oluen tärkeimmästä raaka-aineesta.

Olvin IPA palauttaa uskoa tehdasoluisiin. Käsityöoluiden rynnistyksellä on varmasti ollut vaikutuksensa koekeitoissa, mutta hyvin te siellä Iisalmessa kyllä panette!

Panimo:  Olvi
Tyyppi: IPA
Vääntöä: 4,7 % 
Hinta: 2,65 € / 0,5 l (Citymarket Länsikeskus) 
Kolmella sanalla: Vei sanat suustani.

Herra Lindström, otaksun?

Kotiruoka.

Sana, jonka vähättely on tietyissä piireissä muodikasta. Mutta menepä jututtamaan ketä tahansa keittiömestaria, joka loihtii aterioita vuorineuvoksille ja muille isoille herroille, joilla on varaa tilata ihan mitä tahansa. Mitäpä ne pojat valkoisissaan haluavat? Silakoita, maksaa, pottumuusia ja lindströminpihvejä. Ja maksavat saman hinnan kuin haute cuisinen viimeisimmistä kotkotuksista, koska pieteetillä laitettu suomalainen kotiruoka on vähintään yhtä hyvää.


Lindströminbiffit

1 kg naudan jauhelihaa
500 g säilöttyjä punajuurikuutioita
2 dl kermaviiliä
3 munaa 
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 dl korppujauhoa 
1 tl suolaa

Kumoa punajuuret lävikköön ja huljuttele kuiviksi. Kaada suureen kulhoon ja muusaa pienemmäksi survimella tai vastaavalla astalolla. Lisää jauheliha ja muut ainekset. Vaivaa kourimalla kimmoisaksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta kämmentesi välissä noin kämmenen kokoisia pihvejä ja asettele ne leivinpaperille. Jos haluat oikein pyöreitä, ota teräväreunainen muovimuki ja paina se alassuin leivinpaperille laitetun pihvin keskelle. Kierrä mukia muutaman kerran edestakaisin ja siivoa sormella yli jäävät taikinat takaisin kulhoon. Valmiin pihvin voit siirtää mukin avulla sopivaan kohtaan, jolloin saat pihvit tiiviisti pellille.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 20 minuuttia. Syö muusin tai hunajaisten uunijuuresten kera.

Helppoa kuin leivän teko

Leivän leipominen ei välttämättä vaadi 400 neliömetrin pohjalaistaloa ja pahasuista akkaa. Oma sähköuunisi riittää. Päinvastoin kuin kuvitellaan, leivän leipominen voi olla sekä nopeaa että vaivatonta. Eikä tarvinne korostaa, millaisen vaikutuksen leivän pyöräyttämisellä teet esimerkiksi yövieraisiin. Saati yövieraaseen.

Tämä resepti on muunnelma irlantilaisesta soodaleivästä, jonka voimin on käyty päin sortajaa vuosisatoja. Irlantilaisessa versiossa käytetään piimää ja ruokasoodaa, jolloin siitä tulee hiukan hapan ja kirpeä. Tästä tulee lempeä ja mehevä.


Lämpimäinen

7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Kaada kaikki ainekset suureen kulhoon. Sekoita lusikalla taikinaksi ja puristele käsin tahmeaksi mutta kimmoisaksi palloksi. Kumoa taikina leivinpaperille uunipellin päälle ja painele taikinaa hieman kasaan, sillä se paisuu uunissa. Muotoile suurinpiirtein pyöreäksi leiväksi ja vedä lopuksi jauhoon dipatulla ruokaveitsellä risti leivän reunasta reunaan. Veitsen pitäisi upota noin puoleen väliin taikinaa. (Tämä ei ole mikään katolilaisten siunaustemppu, vaan aiheuttaa sen, että leipä kypsyy myös sisältä.)

Paista leipää 225-asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia tai kunnes leipä on kohonnut ja tummanruskea. Kypsää leipää pohjaan napauttaessa kuuluu kumea ääni. Anna leivän jäähtyä leikkuulaudalla kymmenisen minuuttia. Leipää on helpompi leikata oikein ohuiksi siivuiksi, kun sen leikkaa ensin puoliksi ja siivuttaa poikittain.

Panimosta pamahtaa: Hoppe IPA

Kuten laajalti tiedetty, myös kulinaristiset nautinnot ovat huuhtoutuneet Suomeen Turun kautta. 1500-luvun Turussa nautiskeltiin jo piiraita, paisteja, leivonnaisia ja viinejä. Samaan aikaan nykyisessä pääkaupungissa imettiin kaislapillillä kylmää liejua.

Turku on myös suomalaisen oluenpanon alkukoti. Valitettavasti Turun nykyinen panokulttuuri lepää muutaman käsityöläisen harteilla. No, ihan koko aikaa ei voi olla paras kaikessa.

Mutta on sitä pantu Helsingissäkin. Koeammuntoihin otettiin Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA. Jyhkeästi vaahtoavan oluen tuoksu on miellyttävän raikas ja aavistuksen apilainen. Väri on kauniin kuparinen - onpa keittosammioon pudonnut ehkä aimo kimpale meripihkaakin.

Maku on miellyttävän hapan mutta ei ollenkaan niin jyrkkä kuin IPAn petollisen viettelevä tuoksu yleensä antaa ymmärtää. Olut lainehtii suussa järkähtämättömän tasapainoisena. Jälkimaku on IPAksi yllättävän armelias.

Hoppe IPA sopii tukevasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta erinomaisesti vaikkapa keväisiin grillijuhliin. Ei välttämättä pihvin kanssa, mutta ainakin pitämään grillimestaria lämpimänä. Ehkäpä sitä voisi tuhdimpia päällysteitä, kuten voikalaa tai rasvaista makrillia, kantavan nigirisushinkin kanssa ottaa.

Olut on muuten nimetty luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppen mukaan, joka johti aikoinaan Viaporin linnoitustöitä. Hän resusi ympäri Eurooppaa työmatkoillaan ja ihastui humalapitoisiin brittioluisiin. Matkustaminen on taas kannattanut.

Panimo:  Suomenlinnan Panimo 
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 6,0 % 
Hinta: 4,37  € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Tuhti tasapainoinen kaveri.

Börekiä lykkää

Turun jälkeen kolmanneksi kiehtovin kaupunki maailmassa on Istanbul. Kulinarismin ystävälle se on satumainen taivas. Tuhannet ravintolat näyttävät iltaisin olevan tupaten täynnä, mutta kun nälkäisen näköinen suomalainen seisahtuu toviksi tutkimaan ruokalistaa, taikovat vikkeläliikkeiset tarjoilijat sivustalle jo ylimääräistä pöytää. Eikä ruokalistaa tarvita alkuun pöydässäkään, kun keittiöstä alkaa tulvia pyytämättä toinen toistaan herkullisempia meze-annoksia. Jos käy tuuri, voi valikoimassa olla pikku pala börekiäkin.

Ensin varoituksen sana: börek ei ole keittiössä helpoimmasta päästä ruokia. Tarvitset kokeilunhalun lisäksi pitkän tyhjän pöydän rullan käärimiseen. Ja mielellään apukokin. Ohuen filotaikinan käsittely on pirullisen herkkää hommaa, etenkin jos taikina pääsee kuivahtamaan.

Börek on eräänlainen fetalla ja yrteillä täytetty piiras, mutta ei oikeastaan sinne päinkään. Päättele itse. Hiton hyvää tämä kuitenkin on, kevyttä ja maukasta. Ja putoaa kylmänäkin.


Feta-pinaatti-börek
6 arkkia filotaikinaa (n. 300 g) 
100 g voita
sormisuolaa
mustapippuria

Täyte:
900 g pakastettua pinaattia
400 g pehmeää fetaa
3 munaa
3 rkl oliiviöljyä
1/2  rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua minttua
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa

Voiteluun:
1 muna
tilkka punaista maitoa

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita pinaattipussit sulamaan kuumaan veteen tai anna sulaa huoneenlämmössä samaan aikaan filotaikinan kanssa. Tyhjennä pinaattipussien sisältö lävikköön ja anna veden tihkua pois.

Kaada pinaatit suureen kulhoon. Lisää kevyesti vatkatut munat ja puristele feta pieneksi päälle. Lisää täytteen loput ainesosat ja sekoita varovasti. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Mustapippuria kuuluu laittaa aika reilusti,

Laita pöydälle vierekkäin 4 arkkia leivinpaperia. Asettele kolme filotaikina-arkkia vierekkäin vaakatasossa siten, että ne menevät viitisen senttiä limittäin. Sivele voisulalla arkkien ulkoreunat ja saumat. levitä päälle toiset kolme filoarkkia ja toista voiteluoperaatio.

Kaada täyte taikina-arkiston alaosaan. Kääri tiiviiksi rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. Tähän saatat tarvita apukokkia. Kieritä rulla spiraaliksi ja nosta voipaperia alustana käyttäen pyöreään voisulalla silattuun uunivuokaan. Hätätapauksessa uunipeltikin käy. Voitele rulla munamaidolla. Paista tunnin ajan 180-asteisessa uunissa, tai siihen asti että pinta ruskistuu mukavasti.


Anna kypsän börekin jäähtyä reilusti, kuumana maku ei pääse oikeuksiinsa. Parhaimmillaan börek on haaleana tai yön yli jääkaapissa seistyään. Kyytipoikana maistuu jokin ryhdikäs mutta ei liian kompleksinen valkkari, kuten Alamos Chardonnay.

Panimosta pamahtaa: La Mer APA

Hairahduin talvisilla tiedusteluretkilläni Teijon kansallispuiston maisemiin. Idyllisen Mathildedalin kyläpuodissa oli myynnissä kallista pullaa, kallista leipää, kallista hunajaa ja ei-niin-hirveän-kallista käsityöolutta. Vireän kyläyhdistyksen panimo aloitti toimintansa vuoden 2014 syksyllä ja oluita on kolme. Niistä karttalaukkuuni sujahti La Mer APA.

Väri on lagerimaisen kellertävä ja hieman samea. Tuoksussa on oluttyypille ominaista kitkeryyttä, joskin seassa on rahtunen makeaa ruukkikylän kedon apilaa, ehkä hitunen hunajaakin.

Suussa olut on aluksi - ehkä nimeään kunnioittaen -  vähän vetisen oloista. Humalan kitkeryys jämähtää piakkoin kitalakeen kuin märät uimahousut puuveneen keskituhdolle. Maku on kuiva, hieman raaka, hapan ja kevyt. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, suuta suipistaa vielä tovinkin kuluttua.

Etiketin takapuolella on kansallisromantiikka henkivä kuva kylän viehättävästä uimarannasta (La plage sur la mer Baltique), jossa ei kuumana kesäpäivänä ehkä osuvampaa vilvoittajaa voisi nauttiakaan.

Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo 
Tyyppi: American pale ale
Vääntöä: 4,3 %
Hinta: 3,90  € / 0,3 l (Mathildedalin kyläpuoti)
Kolmella sanalla: Yritys hyvä yhdeksän.