Perinteinen ruotsalaisherkku hapansilakka (ruots. surströmming) lienee yksi maailman pelätyimmistä ruoista. YouTube on täynnä videoita, joissa purkkia avataan ja oksennellaan ympäri ämpäriä. Etenkin purkista leijailevaa tuoksua kauhistellaan, vaikka ei siellä ole kuin kalaa, suolaa ja vettä. Ja kemiallinen mädätysreaktio.Hapansilakkaa on Suomesta pirun vaikea saada. Elokuista sesonkiherkkua tuotetaan Ruotsissa miljoona purkkia vuodessa, eikä sitä riitä vientiin kovin paljon. Hyvinvarustettujen ruokakauppojen kalatiskeiltä voi kuulemma Suomessa varata muutaman purkin, mutta hinta voi olla pilvissä. Suomessakin joku tätä tekee, mutta aito on tottakai ruotsalaista. Hellasoturi pyydysti purkkinsa Tukholman-tuliaisina. 300 gramman Oskars-purkilla oli tunnelbanan ICA:ssa hintaa noin 7 euroa. Arlandan kentältä sitä ei enää saa, kun yksi purkki kuulemma kerran tussahti ruumassa itsekseen.
Hapansilakan maku on täysin omaa luokkaansa. Silakalta se ei maistu ollenkaan. Siihen tihentyvät kaikki Itämeren aromit: suolavesi, kalat, äyriäiset ja levät. Etenkin suolan maku on voimakas, mutta sen alta puskee pintaan täyteläinen, kaikkivoipa maku, jota on mahdoton verrata mihinkään muuhun. Se ei ole ollenkaan huono, mutta ei kiilaa parhaimpien makuelämysten joukkoon ainakaan parin kokeilukerran jälkeen. Jos hapansilakkaa syö toistuvasti, siihen jää kuulemma koukkuun. Jokaisen ennakkoluulottoman kulinaristin kannattaa kokeilla hapansilakkaa ainakin kerran. Sittenpä tietää, mistä puhutaan.
Purkin avaaminen: Hapansilakkapurkki kannattaa aina avata ulkona. Jos sen avaa sisällä, muuttuu avauspaikkana käytetty huoneisto asuinkelvottomaksi muutaman päivän ajaksi. Purkista lemahtavaa hajua voi luonnehtia lievimmillään täysin kuvottavaksi. Maistiaiset rohkeni ottaa myös 8-vuotias esikoiseni, joka määritteli hajun "mädäksi pieruksi". Purkki laitetaan tukevalle alustalle ja päälle heitetään kankainen rätti, sillä purkista ruiskahtaa heti ensi alkuun reipas luraus nestettä. Jämerätekoinen läkkipeltipurkki avataan perinteisellä avaajalla rätin alla. Löyhkä on kieltämättä jykevä. Mieleen tulee esimerkiksi salaojaputkeen keväällä tuupertunut mätivä hilleri. Kokeneemmat avaavat purkin kerralla, mutta hengähdystaukojen pitäminen on ihan sallittua. Jos ateriointi tapahtuu sisällä, fileet voi noukkia haarukalla muoviseen kannelliseen purkkiin. Lientä ei kannata hörppiä, ellei ole asiasta vuosikausien kokemusta.Hapansilakkarieskat
12 hapansilakkafilettä (300 g purkki)
12 pientä ohrarieskaa (tai 6 isoa)
6 keitettyä perunaa
2 tomaattia (pieneksi kuutioituna)
2 punasipulia
2 dl kermaviiliä
voita
Silppua punasipuli ja sekoita noin neljäsosa siitä kermaviiliin. Levitä rieskalle voita. Muhenna puolikas peruna kuorineen haarukalla rieskan päälle. Ota lautaselle yksi silakkafile nahkapuoli alaspäin. Naulitse silakka haarukalla lautaseen ja kuopsuta liha irti ruokaveitsellä. Levitä muhjuuntunut silakka tasaisesti rieskan päälle. Ripottele päälle punasipulia ja muutama tomaattikuutio. Aateloi kermaviilillä. Isot rieskat voi rullata wrapiksi, pienet kannattaa taittaa kaksin kerroin ja syödä haarukalla ja veitsellä.
Juomaksi sopii parhaiten olut, kivennäisvesi ja maito. Snapsia voi kupsauttaa myös, mutta ilmankin homma toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti