Hotelliaamiaisleipä

On yksi asia, jota kaikki ihmiset rakastavat: hotelliaamiainen.

Onhan se lähes epätodellista ähkiä ensin aamutoimissa kuningaskoon lemmenlaivassa, mutta olla jo neljän minuutin kuluttua tuoreiden leipien, tumman kahvin, valuvien juustojen, tuoreiden vihannesten ja kylmän skumpan kyllästämässä paratiisissa. Semmoista tuskin kokee edes taivaassa.

Laudoille sujautetut lämpimät, huumaavan kuohkeat leivät katoavat yleensä vikkelien veitsien välkkeessä alta aikayksikön, mutta eipä hätää. Tässä resepti, jolla voit taikoa näitä jumalaisia herkkuja kotona.

Lupaus: tätä reseptiä et tahdo koskaan kadottaa.


Bataattipatonki
(4 kpl)

600 g bataattia
4 dl maitoa
25 g hiivaa
13 dl vehnäjauhoja
sormisuolaa

Kuori bataatti ja kuutioi se pieneksi. Keitä bataattipalat maidossa teflonkattilassa kannen alla hiljaisella tulella noin 20 minuuttia. Kun bataatti on läpikypsää, jäähdytä seos kädenlämpöiseksi. Ellet halua odotellesssa räplätä somea kahta tuntia, laita kattila tiskialtaaseen ja laske kylmää vettä. Vartin päästä voi vaihtaa veden jälleen kylmään, mutta valmista pitäisi tulla noin 20 minuutissa.

Kaada bataattimaitoseos suureen kulhoon ja murenna hiiva seokseen. Ropsauta sekaan muutama hyppysellinen sormisuolaa. Mittaa jauhot päälle, nostele bataattiseosta kädellä jauhojen päälle ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi.. Vaivaaminen helpottu melkoisesti, jos arsenaalista löytyy sopivan jykevä yleiskone. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan nousta vajaa tunti.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile jokaisesta paksuhko patonki. Kaikki neljä mahtuvat mukavasti kyljikkäin tavalliselle uunipellille. Ripottele päälle sormisuolaa maun mukaan. Paista leipiä keskitasolla 25 minuuttia tai kunnes pinta on mukavasti ruskettunut. Anna leipien jäähtyä leikkuulaudalla vartin verran.

Leikkaa viipaleiksi ja ahmi voin ynnä muiden hippeiden kera. Paljonkaan ei jää huomiseen.

Helppoa kuin leivän teko

Leivän leipominen ei välttämättä vaadi 400 neliömetrin pohjalaistaloa ja pahasuista akkaa. Oma sähköuunisi riittää. Päinvastoin kuin kuvitellaan, leivän leipominen voi olla sekä nopeaa että vaivatonta. Eikä tarvinne korostaa, millaisen vaikutuksen leivän pyöräyttämisellä teet esimerkiksi yövieraisiin. Saati yövieraaseen.

Tämä resepti on muunnelma irlantilaisesta soodaleivästä, jonka voimin on käyty päin sortajaa vuosisatoja. Irlantilaisessa versiossa käytetään piimää ja ruokasoodaa, jolloin siitä tulee hiukan hapan ja kirpeä. Tästä tulee lempeä ja mehevä.


Lämpimäinen

7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Kaada kaikki ainekset suureen kulhoon. Sekoita lusikalla taikinaksi ja puristele käsin tahmeaksi mutta kimmoisaksi palloksi. Kumoa taikina leivinpaperille uunipellin päälle ja painele taikinaa hieman kasaan, sillä se paisuu uunissa. Muotoile suurinpiirtein pyöreäksi leiväksi ja vedä lopuksi jauhoon dipatulla ruokaveitsellä risti leivän reunasta reunaan. Veitsen pitäisi upota noin puoleen väliin taikinaa. (Tämä ei ole mikään katolilaisten siunaustemppu, vaan aiheuttaa sen, että leipä kypsyy myös sisältä.)

Paista leipää 225-asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia tai kunnes leipä on kohonnut ja tummanruskea. Kypsää leipää pohjaan napauttaessa kuuluu kumea ääni. Anna leivän jäähtyä leikkuulaudalla kymmenisen minuuttia. Leipää on helpompi leikata oikein ohuiksi siivuiksi, kun sen leikkaa ensin puoliksi ja siivuttaa poikittain.

Sikanopeet pitanopeet

Vuosia sitten kokkiohjelmassa härväili lappalainen huippukokki, joka ei tiennyt mitä tortillakuoret ovat. Tai ainakin hän esitti uskottavasti hyvin typerää laittamalla maissikuoret sellaisenaan uuninpellille, paistoi korpuksi ja kasasi niiden päälle jonkin omituisen sotkun. Eihän semmoisia onnistu syömään se kuuluisa Koistisen labradorinnoutajakaan.

Yhtenä lauantaina löysin huoltokorsusta parhaat päivänsä nähneen pussillisen pitaleipiä. "Ei kai noita enää pilatakaan voi", funteerasin ja päätin paistaa mokomat uunissa lähes samalla ammattitaidottomuudella kuin lappalainen porokokki.

Sittemmin näitä on tehty aika hiton monta kertaa.


Sikanopeet pitanopeet
(2 pellillistä)

6 pitaleipää
50 g sulatettua voita
sormisuolaa

Leikkaa pitaleivät terävällä veitsellä kuuteen osaan (suuremmat ovat epäkäytännöllisiä). Sulata voi. Levitä pitaleivät uunipellille leivinpaperille. Sivele sulalla voilla yhdeltä puolelta ja ripsauttele päälle sormisuolaa sen verran kuin haluttaa.

Paista 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia tai kunnes reunat alkavat ruskettua. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Syöpöttele pitanopeet vaikkapa juustojen, kuivattujen hedelmien, kermaviilidippien ja hummuksen kera.

Grissinit (siis mitkä!?)

Oletko koskaan miettinyt, mitä Don Papa törkkii punaviinilasiinsa kattoterassilla Salernon mustassa yössä?

Ei se mitään.

Italialaiset ovat hellan ääressä neroja (mutta sodat ovat toinen juttu). Italialaisen ruoan ainekset ovat lakoniset, valmistaminen vaatii parit-kolmet kommervenkit. Grissinit ovat hyvä esimerkki. Puuduttavan yksinkertaisista aineksista syntyy mehevänkuohkeita herkkuja, jollaisia ei saa edes ravintolasta. Syynä on se, että grissinit elävät vain hetken, ne on syötävä heti. Kotirintamallani näitä sanotaan "leipätikuiksi". En useinkaan edes ehdi sanoa leipätikku, kun pelti jo ammottaa tyhjyyttään. Näin kävi tätä kirjoitusta funteeratessakin.

Grissinit ovat helppo, nopea ja takuuvarma ratkaisu illanistuijaisiin, lasten kekkereihin tai hätätilanteeseen, jossa jääkaapissa on puoli kiloa tsatsikia vailla päämäärää. Grissinit voi mainiosti myös popsia sellaisenaan, kovien juustojen kanssa tai dippailla mihin hyvänsä.


Kunnolliset grissinit

4,5 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
2 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
kylmäpuristettua oliiviöljyä
sormisuolaa

Mittaa jauhot kulhoon, jonka halkaisija on sellainen että talouskelmu yltää leveydeltään reunasta reunaan. Lisää kuivahiiva, sokeri ja suola. Sekoita. Lisää 2 dl ruumiinlämpöistä vettä (sillä jos vesi on liian kuumaa, ei hiiva toimi ja homma on förbi) ja kolme reiluhkoa lorausta oliiviöljyä. Sekoita kiivaasti puulastalla. Kun taikina alkaa muotoutua, vaivaa se käsin kimmoisaksi ja pehmeäksi. Levitä kulhon päälle talouskelmua ilmatiiviisti. Laita kulho tiskialtaaseen, tulppa kiinni ja laske altaaseen niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee. Vettä on riittävästi kun kulho irtoaa pohjasta ja kelluu. Anna taikinan kohota noin tunti.

Heitä kohonneen taikinan päälle kourallinen vehnäjauhoja ja puristele taikinasta ilmakuplat pois. Kun pikku poksahtelua ei enää kuulu, olet onnistunut. Muovaa taikinasta yksi pitkulainen ja tasapäinen pötkylä ja jaa se kolmeen osaan. Ota yksi taikinapallo, muovaa siitä noin 25-senttinen pötkö ja jaa se viiteen suunnilleen yhtä suureen osaan (kuten kuvassa). Ota yksi pikkupalanen kevyesti jauhotettujen kämmentesi väliin ja hiero se nopeilla liikkeillä pitkulaiseksi. Muutaman vedon jälkeen taikinan alaosa valahtaa killumaan alas, jolloin käännät sen ympäri ja toistat liikkeen. Pidä taikinan pää aina näkyvissä kämmentesi reunan yläpuolella. Jos taikina alkaa tahmata käsiin, jauhota kevyesti ja jatka. Jos joistain grissineistä tulee pitkiä ja paksuja ja joistain lyhyitä ja paksuja, älä välitä siitä. Sellaisia ihmisetkin ovat.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Asettele grissinit uunipellille leivinpaperin päälle kylki kylkeen. Ripsottele grissinien päälle kylmää vettä siten, että laitat kätesi vesihanan alle ja roiskuttelet sormillasi ympäriämpäri. Tee tämä neljästi ja aloita joka kerta pellin eri kulmasta. Ripsauta grissinien päälle lopuksi noin neljä hyppysellistä sormisuolaa. Paista grissinit uunissa vähän keskitason yläpuolella 15 minuuttia ja lopuksi 5 minuuttia grillivastuksella. Jos sellaista ei ole, unohda (grillivastuksella tulee vain vähän kauniimpi väri).

Erottele kypsät grissinit nuolimella tai veitsellä ja anna jäähtyä pellillä muutama minuutti. Syö. Jos grissinejä jää yli, sulje ne ilmatiiviiseen muovipussiin. Muutoin sinulla on aamulla juuri sellaisia puisevan kovia grissinejä, joita kaupassa myydään dippiherkkuina.