Tuttu insinöörismies on innostunut metsästyksestä. Hän on hankkinut pyssyt ja koirat ja samoaa metsiä riistaeläimiä päiviltään päästellen. Erinomainen harrastus! Satuin viime kerralla insinöörismiehellä piipahtaessani saamaan levykkeellisen tuoretta, vastikään ammutun kauriin jauhelihaa. Oheinen resepti sopii etenkin riistaa vielä vierastaville ja lapsille. Nämä pullat ovat mietoja, mehukkaita ja makoisia.
Tuttujen insinöörismiesten puutteessa kauriin jauhelihaa voi metsästää hyvin varustettujen lihakauppojen pakastinkaapeista. Jos kaurista ei löydy, voi sen korvata peuralla. Hirvi onkin sitten jo pari pykälää jyrkempää.
Sikamakoisat kaurispullat
(viitisenkymmentä)
400 g kauriin jauhelihaa
750 g possun jauhelihaa
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 prk smetanaa
3 munaa
1/2 rkl suolaa
Läiskäise suureen kulhoon jauhelihat ja vaivaa kouralla puristelemalla. Lisää sipulikeittopussin sisältö, smetana ja kolme kanamunaa. Vaivaa tasaiseksi. Lisää suola, sekoita ja tarkista maku.
Pyörittele massasta herkästi kämmentesi välissä meheviä lihapullia. Se onnistuu parhaiten, kun huuhtelet kädet vedellä ja kuivaat ne melkein kuiviksi. Kun taikina alkaa taas tahmautua kämmeniin, huuhtele. Paista kaurispullia 175 asteessa 15 minuuttia. Kylkeen sopii esimerkiksi perunamuusi ja sienimuhennos.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
lauantai 18. tammikuuta 2014
Panimosta pamahtaa: Neuzeller Pilsner Winter 13/14
Kausioluet ovat riskaabeli rasti. Joko ne ovat täysin kammottavia tai sitten niin napakymppejä, että kauden päättyminen ottaa kunnolla kupoliin. Ryhdikkäästi seisova Neuzeller Pilsner Winter 13/14 solahtaa jälkimmäiseen osastoon yhtä sulavasti kuin Edelweissia hamuava alppijääkäri viimeiseen rotkoonsa.
Lasissa olut näyttää juuri siltä, mitä spartalainen etiketti lupaa: pilsneriltä. Vaahto on mukavan kuohkea. Tuoksu on miellyttävän makea ja kepeän maltainen. Kun oikein nuuhkii, voi aavistaa banaanin pudonneen panimomunkin kaavun kolosta sammioon.
Ensipuraisu on vähäeleinen, ellei suorastaan bulkkilagermainen. Mutta sitten suussa alkaa tapahtua. Hallertau-humala ryntää ärhäkkäänä kieltä pitkin nieluun. Katkeraa, hapanta, aavistuksen greippistäkin. Jälkimaku on lyhyt, kuiva ja hieman pippurinen, mikä on oluessa aika poikkeuksellista.
Kokonaisuutena NPW on varsin oiva, rapsakan kuiva pils. Ei lainkaan hullumpaa vaikkapa vanhan ja tymäkän cheddarin kavaljeerina. Mutta kiitos alkoholiholhouspolitiikkamme, tämänkin herkun joutuu hakemaan Alkosta, koska se on 0,1 % liian väkevää marketin hyllyyn.
Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle ( Saksa)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 4,8%
Hinta: 3,81 € / 0,5 l
Kolmella sanalla: Raikas ja rapsakka.
Lasissa olut näyttää juuri siltä, mitä spartalainen etiketti lupaa: pilsneriltä. Vaahto on mukavan kuohkea. Tuoksu on miellyttävän makea ja kepeän maltainen. Kun oikein nuuhkii, voi aavistaa banaanin pudonneen panimomunkin kaavun kolosta sammioon.
Ensipuraisu on vähäeleinen, ellei suorastaan bulkkilagermainen. Mutta sitten suussa alkaa tapahtua. Hallertau-humala ryntää ärhäkkäänä kieltä pitkin nieluun. Katkeraa, hapanta, aavistuksen greippistäkin. Jälkimaku on lyhyt, kuiva ja hieman pippurinen, mikä on oluessa aika poikkeuksellista.
Kokonaisuutena NPW on varsin oiva, rapsakan kuiva pils. Ei lainkaan hullumpaa vaikkapa vanhan ja tymäkän cheddarin kavaljeerina. Mutta kiitos alkoholiholhouspolitiikkamme, tämänkin herkun joutuu hakemaan Alkosta, koska se on 0,1 % liian väkevää marketin hyllyyn.
Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle ( Saksa)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 4,8%
Hinta: 3,81 € / 0,5 l
Kolmella sanalla: Raikas ja rapsakka.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Lipeäkalaa kunnon munakastikkeessa
En tunne kovinkaan monta ihmistä, joka pitää lipeäkalasta. Eli livekalasta, kuten ainakin Turussa lausutaan. Syytä kysyessä moni vastaa, ettei voisi kuvitellakaan syövänsä "lipeää". "Sehän on jotain myrkkyä!".
Eli maistettu ei koskaan ole.
Livekala on vastoin kaikkia ennakkoluuloja mainio keskiajalta peräisin oleva talvinen herkku, ei suinkaan pelkkä jouluruoka. Se on kevyttä, pehmeää, ruodotonta ja itsessään hyvin mietoa. Norjalaiset syövät livekalaa ihan oddmundina, ja siellä päin se on aina turskaa. Suomessa ja Ruotsissa lipeävedessä pehmitetään sukulaiskala molvaa, sillä turska on karannut makeutuneesta Itämerestä Atlannin suolaisiin vesiin. Portugalissa matkailleet ovat saattaneet törmätä bacalhau-nimiseen ruokaan. Se on lähes samaa.
Livekalaa munakastikkeella
(neljälle)
n. 1 kg livekalaa
8 dl maitoa (ei rasvaton)
5 munaa
3/4 dl vehnäjauhoa
75 g voita
mustapippuria
valkopippuria
suolaa
1 kg keitettyjä perunoita
Kuori perunat ja keitä ne. Keitä kananmunia 8 minuuttia ja lorauta keitinveteen alussa tilkka etikkaa (tämä tekee kuorimisesta vaivatonta). Jäähdytä munia kylmässä vedessä parisenkymmentä minuuttia. Kuori ne ja muusaa syvällä lautasella joko survimella tai haarukalla. Keitä perunat lähes kypsiksi, ennen kuin aloitat munakastikkeen laittamisen.
Laita maito mikroon kuumenemaan täydellä teholla kolmeksi minuutiksi. Kuumenna teflonkattila ja sulata voi. Lisää jauhot kuohuavaan voihin vispilällä sekoittaen. Seos ei saa muuttua kokkareiseksi. Jos siltä näyttää, voit lisätä hiukan voita. Kaada sekaan noin puolet maidosta koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoita kunnes se alkaa taas kiinteytyä. Lisää loppu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat ja ripaus suolaa ja valkopippuria. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää mausteita maun mukaan. Kastikkeesta ei ole tarkoitus tulla kauhean suolainen tai pippurinen, sillä niitä lisätään ruokailuvaiheessa. Väännä hellasta lämpö pois ja anna kastikkeen odotella liedellä kannen alla.
Laita livekala korkeaan mikronkestävään astiaan nahkapuoli alaspäin, ripottele pinnalle suolaa ja lämmitä ilman kantta täydellä teholla 10 minuuttia. Kaada neste pois. Kala on valmista syötäväksi.
Mielestäni paras tapa syödä livekalaa on ottaa ensin lautaselle pari perunaa ja pilkkoa ne pieniksi. Päälle useampi ruokalusikallinen livekalaa ja reilusti valkokastiketta. Koko komeuden päälle ripaus suolaa, musta- ja valkopippuria oman maun mukaan. Vanhan kansan suosimaa maustepippuria en suosittele, eihän se ole pippuria ensinkään, vaan jokin marja!
Eli maistettu ei koskaan ole.
Livekala on vastoin kaikkia ennakkoluuloja mainio keskiajalta peräisin oleva talvinen herkku, ei suinkaan pelkkä jouluruoka. Se on kevyttä, pehmeää, ruodotonta ja itsessään hyvin mietoa. Norjalaiset syövät livekalaa ihan oddmundina, ja siellä päin se on aina turskaa. Suomessa ja Ruotsissa lipeävedessä pehmitetään sukulaiskala molvaa, sillä turska on karannut makeutuneesta Itämerestä Atlannin suolaisiin vesiin. Portugalissa matkailleet ovat saattaneet törmätä bacalhau-nimiseen ruokaan. Se on lähes samaa.
Livekalaa munakastikkeella
(neljälle)
n. 1 kg livekalaa
8 dl maitoa (ei rasvaton)
5 munaa
3/4 dl vehnäjauhoa
75 g voita
mustapippuria
valkopippuria
suolaa
1 kg keitettyjä perunoita
Kuori perunat ja keitä ne. Keitä kananmunia 8 minuuttia ja lorauta keitinveteen alussa tilkka etikkaa (tämä tekee kuorimisesta vaivatonta). Jäähdytä munia kylmässä vedessä parisenkymmentä minuuttia. Kuori ne ja muusaa syvällä lautasella joko survimella tai haarukalla. Keitä perunat lähes kypsiksi, ennen kuin aloitat munakastikkeen laittamisen.
Laita maito mikroon kuumenemaan täydellä teholla kolmeksi minuutiksi. Kuumenna teflonkattila ja sulata voi. Lisää jauhot kuohuavaan voihin vispilällä sekoittaen. Seos ei saa muuttua kokkareiseksi. Jos siltä näyttää, voit lisätä hiukan voita. Kaada sekaan noin puolet maidosta koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoita kunnes se alkaa taas kiinteytyä. Lisää loppu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat ja ripaus suolaa ja valkopippuria. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää mausteita maun mukaan. Kastikkeesta ei ole tarkoitus tulla kauhean suolainen tai pippurinen, sillä niitä lisätään ruokailuvaiheessa. Väännä hellasta lämpö pois ja anna kastikkeen odotella liedellä kannen alla.
Laita livekala korkeaan mikronkestävään astiaan nahkapuoli alaspäin, ripottele pinnalle suolaa ja lämmitä ilman kantta täydellä teholla 10 minuuttia. Kaada neste pois. Kala on valmista syötäväksi.
Mielestäni paras tapa syödä livekalaa on ottaa ensin lautaselle pari perunaa ja pilkkoa ne pieniksi. Päälle useampi ruokalusikallinen livekalaa ja reilusti valkokastiketta. Koko komeuden päälle ripaus suolaa, musta- ja valkopippuria oman maun mukaan. Vanhan kansan suosimaa maustepippuria en suosittele, eihän se ole pippuria ensinkään, vaan jokin marja!
Tunnisteet:
bacalhau,
kala,
lipeäkala,
livekala,
munakastike,
peruna,
talviruoka
torstai 2. tammikuuta 2014
Palsternakka-lintupiiras
Pitkien pyhien päätteeksi kaapeissa tuppaa olemaan kaikenlaista, mikä päätyy lopuksi peltipitsaan. Piiraat ovat hivenen herkullisempi vaihtoehto. Tämä piiras syntyi silloin, kun joulun lähes täysin palvelleesta savukalkkunasta oli jäljellä vielä puolisen kiloa mehevää lihaa. Se löysi kaverin palsternakasta, "jumalaisesta juureksesta", kuten @tarutorikka Twitterissä maalaili.
Palvatun kalkkunan puutteessa voi aivan hyvin käyttää grillattua tai uunitettua broileria.
Palsternakka-lintupiiras
pohja:
3 dl vehnäjauhoa
50 g voita
1 prk (120 g) smetanaa
3 rkl vettä
1 tl suolaa
täyte:
200 g kypsää linnunrintaa (kalkkuna, broileri)
150 g palsternakkaa
2 dl juustoraastetta
2,5 dl ruokakermaa
3 munaa
2 tl lipstikkaa (tai muuta lintiurttiä, kuten rakuunaa)
mustapippuria
suolaa
Sekoita sulatettu voi, jauhot, smetana ja suola isolla lusikalla tai nuolijalla kulhossa joustavaksi taikinaksi. Läjäytä taikina piirasvuokaan ja painele kämmenellä tasaiseksi. Pistele haarukalla sinne ja tänne parisenkymmentä kertaa ja työnnä vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Työnnä vuoka suoraan pakastimesta uuniin ja kypsytä pohjaa 15 minuuttia. Kuori palsternakka ja suikaloi veitsellä ohuksi tikuiksi. Kypsennä palsternakkaa oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes päät alkavat olla mukavan ruskeita. Ripauta päälle hieman suolaa. Valuta palsternakkaa siivilässä muutama minuutti.
Ripottele vuokaan 2-3 sentin suikaleiksi revitty linnunliha, palsternakat ja juustoraaste. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon ruokakerma ja lipstikka. Lisää neljä kierrosta mustapippuria ja ripaus suolaa. Tarkista maku. Kaada seos piiraan päälle ja levitä sitä joka kohtaan. Paista 200 asteessa parisenkymmentä minuuttia. Anna jäähtyä lämpöiseksi ja popsi pois.
Palvatun kalkkunan puutteessa voi aivan hyvin käyttää grillattua tai uunitettua broileria.
Palsternakka-lintupiiras
pohja:
3 dl vehnäjauhoa
50 g voita
1 prk (120 g) smetanaa
3 rkl vettä
1 tl suolaa
täyte:
200 g kypsää linnunrintaa (kalkkuna, broileri)
150 g palsternakkaa
2 dl juustoraastetta
2,5 dl ruokakermaa
3 munaa
2 tl lipstikkaa (tai muuta lintiurttiä, kuten rakuunaa)
mustapippuria
suolaa
Sekoita sulatettu voi, jauhot, smetana ja suola isolla lusikalla tai nuolijalla kulhossa joustavaksi taikinaksi. Läjäytä taikina piirasvuokaan ja painele kämmenellä tasaiseksi. Pistele haarukalla sinne ja tänne parisenkymmentä kertaa ja työnnä vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Työnnä vuoka suoraan pakastimesta uuniin ja kypsytä pohjaa 15 minuuttia. Kuori palsternakka ja suikaloi veitsellä ohuksi tikuiksi. Kypsennä palsternakkaa oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes päät alkavat olla mukavan ruskeita. Ripauta päälle hieman suolaa. Valuta palsternakkaa siivilässä muutama minuutti.
Ripottele vuokaan 2-3 sentin suikaleiksi revitty linnunliha, palsternakat ja juustoraaste. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon ruokakerma ja lipstikka. Lisää neljä kierrosta mustapippuria ja ripaus suolaa. Tarkista maku. Kaada seos piiraan päälle ja levitä sitä joka kohtaan. Paista 200 asteessa parisenkymmentä minuuttia. Anna jäähtyä lämpöiseksi ja popsi pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)