Kuohkean kermainen mätihyvä

Mäti on nannaa. Parhaimmillaan se on tuoreena, jolloin hehkuvaiset läpikuultavat pallurat maistuvat makeilta kuin pienet hedelmät. Kotimaisten kalojen mäti on maailmanluokkaa - made, siika ja lohi, miksei silakkakin. Ulkomaisten kalojen perimyspallurat maistuvat yhtä lailla. Sain lentokalanmädistä kovat makuorkut männä syksynä Silk Sushi Barissa Tallinnassa.

Tämä ohje on elegantin konservatiivinen. Samanlaista herkkua on varmasti hyvinkin nautittu 1800-luvun keisarillisessa Suomessa, jossa upseeritkin olivat herrasmiehiä auringonnousuun asti.

Everstinnan mätimousse
(paljon)

200 g lohenmätiä
2 dl kermaa
1 prk (120 g) smetanaa
1 rkl tuoretta sitruunamehua
mustapippuria
(sormisuolaa)

Valuta mäti siivilässä tarpeen mukaan, tuoreelle mädille piisaa viitisen minuuttia. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Tämä on hankala kohta, vaahto ei saa valua mutta ei saa olla liian kiinteääkään. Laita smetana sekaan ja sekoita lusikalla tasaiseksi. Kaada päälle mäti, sitruunamehu ja kierros mustapippuria. Sekoita lusikalla rauhallisesti, älä missään nimessä vatkaa! Maista ja lisää pari hyppysellistä sormisuolaa, jos tarpeen. Mädin suolaisuus vaihtelee, mutta lopputuloksen pitäisi olla pehmeän kermainen.

Giniglögi valituilla hedelmillä

Blogin ensimmäisiä reseptejä oli Kapteeni Morkasen joulutuikku, joka keräsi myönteistä palautetta etenkin tabascolla glöginsä maustavilta. Niiltä kaikilta kolmelta.

Sateinen eurotalvi panee siinä määrin vi**ttamaan, että pikku rähinä pihamaalla on paikallaan. Sitä ei mikään käynnistä niin mukavasti kuin tämä pikku tumunder.

Valitulla ginillä on keskeinen merkitys lopputuloksessa. Korkeimman asteen saavuttaa katajaisen juoman kuninkaallisella, eli Bombay Sapphirella. On täysin selvää(sic!), että sen puutteessa mikä tahansa muukin gini käy. Rähinätuikun maku paranee hedelmien vanhetessa. Rakenna toki toinen, miksei kolmas ja etenkin neljäs tuikku samoille hedelmille. Ginin määrää voi tarkistaa ylöspäin illan hämärtyessä.


Kapteeni Morkasen rähinätuikku

4 cl (pehmeää) giniä
1 kuivattu viikuna
2 kuivattua aprikoosia
1 dl glögiä

Pilko viikuna neljään palaseen ja puolita aprikoosit. Viskaa mukin pohjalle ja kaada gini päälle. Lämmitä glögi lähes kiehuvaksi ja kaada sekaan. Anna muhia viitisen minuuttia. Sekoita lusikalla seitsemän kierrosta vastapäivään ja hörpi.

Panimosta pamahtaa: Criminally Bad Elf

On välillä terveellistä joutua syömään sanansa. Olen väittänyt, että olut lakkaa olemasta juomakelpoista, kun alkoholipitoisuus nousee lähelle yhdeksää prosenttia. Mutta entäs kun oluessa on vääntöä yli kymmenen prosenttia, ja etiketti yhtä kammottava kuin luonnontilaisena rehottava krapulainen kohublondi? Pakkohan sitä on kokeilla.

Sanottakoon vielä, että olut on vakava asia ja hassunhauskat etiketit hirvittävä tyylivirhe. Criminally Bad Elfin sujauttaminen ostoskoriin chiantien viereen tuntuikin nololta. Rikollisen nololta.

Barley wine näyttää lasissa tyyppinsä oloisesti makealta viiniltä. Vaahdon kadottua sen voisi luulla olevan tokajia tai ehkä halpaa konjakkia. Nuuhkaisu on yllättävä. Ohraviinin tuoksu on leveä, suorastaan mehevän hedelmäinen. Tyrmässä viruvan yrmeän haltian sijaan mielikuvitus liihottelee elokuun helteessä kylpevälle ranskalaiselle siideritarhalle, jossa tuuhean omenapuun alle lepäilemään laskeutunut rehevä neito... no, palataanpa asiaan.

Ensipuraisu on lempeän pyöreä ja maltaisen makea, ei kuitenkaan imelä tai alkoholinen. Kun olutta ottaa suun etuosaan ja pureskelee hetken, voi maistaa aavistuksen jotakin tummaa hedelmää, kuten kirsikkaa tai viikunaa. Mutta pohjamaku on voimakkaasti oluinen, mistään Kriek-tyylisestä hedelmärankista ei ole kyse.

Lopuksi kuiva humalaisuus lipoo nielua. Fuggles- ja Goldings-humalat tekevät temppunsa sievästi ja nopeasti. Jälkimaku on lyhyt ja hämmentävän mieto. Mihin ihmeeseen jyhkeä alkoholipitoisuus oikein katoaa? Tämähän käy vaikka ruokaolueksi!

Panimo: Ridgeway Brewing (Iso-Britannia)
Tyyppi: barley wine
Vääntöä: 10,5 %
Hinta: 3,98 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Iloisen hobittikännin airut.