maanantai 5. elokuuta 2013

Kynsilaukkaa keittäen

Jos joku sanoo, ettei pidä valkosipulista, on jotakin pielessä joko kuullun ymmärtämisessä tai kotikasvatuksessa. Ei ole yhtäkään kulinaristia, jota ei kiehdo kynsilaukan kaikkivoipa, mehevä aromi.

Valkosipuli on herkullista jo au naturel. Edesmennyt isoisäni pureskeli päivittäin kuusi kynttä ja kurlasi ne alas omenaviinietikalla. Pappa kuulemma tuoksui suihkun jälkeenkin valkosipulille. Ihon läpi.

Olen aiemmin vinkannut, kuinka valkosipulia grillataan. Grillin puutteessa valkosipulia voi myös keittää. Yksikyntiset ovat parhaita, mutta tavallisetkin käyvät, kunhan ovat pulleampaa sorttia. Vaivattoman keittämisoperaation tuloksena on pehmeää ja täyteläistä valkosipulitahnaa, jossa pistävyys on vaihtunut lumoavaan umamiin.


Keitetyt valkosipulit 

6 yksikyntistä valkosipulia per nautiskelija
2 rkl suolaa
sormisuolaa
vettä

Kääri yksikyntiset valkosipulit kuorineen tiukkaan foliopakettiin. Käytä vahvaa tai peräti erikoisvahvaa foliota ja kääri paketti niin, että kaikkialla on tuplakerros foliota. Kuusi kynttä per paketti lienee sopiva määrä, mutta isossa kattilassa kypsyy toki isompikin köntti.

Täytä korkeareunainen kattila puolilleen vedellä ja kiehauta. Lisää suola ja valkosipuliköntit. Niiden pitäisi voida kellua rinnakkain. Kiehuttele kannen alla 45 minuuttia (könttejä ei tarvitse kääntää välillä).

Avaa köntit ja anna sipulien jäähtyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa terävillä saksilla sipulin kärki auki ja puserra herkulliseksi pehmennyt sisus ulos. Ripauttele pinnalle sormisuolaa maun mukaan ja nautiskele mausteisen grillipihvin, ryynimakkaran tai grillattujen kasvisten kera. Kaltaiseni äärilaidassa hyökkäävä kynsilaukan ystävä hotkaisee herkkutahnan suihinsa sellaisenaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti