Kynsilaukkaa taivaasta

Valkosipulin, eli kynsilaukan, grillaaminen on kuin raskaalla singolla ampumista: todella yksinkertaista, jos tietää parit kikat. Jos taas ei tiedä, niin... *pöfff*.

Tämän reseptin eteen on uhrattu useampi pauna tuoretta valkosipulia, mutta lopputulos tyydyttää persialaisten lahtaamisesta näkiintyneen titaaninkin. Valkosipuli kypsyy täyteläiseksi, pehmeäksi ja suolaisen makeaksi. Sipulin pistävyys katoaa kokonaan ja voit lipoa näitä suuhusi kuinka paljon tahansa, kunhan olet vikkelä. Näistä nimittäin taistellaan grillin liepeillä kuola suupielistä valuen.

Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta yksi nyytti riittää hetkeksi noin yhdelle syömärille. Jos pidät isommat grillibileet, joudut ostamaan marketin valkosipulikopan tyhjäksi.


Taivaalliset valkosipulit
(yhdelle)

6 yksikyntistä valkosipulia
50 g voita
sormisuolaa

Laita valkosipulit tiivisti rinta rinnan noin 30 x 30 senttimetrin kokoiselle folioliustakkeelle. Veistä päälle voikimpale ja pari hyppysellistä sormisuolaa.

Kääri tiiviiksi sipulimaiseksi paketiksi. Varmista, että saumat pitävät. Leikkaa paketin huipulle jäävä trötö saksilla tasaiseksi. Kypsennä grillissä keskilämmöllä n. 45 minuuttia tai niin kauan, että kynsi tuntuu pihdellä paineltaessa pehmoiselta. Ylälämpöä tuottavassa grillissä kypsennys onnistuu helposti. Perinteisessä hiili- tai kaasugrillissä kannattaa käyttää ylätasoa. Jos valkosipuli kärähtää, sitä ei syö Koistisen labradorinnoutajakaan.

Kuori valkosipulit terävällä veitsellä. Herkku on silmiesi edessä. Voit nauttia valkosipulit Hellasoturin tapaan suoraan kuumalta foliolta ahneesti imaisten tai herkullisena levitteenä grillatun lihan  päällä.

Jotain hyvää Belgiastakin

Kahdesta vastentahtoisesta kansasta kokoon taiteltu Belgia on tunnettu lähinnä tarpeettoman kalliilla EU-byrokratialla turvotetusta pääkaupungista, nopeista pyöräilijöistä, kammottavasta trappistioluesta, keskinkertaista tympeämmästä jalkapallosta ja lämpimistä vohveleista. Suosin kotioloissa viimeiseksi mainittuja.

Yleisin virhe vohvelinpaistossa on taikina. Suomessa vallitsee kummallinen käsitys, että vohvelit paistetaan hiukan tavallista paksummasta lettutaikinasta. Toki se näinkin onnistuu: tuloksena on vohvelinmuotoisia, kuivahkoja lettuja. Mutta jos haluaa kuohkeita, rapeita ja jäähdyttyään keksimäisen rouskuvia vohveleita, kannattaa luottaa galetteihin. Vohveliraudan puuttuminen on huono tekosyy: soivia pelejä saa esimerkiksi lähimmästä autotarviketavaratalosta reilusti alle kympillä.

Belgialaiset jaottelevat vohvelit kolmeen luokkaan: brysseliläisiin, liegeläisiin ja galetteihin. Viimeksi mainitut ovat Justine-tädin vastaisku pikkuleivillään leveilevälle Hanna-tädille.


Galettes
(kuutisen kappaletta)

3 isoa munaa
1/2 dl punaista maitoa
125 g voita
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja nostele haarukalla nippa nappa sekaisin. Lisää maito ja sokeri, sekoita. Lisää mikrossa pehmitetty voi (1 min / 640 W) ja jauhot. Sekoita voimaa säästämättä tasaiseksi taikinaksi.

Lämmitä (puhdas!) vohvelirauta kuumimmalle. Annostele alatason keskelle kolme reilua ruokalusikallista taikinaa. Älä käytä paistorasvaa. Paina raudan kansi kiinni ja anna paistua nelisen minuuttia tai kunnes vohveli on kauniin ruskea.

Nostele vohvelit jäähtymään uunipellin päälle olevalle ritilälle. Syö sellaisenaan kylmän maidon kyydittämänä tai jäätelön kera. Jätä syömättä jääneet herttaruudut avoimeen kuppiin, Seuraavana päivänä ne ovat muuttuneet rapeiksi pikkuleiviksi.

Panimosta pamahtaa: Goose Island India Pale Ale

Juomapuolella kamalan moni hyvä asia on keksitty vanhan kunnon siirtomaavallan aikana. Yksi parhaimmista on India pale ale (IPA). Siirtomaiden päivittäinen hallinnointi oli niin rankkaa duunia, että suuhan siinä pääsi kuivahtamaan. Kuumassa Intiassa ei voinut olutta panna, joten sitä oli laivattava Englannista. Ja jotta olut eli koko pitkän merimatkan, se piti  humaloida äkäisesti. Näin syntyi lagereista nerokkain.

Chicagolaisella Goose Island Beerillä on vain neljännessvuosisadan perinteet oluenpanossa. Siinä ajassa oppii ainakin panemaan etevää IPAa. Goose Island India Pale Ale on vastakohtien olut: hedelmäisen kitkerä, suloisen katkera ja humalaltaan karvaan pehmeä (sic!). Vaahto on alussa antava kuin capon runsas rakastajatar, mutta laskeutuu nopeasti ipamaisen hillityksi. Suodattamattomuuden synnyttämä sameus sopii olueeseen kuin sumuinen päivä kiusankappaleiden järvessä käyttämiseksi. Suutuntuma on sama kuin Don Pietron luottotorpedoilla, näiden hörppiessä rankan velanperintäpäivän päätteeksi tuopposia jossain Bronzevillen speakeasyssä.

Panimo: Goose Island Beer
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 5,9 %
Hinta: 4,04 € / 0,355 l (Alko)
Kolmella sanalla: Kieltolain kiellettyä hedelmää

Hunajata, hunajata, hunajata munakoisolle

Vihannesten kypentäminen elävällä tulella on kovin muodikasta, mutta makua se ei vielä tuo. Kaupan bbq-kastikkeilla saat vihanneksiin saman maun kuin kaikkeen muuhunkin eloperäiseen, mihin säilöntäainenapalmia valelet. Mutta jos haluat kasviksen oman maun esiin, vaaditaan herkkää tatsia.

Munakoiso on yksi parhaimmista grillikasviksista, joskin rakenteeltaan petollisen pehmoinen. Kypsentäminen vaatii hiukan harjoittelua ja enintään kahta grillausolutta. Kun homma on hallussa, oluiden määrän voi nostaa neljään.


Hunajaiset vuohenjuusto-munakoisokiekot
 (noin 10-12 kpl)

1 kapea munakoiso
1 pötkö vuohenjuustoa (n. 200 g)
juoksevaa hunajaa
merisuolaa

Kuori munakoiso kuorimaveitsellä. Leikkaa päät tasaiseksi. Viipaloi noin sentin paksuiksi kiekoiksi. Aseta tasaiselle alustalle. Ripsottele viipaleiden päälle kevyesti merisuolaa. Anna viipaleiden itkeä noin parikymmentä minuuttia. Pyyhi pinnalle kihonnut kosteus ja suolanrippeet talouspaperilla. Käännä viipaleet ja toista itketys.

Leikkaa vuohenjuustosta terävällä veitsellä vajaan sentin paksuisia siivuja. Laita juustoviipaleet munakoisojen päälle. Pursota päälle reilusti hunajaa, ainakin sen verran, että koko juustonviipale peittyy. Kypsennä kiekot grillissä keskilämmöllä, mieluusti yläötasolla. Ne ovat kypsiä kun viipale joustaa pehmeästi grillipihdeillä puristellessa ja juusto alkaa lähes valua tulille. Jos paahdat liian kuumalla liekillä ja munakoisojen pohja kärähtää, ne ovat pilalla. Siinä eivät selittelyt auta.

Kypsät kiekot syödään heti muiden grilliherkkujen, kuten ribsien, kera.

Panimosta pamahtaa: Prykmestar Luomu Pils

Jos on käynyt pilsin syntykodossa Tsekin Plzenissä niin tietää, että yhtä taivaallista pilsiä ei saa muualta päin planeettaa. Pilsner Urquellin tehtaan kosteanhämyisissä olutkellareissa säilötään puutynnyreissä kermaisen kuohuavaa aarretta, jonka ryöstämiseksi keskiaikainen kauppakuningas värväisi ainakin kymmenentuhatta julmaa teutonipalkkasoturia.

Masentavan lager-panemisen Suomessa ei odota pilseiltäkään ihmeitä. Panimot ovat upottaneet kaupungin kaunot ja maaseudun maunot vetiseen lapinkarhuun, mikä lorisee elimistön läpi posliiniin väriä muuttamatta. Premium-oluisiinkaan ei uskalleta lisätä kunnolla humalaa, tuota suloisen kitkerää nuppukukkaa, mikä on hyvän oluen kivijalka.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta läiskimään lähteneen kaksikon perustama Vakka-Suomen Panimo yllättää aina iloisesti, eikä petä diskreetissä pilsissäkään. Saksalaista Hallertauer-humalaa on rutkasti, olut tarrautuu kitalakeen varmaotteisesti kuin himokas ranskatar juopuneeseen amerikkalaiseen laskuvarjojääkäriin. Olut on raikas, joskin loppua kohden hitusen imelä. Jälkimaku on lyhyt ja humalan kitkeryys katoaa turhankin nopeasti. Suomalaisten pilsien kärkeen tämä kiilaa kevyesti.

Suurimmat moitteet saa pullon ulkonäkö. Etiketissä on sinänsä hienon Prykmestar-etiketin taustalla halvannäköistä rairuohoa ja kaikenlaista luomuavainlippuleimaa. Kaikki kunnia luomuoluelle, mutta pullo näyttää vihreiden listoilta eduskuntaan yrittävän heteromiehen ääntenkalastelubisseltä. Olut itsessään on monin verroin parempaa.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo (Suomi)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 5,2 %
Hinta: 3,97 € / 0,5 l (Alko)
Kolmella sanalla: Härmän parasta pilsiä

"Sä syät siänii, mun sylissäni..."

Mikään ei ole niin mielikuvituksetonta kuin grillata pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lopputulos on usein nahkea ja päätyy kaikkien hylkimänä roskikseen. Paitsi jos grillaat sienet näin. Salaisuutena on ylhäältä päin hehkuva lämpö. Sähkögrilli on paras vaihtoehto mutta uunillakin onnistuu, kunhan kyttää, etteivät sienoset kärähdä.

Sienten sisään kannattaa asentaa väkevänpuoleista pehmeärasvaista juustoa, sillä maku talttuu kypsennettäessä. Musta Koskenlaskija on ehdottomasti miedoin vaihtoehto. Klassinen Aura toimii myös. Sen sijaan mozzarellan voit unohtaa. Se valuu ulos kuin ***** *********.


Pekonoidut juustosipulisienet

8 isoa grilliherkkusientä
8 siivua pekonia
1/2 pkt Koskenlaskijaa (mustaa)
8 marinoitua valkosipulinkynttä
paahdettua sipulirouhetta

Irrota sienistä jalat: ota tiukka ote peukalolla ja etusormella ja kierrä myötäpäivään kunnes napsahtaa. Laita kunkin sienen pohjalle valkosipulinkynsi. Leikkaa Koskenlaskija yhdeksään palaan ja syö yksi samantien. Paina juustoset sienten päälle, mutta varovasti, ettei kupu halkea. Ota iso hyppysellinen sipulirouhetta ja paina se juustoon. Kiedo pekoninviipale sienen ympäri siten, että saumakohta jää sienen alapuolelle.

Grillaa sienet ylävastuksen alla joko sähkögrillissä tai uunissa. Sienet ovat valmiita, kun pekoni on rapeaa ja juusto pysyy juuri ja juuri nyytin sisällä. Syö saman tien.

Salaatti ja kuinka se tehdään

Lapsuudessani "salaatti" oli sitä, että lautaselle lyötiin pesäpallon kokoinen tomaatti tai konetykin hylsyn pituinen kurkunpötkylä. Koululaitoksen rusinoitu porkkanaraaste tai sokerissa uitettu kurkkumoso eivät vahvistaneet minun ja salaatin suhdetta. Vasta varttuneempana oivalsin, että salaatti voi olla oikea ruokalaji siinä missä muutkin.

Salaatin salaisuus on maustamisessa. Suola, pippuri, öljy ja etikka tekevät vihertäville aikamoisia taikoja. Teen salaatit useimmiten ad hoc, fiilispohjalta. Vakioreseptejä ei ole. Aura-juusto ja viinirypäleet ovat usein sokkelina. Kaupassa myydään valmiina erilaisia vihersalaattisekoituksia, joten siitä vain valitsemaan. Tämän salaatin taistelijapariksi sopivat hyvät pehmoiset juustot, vaikkapa grillattu halloumi.


Auramainen rypälesalaatti ja korvennettua halloumia

150 g salaattia (kuten vuonankaali, mizuna, punamangoldi, rucola, pinaatti, punajuuren lehti)
500 g tummia kivettömiä viinirypäleitä
1,5 dl siemeniä (auringonkukka, kurpitsa, pinja)
1 Aura-juusto
oliiviöljyä
sormisuolaa
balsamicoetikkaa

2 pkt halloumijuustoa
makeaa punaista hilloa (mansikka, vadelma, karpalo)

Huuhtele salaatti runsaalla vedellä lävikössä ja anna valua viitisen minuuttia. Huuhtele rypäleet ja anna valua. Halkaise rypäleet pituussuunnassa terävällä veitsellä. Nostele tosi isoon kulhoon salaatti, rypäleet, murennettu Aura ja siemenet. Lisää reilu loraus öljyä ja pari hyppysellistä sormisuolaa. Aateloi pikku lorauksella balsamicoa. Työnnä kädet kämmenpuolet ylöspäin kulhon pohjalle ja nostele salaatti sekaisin sormet suorina. Älä puristele! Jatka muutama minuutti, kunnes salaatti on sekaisin.

Laita salaatti jääkaappiin viilentymään ja kytke grilli (tai uunin grillivastus) päälle. Valuta halloumeja hetki ja viipaloi ne terävällä veitsellä noin sentin paksuisiksi. Grillaa muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin ruskeaa. Annostele halloumit lautaselle salaatin kera ja livauta päälle hilloa. Erittäin bueno panos!