Kynsilaukkaa keittäen

Jos joku sanoo, ettei pidä valkosipulista, on jotakin pielessä joko kuullun ymmärtämisessä tai kotikasvatuksessa. Ei ole yhtäkään kulinaristia, jota ei kiehdo kynsilaukan kaikkivoipa, mehevä aromi.

Valkosipuli on herkullista jo au naturel. Edesmennyt isoisäni pureskeli päivittäin kuusi kynttä ja kurlasi ne alas omenaviinietikalla. Pappa kuulemma tuoksui suihkun jälkeenkin valkosipulille. Ihon läpi.

Olen aiemmin vinkannut, kuinka valkosipulia grillataan. Grillin puutteessa valkosipulia voi myös keittää. Yksikyntiset ovat parhaita, mutta tavallisetkin käyvät, kunhan ovat pulleampaa sorttia. Vaivattoman keittämisoperaation tuloksena on pehmeää ja täyteläistä valkosipulitahnaa, jossa pistävyys on vaihtunut lumoavaan umamiin.


Keitetyt valkosipulit 

6 yksikyntistä valkosipulia per nautiskelija
2 rkl suolaa
sormisuolaa
vettä

Kääri yksikyntiset valkosipulit kuorineen tiukkaan foliopakettiin. Käytä vahvaa tai peräti erikoisvahvaa foliota ja kääri paketti niin, että kaikkialla on tuplakerros foliota. Kuusi kynttä per paketti lienee sopiva määrä, mutta isossa kattilassa kypsyy toki isompikin köntti.

Täytä korkeareunainen kattila puolilleen vedellä ja kiehauta. Lisää suola ja valkosipuliköntit. Niiden pitäisi voida kellua rinnakkain. Kiehuttele kannen alla 45 minuuttia (könttejä ei tarvitse kääntää välillä).

Avaa köntit ja anna sipulien jäähtyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa terävillä saksilla sipulin kärki auki ja puserra herkulliseksi pehmennyt sisus ulos. Ripauttele pinnalle sormisuolaa maun mukaan ja nautiskele mausteisen grillipihvin, ryynimakkaran tai grillattujen kasvisten kera. Kaltaiseni äärilaidassa hyökkäävä kynsilaukan ystävä hotkaisee herkkutahnan suihinsa sellaisenaan.

Panimosta pamahtaa: Marsalkka Savu

Sotaväen käyneen miehen - ehkä naisenkin - on hankala ohittaa oluthyllykköä silloin, kun sinne on asennettu sotahistoriallisesti nimettyjä tuotteita. Vaikka en suuriin savuoluen ystäviin kuulukaan, pakotti Alkon poistohyllyllä asennossa seisova Marsalkka Savu tarttumaan.

Oluen ensivaikutelma voisi olla houkuttelevampi. Väri on samean sahtimainen ja vaahto olematon. Se näyttää petsamolaiselta suolammelta, jonka ylitse kaukopartioreissulta palaava nokinen sissikersantti ryykäisee veteen koskematta.

Tuoksu on yllättävän mieto ja mukavan maltainen. Joku on ehkä pudottanut sammioon pätkän lakritsiakin, mutta odotettu savumaisuus puuttuu tyystin.

Ensipuraisu on humalaisen katkera ja aavistuksen tunkkainen. Savun makua ei ikinä tule. Jälkimaku on miellyttävän terävä, vähän kahvimainen, mutta jyrkkä raakasti lyhyt. Oluen kokonaisvaikutelmaksi jää nuotion loimussa avattu, pilsnerillä jatkettu Koffin Portteri.

Pointsit pienpanimolle rohkeasta kokeilusta. Jos ei ota riskejä, yltää parhaimmillaankin vain tasapaksuun. Panimon tuotepaletista Marsalkka Savu on jo poistunut. Alkon poistohyllyltä voi saada vielä muutaman pullon maistiaisiksi alehintaan. Ihan vastaavaa olutta ei ole tullut eteen. Pohjalla hiivat ja kaikki.

Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyppi: savuolut
Vääntöä: 5,5 %
Hinta: 2,69 € / 0,33 l (Alkon alehinta)
Kolmella sanalla: Aina ei osu.

Lohikakku kuin samurain pusu

Tunnustetaan heti, että tämä resepti on napattu - tietysti pienin muutoksin - Talo&Koti-lehdestä (7/2013). Syynä on huoltokorsun leivonta-asioista vastaava rouva, joka vilautti minulle pikkuisen kuvaa. Olin pudota polvilleni siihen paikkaan. Lohi, wasabi ja ranskankerma on järisyttävä yhdistelmä.

Alkuperäisestä reseptistä jätettiin pois muun muassa sitruunaruohotahna, koska sen tunkeminen samaan kakkuun limettimehun kanssa ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Myös wasabin määrä hämmästytti, mutta maitotuotteilla on ihmeellisen rauhoittava vaikutus tähän Japanin tuliseen suudelmaan.

Näyttävä kakku on sopivan ärtsy mutta kevyt ja kermaisen pehmeä. Taideteos saa miesväenkin hamuamaan öisessä keittiössä kakkulapiota.


Wasabi-lohikakku

Pohja:
300 g täysjyväruisleipää (esim. Real)
1 dl punaista maitoa

Täyte:
4 liivatelehteä
350 g kylmäsavulohta
1/2 punasipuli
2 dl kermaa
400 g ranskankermaa
4 tl wasabitahnaa* (esim. Yutaka)
1 dl rucola-salaattia
1/2 dl limettimehua

Pinnalle:
200 g kylmäsavulohta (viipaleina)
herneenversoa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla pohjasta ja reunoista. Peitä pohja leipäviipaleilla. Yksi kerros riittää, tilkitse kolot pienemmillä palasilla. Kostuta pohja maidolla.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Silppua täytteeseen päätyvä kylmäsavulohi ja punasipuli pieneksi. Vaahdota kerma löysähköksi ja sekoita ranskankermaan. Lisää wasabitahna ja sekoita varovasti. Lisää silputtu rucola sekä lohi- ja sipulisilppu. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Lämmitä kattila tyhjänä kuumaksi ja kaada limettimehu. Odota puoli sekuntia tai niin kauan että limettimehu kiehuu. Kaada limettimehu pieneen kulhoon ja lisää joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi ja kaada täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. kaada täyte vuokaan leipäpohjan päälle. Peitä muovikelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.

Irrota vuoka kakun ympäriltä ja siirrä komeus tarjoilulautaselle. Kietaise koristeeseen tulevat kylmäsavulohiviipaleet kuvan tavoin ruusun muotoon ja asettele ympäri kakkua. Viimeistele herneenversoilla ja kutsu anoppi pyörtymään kateudesta.

* = Wasabien väkevyydessä on valtavia eroja. Yutaka lienee jossain keskivaiheilla. Omat kokeilut oman maun mukaan - ja omalla vastuulla.

Majoitusmestarin makrillitahna

Pippurimakrilli on yllättävän tuntematon markettikala. Se on sijoitettu jonnekin syrjään sillipurkkien sivustalle. Rasvainen Pohjois-Atlannin epeli on varsin maukas savuherkku vakuumiinkiin pakattuna.

Lämminhenkisin, joskaan ei varhaisin, muistoni tästä ytimekkäästä herkusta ajoittuu penkkareihini helmikuussa 1994. Hotelli Ilveksen tarjoamista iloista ryytyneet abiturientit horjuivat aamusta naama valkoisena kohti Tampereen rautatieasemaa. Minulla oli väkiviina-Russchianin aiheuttama, todella karmiva suolaisen himo ja singahdin kesken jalkamarssin Hämeenkadulla sijainneeseen kivijalkapuotiin. Mukaan tarttui mehevät makrillifileet ja muutama olut. Turun-junan ohitettua Toijalan ryhdyin vaivihkaa nautiskelemaan tätä makuhermojen eväkästä vapahtajaa. Kyllä tuli muutamilla abitovereilla äkillistä asiaa klosetin puolelle. Se oli sitä kehittymättömän maku- ja hajuaistin vaivaa se.


Majoitusmestarin makrillitahna

350 g pippurimakrillia
120 g smetanaa
1/2 ruukkua tilliä
6 tippaa sitruunamehua
valkopippuria

Irroita pippurimakrillin liha nahasta ja laita ruokalautaselle. Hienonna kala haarukalla niin pieneksi kuin saat. Poista ruodot, jos niitä on. Kaada kala ilmatiiviseen purkkiin, jonka tilavuudesta kala täyttää enintään puolet. Lusikoi smetana sekaan ja rouhi myllystä päälle kolme kierrosta valkopippuria. Nipsi saksilla puoli ruukullista tilliä sekaan ja ruiskauta sitruunapisarat päälle. Sekoita varovasti ruokalusikalla. Tahnan täytyy pysyä koko ajan jämäkkänä.

Laita purkkiin tiivis kansi ja anna makrillitahnan oleskella jääkaapissa tunnin verran. Tahna on järkyttävän hyvää Linkosuon Ruissipsien kanssa, mutta muukin kova ruisleipä, kuten varrasleipä, käy. Maustettuja ruisnappeja en suosittele, tulee raakasti liian suolaista.

Hullunhyvät juustohunajatomaatit

Huoltokorsussa voi olla aika ajoin vajausta yhdestä sun toisesta, mutta juustossa löytyy. Lokerossa tekeytyy usein puolenkin tusinaa erilaista juustonkimpaletta. Joskus varastot kannattaa siivota, eikä kesäaikaan ole parempaa tapaa kadottaa juustoja, kuin täyttää niillä tomaatteja.

Tämän mehukkaan herkun tarkkoja ainesmääriä on hankala ilmoittaa, koska se riippuu tomaattien määrästä. Yhdestä mozzarellapallosta piisaa täytettä ainakin neljään tomaatinpuolikkaaseen, Aura-juustokimpaleesta kuuteen.


Hullunhyvät juustohunajatomaatit

isoja kypsiä tomaatteja (3 per nälkäinen)
sulavia juustoja (sinihome, mozzarella, vuohenjuusto, Koskenlaskija, rakletti yms.)
aromikasta juustoraastetta
juoksevaa tummaa hunajaa

Halkaise tomaatit terävällä veitsellä kahtia poikittaissuuntaisesti. Kaiverra sisukset ulos teelusikalla, mutta varo, ettet kaiverra pohjaa puhki. Täytä tomaatinpuolikkaat juustoilla ja puserra päälle lurahdus (eli puoli ruokalusikallista) hunajaa. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Grillaa tomaatteja ylävastuksen alla tosi kuumalla viitisen minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Vähennä lämpöä ja anna kypsentyä vielä kymmenisen minuuttia. Anna tomaattien jäähtyä kunnolla ennen syömistä. Tulikuuma tomaatti on hirvittävä huulimiina.

Mehukkaiden tomaattien kanssa maistuu kuiva ja kivikkoisen hapokas valkoviini, kuten varsin omalaatuinen kreikkalainen Assyrtiko.

Neljän juuston peltikimppa

Kaikki epäterveellinen ei ole hyvää, mutta neljän juuston peltikimppapa on. Se ei ole pizza eikä focaccia, vaan niiden mehevän juustoinen lehtolapsi. Maku rakentuu pitkälti cheddardipin varaan, joten varmistu etukäteen siitä, ettet osta mitään kitkerää halpissotkua. Taidokkaimmat voivat tietysti tehdä dipin itse, mutta siinä en edes yritä auttaa. Jos dipistä nimittäin tulee liian löysä tai liian jähmeä, se on goodbye ja grillille.


Fromage-à-quatre
(1 pelti)

pohja:
5 dl Myllyn Paras -pizzajauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2 reilua lorausta oliiviöljyä

täyte:
250 g cheddarjuustodippiä (esim. Santa Maria Cheddar Cheese Dip)
1 Aura-juusto
100 g parmesaanilastuja
150 g mietoa juustoraastetta
4 isoa tomaattia

Sekoita kulhossa vesi ja murenna siihen hiiva. Lisää jauhot ja oliiviöljy. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Jos tahmaa sormiin, lisää vehnäjauhoja kunnes taikina pysyy irti kädestä. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä altaaseen, kunnes kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota tunti. 

Jauhota käsi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele taikinassa. Levitä uunipellin kokoiselle leivinpaperille ja kauli niin ohueksi, että taikina peittää koko leivinpaperin. Ei haittaa, vaikka taikina liiskautuukin joistain kohdista leivinpaperin ulkopuolelle.  Siirrä leivinpaperi uunipellille. Aja taikinapyörällä tai terävällä veitsellä yksi kierros pellin reunoja pitkin, jolloin jäljelle jää tarkalleen pellin kokoinen pohja. Ylitse jääneen taikinan voi syöttää lapsille. 

Levitä cheddardippi tasaisesti pohjalle. Leikkaa tomaateista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi. Asettele tomaatit dipin päälle päälle neljään riviin, jossa kussakin on neljä viipaletta. Asettele kullekin tomaatille sopiva kökkäre Aura-juustoa. Ripottele parmesaanilastut kuvan osoittamalla tavalla tomaattien väliselle alueelle. Peittele juustoraastella, erityisesti reunoista. 

Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna rahoittua pellillä vartin verran ennen syömistä.

Panimosta pamahtaa: Keisari 66

Kyllä oli sydän seisahtua automarketin oluthyllyköllä. Suomalaista APAa, tölkissä, pelottavan lähellä bulkkioluita ja vieläpä normilagerin hinnalla! "Voiko tämä edes olla muuta, kuin prostatavaivaisen pirkkalaisen ähkien pusertamaa aamusakkaa?", puntaroin kaapiessani muutaman tölkin kärryn pohjalle.

Pale alet ovat Hellasoturille oluista kaikkein pyhimpiä. Jos pannaan, on pantava kunnollista. Kaadoin olutta lasiin pelonsekaisena. 66:ssa on upea väri ja tuoksu kukkean greippinen. Olut on oikeaoppisesti hieman sameaa ja vaahto vaatimatonta. Ennen maistamista piti silti hetki hengitellä taivaanrantaan tuijotellen. Tuntui kuin uhkapelaisi ylisuurilla panoksilla.

Ensipuraisu on valloittavan kirpeä. Cascade on tasaisen väkevä yleishumala, eikä siinä ole säästelty, kielen päällä rutisee kivasti. Olut maistuu kuivalta ja raikkaalta, tismalleen sellaiselta kuin liivipukuisen chicagolaisen rahanlainaajan suuhun sopii. Jälkimaku on tottakai katkera mutta aavistuksen vetinen, ei kuitenkaan häiritsevästi. Todella vaikuttava kokonaisuus. Parin hörpyn jälkeen on tosin pakko tarkistaa tölkistä, että onhan tämä varmasti tuotettu Suomessa.

Keisari 66 on hintaansa nähden ällistyttävän hyvä olut ja ihan oikeaa american pale alea. Tölkin etiketti näyttää turhankin halvasti hutaistulta, eikä tee lainkaan oikeutta korkealaatuiselle sisällölle. Ensi kesän grillimenuja suunnitellessa ei tarvitse miettiä olutsuosituksia. Se on kuuskutosta läpi kesän, oli ritilällä sitten sieni tai hirvi. Toivottavasti tämä olut on tullut tuotantolinjoille jäädäkseen.

Panimo: Nokian Panimo
Tyyppi: american pale ale
Vääntöä: 4,2 %
Hinta: 2,49 € / 0,5 l (Prisma Tampereentie)
Kolmella sanalla: Pantu Amerikan malliin.