Sä vaan haluat tehdä nachot itte

On se eri vänkää, kun Suomi on jo niin maapalloistunut, että napsuhyllyssä on tarjolla muutakin kuin iänikuisia ylisuolattuja sileitä perunalastuja ja lähes miltään maistumattomia perunaruuveja. On juureslastua, maissitötteröä ja nachoja montaa sorttia.

Valmisnachoissa ei ole kuin yksi vika. Ne eivät ole kovin hyvän makuisia.

Ongelma on helppo ratkaista kotikonstein. Maissitortillakuorista saa vähällä vaivalla aivan käsittämättömän hyvän makuisia nachoja. Niin hyviä, ettei edes dippiä välttämättä tarvita. Varoitus on jälleen kerran paikallaan; näiden jälkeen et enää koskaan tahdo syödä valmisnachoja.

Salaisuus piilee tortillakuorissa. Niiden täytyy ehdottomasti olla sataprosenttisesti maissia, eikä edes osittain vehnää. Vehnäiset lastut nimittäin imevät öljyn sisäänsä ja paisuvat ällöttäviksi öljylätyiksi. Myös maissitortilloissa on eroja. Ohjeessa on käytetty Santa Marian tortilloja ja niillä lopputulos on ainakin täydellinen. Toisen merkkisillä tortilloilla on tullut kovia ja kitkeriäkin nachoja.


Ne paremmat nachot
(48 kpl)

8 maissitortillakuorta (esim. Santa Maria Corn)
5 dl rypsiöljyä
suolaa

Leikkaa tortillakuoret terävällä veitsellä kuuteen osaan. Ensin puoliksi, sitten puolikkaat kolmeen osaan. Voit leikata hyvin neljäkin kuorta kerrallaan. Lämmitä öljy teräskattilassa keskilämmöllä kuumaksi, mutta ei liian kuumaksi. Älä missään tapauksessa käytä teflonkattilaa, sillä seurauksena on tulipalo. Öljy on sopivan kuumaa, kun kastat sinne yhden kuoren kärjen ja öljy kuplii mukavasti.

Pudota kattilaan kuusi tortillalastua kerrallaan. Anna paistua 1-2 minuuttia. Käännä lastut heti kun alapuoli alkaa vähän ruskettua. Paista lastuja toiselta puolelta vielä puolisen minuuttia ja nosta reikäkauhalla jäähtymään leivinpaperin päälle asetellulle talouspaperille. Suolaa hieman jäähtyneet lastut oman maun mukaan.

Lastut ovat parhaimmillaan kunnolla jäähdyttyään. Dippaile niitä kermaviilidippeihin, juustodippiin, tsatsikiin tai tuorejuustoihin. Ihan mihin tahansa. Niin sikahyviä ne ovat. Jos ja kun päätät tehdä lastuja huomenna lisää, voi saman öljyn käyttää uudelleen. Jos haluat ehdottomasti kovia ja rajumpaa dippailua kestäviä nachoja, ne kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä.

Irkkulan lihapata - pataruokien kunkku

Tuhti lihapata on maailman parasta sapuskaa tietyissä olosuhteissa, eli kun elimistö huutaa murkinaa sadan kilometrin jäätikkövaelluksen jälkeen. Vaellusreissun puutteessa pari tuntia reippailuakin piisaa.

Lihapadat on keksitty siksi, että ruhon sitkeimmistä osista saataisiin syömäkelpoisia. Pitkä hauduttaminen on lähes taikavoimiin verrattava kokkausmetodi. Murea ja täyteläinen lihapata on paremman makuista kuin mikään muu liharuoka. Joten etsi käsiisi lihakaupan sitkeintä tavaraa.


Irkkulan lihapata
2 isoa punasipulia
4 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 palsternakka
5 isoa herkkusientä
1 kg naudan lapaa
5 dl irlantilaista stoutia (Guinness, Murphy's)
200 g cheddar- tai emmentalraastetta
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
öljyä
voita

Kuutioi liha ja ruskista palat voissa pannulla. Voit maustaa lihat kevyesti suolalla. Siirrä sivuun. Silppua sipuli ja kuullota sitä uuninkestävässä padassa liedellä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Sipuli ei saisi ruskistua. Paloittele kuoritut porkkana ja palsternakka noin pikkusormen pään kokoisiksi palasiksi ja siivuta sienet. Lisää pataan ja puserra perään valkosipulinkynnet. Livauta pataan siivu voita ja paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jotta sienistä haihtuvat isommat nesteet.

Lisää pataan lihapalat ja kaada olut perään. Kyllä, koko tölkki. Lisää vettä sen verran, että pinta juuri ja juuri peittyy. Lisää joukkoon kaksi komeaa ruokalusikallista vehnäjauhoa ja sekoita. Laita kansi päälle ja anna hautua 200-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Ota pata uunista, sekoita kunnolla ja laita uuniin vielä tunniksi.

Ota pata liedelle keskilämmölle. Lisää sekaan juustoraaste ja sekoita niin kauan, että juustoraaste sulaa joukkoon. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Lisukkeeksi sopii esimerkiksi riisin ja ohran tai riisin ja kauran seos, mikseivät nuudelitkin. Salaatteja tai sooseja ei tarvita. Tässä on nimittäin ihan kaikki.

Kaurisvursti - ei alkuunkaan mahdoton homma

Tuttu insinöörismies kyseli, tulisinko riistamakkaratalkoisiin. Ei tarvinnut kauan miettiä. Reseptejä ryhdyttiin tutkimaan ja aineksia hankkimaan siltä seisomalta. Kauris roikkuikin jo mureutumassa insinöörismiehen autotallissa. Sen enempää kokemusta makkaranteosta ei kummallakaan ollut.

Jokaisessa vastaantulleessa reseptissä painotettiin, kuinka vaativaa, vaikeaa ja lähes mahdotonta makkaran valmistaminen on, ellei mukana ole ammattitaitoista lihamestaria ja keskisuomalaista pitomummoa. Puppua! Ensimmäinen kerta menee harjoittelun piikkiin, mutta sen jälkeen makkaraa osaa tehdä aina. Aikaa se tosin nielee. Tämän reseptin valmistamiseen meni kahdelta ensikertalaiselta mieheltä nelisen tuntia.

Makkaratalkoiden jälkeen alkaa todella arvostaa artesaanimakkaraa. Homma on melko hidasta ja jonkin verran kädentaitoja vaativaa. Mutta liian hankalaa se ei ole. Omatekoinen makkara on sen luokan säväyttäjä, että kannattaa kokeilla ihan jo ihmisten ilmeiden tähden. Samalla ymmärtää, kuinka kauas alkumuodostaan makkara on edennyt lihateollisuuden ansiosta.

Ja vielä yksi asia. Makkaranteossa pitää olla kunnollinen lihamylly. Halpa viidenkympin mylly ei kauan kestä. Parilla-kolmella sadalla saa kunnollisen.


Kannonnokan kaurisvursti
(noin 50 makkaraa)

2,5 kg kauriinpaistia (peurakin käy)
1,5 kg silavaa
1 kg siankylkeä
n. 5 metriä possunsuolta
6 pientä sipulia
1 nippu persiljaa
1 ruukku salviaa
3 dl puolimakeaa tai makeaa sherryä
savusuolaa (myllystä)
mustapippuria (myllystä)
valkopippuria (myllystä)
vettä

Laita siansuoli isoon kattilaan likoamaan ohjeen mkaan. Jauha kauriinpaisti, silava ja siankylki kerran lihamyllystä läpi. Sekoita. Jos sinulla ei ole jotain aivan järjettömän kokoista ruoanlaittosaavia, voit jakaa massan esimerkiksi kolmeen osaan. Kuori sipulit ja silppua blenderissä. Nypi salviasta lehdet ja persiljasta kukinnot. Surauta nekin blenderissä silpuksi. Lisää jauhelihamassaan sipuli, yrtit, sherry. mustapippuria, valkopippuria ja savusuolaa. Sekoita käsin hyvin. Käytä kertakäyttöhanskaa, jos silavan sively arveluttaa.

Tässä tulee homman hankalin vaihe: maustaminen. Tarkkoja määriä on mahdotonta sanoa, on vain itse maistettava, milloin maku on kohdallaan. Kun mausteita on silmämääräisesti sopivasti, paista lihataikinasta teflonpannulla pieni koepiffi. Kun se on maukas ja sopiva, kannattaa vielä lisätä aimo tujaus suolaa. Suolaisuus hälvenee makkaran valmistusvaiheessa, mutta jos lopputuloksena on suolaton makkara, sitä ei syö kuin Koistisen labradorinnoutaja.

Surauta maustettu taikina vielä toisen kerran lihamyllyn läpi. Lisää vettä tarpeen mukaan ja sekoita. Makkaratäytteen tulisi olla hieman löysempää kuin lihapullataikina, mutta ei mitään velliä. Keri suoli makkarasuuttimen juureen. Parhaiten se onnistuu suolikattilassa veden alla. Suolen sisään kannattaa lirauttaa hiukan vettä suuttimen perästä, jolloin homma helpottuu. Jos suolessa on solmu, leikkaa se saksilla poikki ja täytä kerittynä oleva suoli makkaroiksi. Jatka sitten uudella pätkällä.

Kun suoli on keritty, vedä makkarasuuttimen päästä roikkuva suolenpää tiukkaan solmuun. Nyt voit alkaa täyttää makkaroita. Paina makkaramassaa rauhallisesti lihamyllyn läpi ja purista syntyviä makkaroita hellästi, jotta niihin ei synny ilmakuplia. Kun haluamasi makkarapituus on saavutettu, paina sormilla pötköstä napakasti ja kiepauta makkara kolme-neljä kertaa ympäri. Tee uusia makkaroita, kunnes suoli loppuu.

Voit kerätä valmiita makkaroita esimerkiksi isolle uuninpellille. Jos sitomasi makkara pyörähtää auki, älä hätäänny, vaan kiepauta makkara kiinni uudelleen samasta kohdasta. Suoli on todella kestävää. Se hajoaa vain, jos lihamyllyn läpi työnnetään massaa liian kovalla paineella. Tämän sattuessa kaavi rikkoutuneen makkaran täytteet takaisn talteen ja tee siihen kohtaan sidos ja jatka täyttämistä. Jos suoli loppuu kesken, voit paistaa lopusta taikinasta paistinpannulla herkullisia kaurispiffejä.

Kypsennä makkaroita suuressa kattilassa juuri ja juuri kiehuvassa vedessä parikymmentä minuuttia. Nosta makkarat uunipellille jäähtymään. Kypsyminen jatkuu, joten ne saattavat vielä hieman tummentua. Jos keität makkaroita puolisen tuntia, ne alkavat muuttua ruskeiksi ja kuivemmiksi.

Valmiit makkarat voi kypsentää grillaamalla, paistamalla tai vaikka savustamalla. Makkaraa tulee niin paljon, että osa kannattaa tietysti säillöä. Vakumointikone on tähän tarkoitukseen kaikkein toimivin, mutta sen puutteessa käy myös tiukassa solmussa oleva pakastepussi, josta on puristeltu ilmat pois.

Pottu paahtaen paranevi

Niin suurenmoisia kuin uudet perunat ovatkin, tulevat ne loppukesästä jo korvistakin ulos. Pottuja on syöty pari kuukautta sillin, tillin, piimän, purolohen ja ties minkä muun rauhoitetun hyvänmakuisen eläimen kera. Samaan aikaan varhausperunalaareissa alkaa näkyä nyrkin kokoisia ukkopottuja, joilla talvisodassa jatkettiin tappelua patruunoiden loputtua.

Käsityksesi uudesta perunasta muuttuu lopullisesti, kun ostat näitä kilon pussin ja paahdat pois. Ja näitähän voi tehdä tietysti vuoden ympäri, kunhan löytää isoa kiinteää perunaa. Uuniperunana tunnettu Rosamunda on aina varma valinta


Parilapotut

suuria kiinteitä perunoita
oliiviöljyä
sormisuolaa

Pese perunat hyvin, mutta älä hinkkaa kuorta pois. Viipaloi pitkittäin sentin paksuisiksi. Laita perunat isoon pakastepussiin ja lorauta sekaan öljyä sen verran, että sitä keräytyy pussin pohjalle jonkin verran. Öljyä ei tarvitse laittaa paljon, ideana ei ole hukuttaa perunoita siihen. Ropsauta sekaan pari hyppysellistä sormisuolaa. Solmi pussi tiukkaan umpisolmuun ja muljuttele perunoita käsilläsi pussia ylös alas käännellen. Voit myös jättää perunat hetkeksi tekeytymään pussiin, mutta etenkään kiireessä se ei ole välttämätöntä.

Kuumenna parila melko kuumaksi ja nostele perunat pussista parilalle. Vältä turhaa kääntelyä ja liikuttelua mutta pidä samalla huoli, ettei yksikään viipale pala parilaan kiinni. Kun alapuolella on reilusti mustat raidat, käännä perunat ja vähennä hieman lämpöä. Voit myös tässä vaiheessa laittaa parilan päälle kannen, jotta perunat kypsyvät nopeammin. Tarkkaa aikaa on mahdoton sanoa, mutta avoparilallakin valmista pitäisi tulla noin 20 minuutissa

Calzone, mamma mia!

Kaikissa kunnon mafialeffoissa on kohtaus, jossa perheen uskollinen soturi Frankie tai Dino tai Sonny tuo suvun kantamammalle jotakin herkkua korttelin paikallisesta. Jos mamman maaru kurnii, saa tuo 160-kiloinen kiharatukkainen torpedo välittömästi ison märän pusun poskelle, mikäli hän on tajunnut tuoda pekonicalzoneja.

"Listen Sonny boy, there are three kinds of people in the world. The ones with guns, the ones without them and the ones with guns and calzones."

Pekonicalzonet

(noin 18 kpl)

taikina:

10 dl pizzajauhoja

5 dl vettä

1 hiiva

2 tl sokeria

2 tl suolaa

loraus öljyä

täyte:

1 tlk sakeaa tomaattimurskaa (kuten Mutti)

2 pkt pekonia

400 g emmentalraastetta

Mittaa suureen kulhoon 5 dl kädenlämpöistä vettä. Murenna hiivaa sekaan ja sekoita sormin niin kauan, että se on täysin liuennut. Lisää sokeri, suola ja kunnon loraus öljyä. Lisää jauhot sekaan vähitellen ja vaivaa vällillä, kunnes taikina on kimmoisaa. Anna kohota lämpöisessä paikassa tai ainakin liinan alla huoneenlämmössä noin tunnin ajan. 

Kun taikina on noussut, vaivaa siitä ilmakuplat pois. Lisää sen verran jauhoja, ettei taikina jää sormiin kiinni. Ota taikinasta pienen omenan kokoinen pallo ja kaulitse se mahdollisimman ohueksi ja pyöreäksi. Levitä ylemmälle puolikkaalle ruokalusikallinen tomaattimurskaa, mutta jätä reunoihin noin puolen sentin puhdas reunus. Töpöttele yksi pieneksi siivutettu pekoninsiivu riviksi tomaattikastikkeen keskelle. Laita päälle reilu hyppysellinen juustoraastetta. 

Käännä taikinan puhdas alapuoli ylemmän päälle ja venyttele sitä reunoista niin, että saumat menevät tasan. Painele calzonen ulkoreunasta saumakohdan päältä parilla sormella kerran edestakaisin, jotta sauma sulkeutuu. Ujuta alle pitkä ja ohut lasta ja siirrä calzone uunipellille. Yhdelle pellille mahtuu noin kuusi calzonea.

Paista calzoneja 240-asteisessa kiertoilmauunissa kymmenen minuuttia ja anna hetki jäähtyä ennen tarjoilua (sillä tomaattimurska on tappavan kuumaa). Calzonet voi myös puolittaa keskeltä, jos haluaa niistä käteviä kahden haukkauksen suupaloja.

Yksi paksu pannupizza

Eräässä 1970-luvun keittokirjassa esiteltiin eksootillisten ruokien osiossa "pitsa". Kuvauksen mukaan se oli "eräänlainen italialainen piirakka". En tiedä, missä tämä lyyrikko oli käynyt pizzalla - tai oliko missään - mutta jos hän olisi tiennyt jotakin pannupizzan olemassaolosta, hän olisi tyytynyt nyökkäilemään asiantuntevasti.

Pannupizza on eräänlainen piirakka. Mutta paljon parempi.

Mehevän ja herkullisen pannupizzan salaisuus on pohjassa. Sen valmistaminen on naurettavan helppoa. Täytteiden osalta tuli on vapaa, mutta tomaattikastike ja juusto ovat pakollisia elementtejä. Muita täytteitä saa olla 2-3, sillä pannupizzan ei kuulu olla mikään seitsemän täytteen darrafantasia.


Yksi paksu pannupizza

pohja:
3,5 dl pizzajauhoja
1/2 hiiva
2,5 dl vettä
1 tl sormisuolaa
1 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä

täytteet:
200 g korppukinkkua
1 dl paseerattua tomaattia
2 palloa mozzarellaa
1/2 Aura-juusto

Mittaa kulhoon 2,5 dl kädenlämpöistä vettä ja murenna hiiva joukkoon. Sekoita sormin, kunnes hiiva on liuennut. Lisää jauhoja 1 dl kerrallaan ja sekoita aina tasaiseksi. Taikinan kuuluu jäädä löysäksi ja tahmeaksi, eli sellaiseksi, jonka kaulitsimisesta ei tulisi muuta kuin hermoromahdus. Lorauta taikinan päälle oliiviöljy ja kallistele kulhoa niin, että öljyä joutuu joka puolelle. Anna kohota liinan alla tai uunin kohotustoiminnon avustamana kaksinkertaiseksi. Tunti siinä saattaa mennä.

Laita mozzarellapallot valumaan lävikköön ja kuivaa kinkut talouspaperilla, jos kosteutta on paljon. Pannupizzan täytteiden tulee olla kuivia, jotta lopputuloksena ei ole pataruoka. Siivuta kuivatut mozzarellat mahdollisimman ohuiksi ja silppua kinkku pieneksi.

Kun taikina on kohonnut, kasta ruokalusikka vehnäjauhoon ja irroittele taikina kulhon reunoista. Kumoa taikina 28-senttiä halkaisijaltaan olevalle teflonvuoalle. Tasoittele se jauhotetulla lusikalla pohjan kokoiseksi. Käytä kuitenkin jauhoa niin vähän kuin mahdollista, äläkä kaada sitä taikinan päälle. Pursota paseerattu tomaatti pohjalle ja levittele lusikalla. Lisää kinkut ja murennettu Aura-juusto. Peittele mozzarellasiivuilla.

Paista kiertoilmalla 210 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes reunat alkavat reilusti tummua ja juusto kuplia. Tavallisessa uunissa sopiva lämpötila löytynee 225-250 asteen väliltä.

Unohdetun parsan risotto

Kesän korvilla ollaan keskellä parsasesonkia. Innokkaimmat ovat ahmineet tätä maukasta eritteenhajustajaa jo kuukauden päivät, ja suurin nälkä on tyydytetty. Ahneuksissaan ostetut paksut niput ovat saattaneet unohtua lojumaan jääkaapin vihanneslaatikkoon, ja onpa tyvi saattanut tummuakin.

Niistä kannattaa laittaa risotto.

Risotto on helppo ja edullinen ruoka, joten riisin valinnassa ei sovi säästää. Aito arborio on ainoa luotettava valinta. Kotimaiset valmistajat tarjoavat huokeammalla risottoriisejään, mutta ei niistä kunnollista risottoa saa. Tai ainakaan minä en ole siinä onnistunut.

Eikä säästää sovi myöskään valkoviinissä. Sen tulee olla kuivaa ja hedelmäistä. Gewürtztraminer tai riesling toimivat takuulla. Lopputuloksena on kermaisen pehmeä risotto, jolle napakat ja hyvällä tavalla mineraaliset parsanpalaset antavat ammattimaisen loppusilauksen. Taas kelpaa huhuilla anoppia kesäpöytään.


Unohdetun parsan risotto

3 dl risottoriisiä (kuten arborio)
2 sipulia
500 g vihreää parsaa
1 dl valkoviiniä
2 kasvisliemikuutiota
2,5 dl ruokakermaa (tai 2 dl kuohukermaa)
40 g parmesaaniraastetta
1 l vettä
sormisuolaa
mustapippuria
voita (paistamiseen)
oliiviöljyä (paistamiseen)

Kuori parsat ainakin puolivälistä alaspäin valkoisiksi. Paista parsoja pannulla sopivassa voimäärässä noin seitsemän minuuttia, kunnes ne alkavat olla reunoiltaan kullanruskeita. Laita parsat leivinpaperille jäähtymään.

Keitä vesi kuumaksi ja laita kasvisliemikuutiot sekaan. Silppua sipulit ja kuullota kultaiseksi wokissa tai kasarissa. Lisää riisi ja loraus öljyä, sekoittele ja anna riisin kihistä hetken aikaa. Kaada valkoviini ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt.

Lisää noin kolmannes kasvisliemestä, sekoita ja anna kiehua kannen alla keskilämmön yläpuolella. Kun neste on imeytynyt, lisää toinen kolmannes kasvisliemestä. Pilko parsat palasiksi, mutta jätä herkulliset nuput kokonaisiksi. Kun kasvisliemi on imeytynyt, lisää parsat ja loput liemestä. Sekoita ja anna jälleen porista kannen alla. Lisää lopuksi parmesaani ja ruokakerma. Sekoita. Mausta oman maun mukaan vielä suolalla ja mustapippurilla.

Uskomaton umami eli chili-siirappi-kaalipiiras

Toisinaan sitä alkaa jokin kamalasti himottaa, mutta kaupassa huomaa, ettei himon kohdetta olekaan saatavana. Paitsi korkeintaan mauttomina tuontituotteina.

Mainio apuväline on vaikkapa Satokausikalenteri, josta voi kurkkia mikä juures, hedelmä tai muilla tavoin vihertävä on juuri nyt parhaimmillaan. Ja varsin usein samalla myös edullisimmillaan.

Syys on kaalin sesonkia, mutta tätä slaavilaisen keittiön kivijalkaa hyödynnetään meillä kohtalaisen kapeasti. Tuore valkokaali muodostaa esimerkiksi chilin ja siirapin kanssa kertakaikkisen upean makuharmonian. Umamia pukkaa!


Chili-siirappi-kaalipiiras

pohja:
50 g voita
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl vettä
1 dl ranskankermaa
1 valkosipulinkynsi (murskattuna)
1/2 tl suolaa

täyte:
500 g valkokaalia
1 iso punainen chili (tai 2+ tulisempaan)
1/2 dl siirappia
1/2 tl suolaa
3 munaa
4 dl ruokakermaa
2 tl currya
1 dl parmesaanilastuja
voita (paistamiseen)

Sulata voi mikrossa ja mittaa loput pohjan ainekset kulhoon. Lisää sula voi ja sekoita kimmoisaksi taikinaksi. Painele taikina piirasvuokaan tasaisesti, äläkä jätä reunoja. Laita pohja pakastimeen puoleksi tunniksi. Esipaista pohjaa tämän jälkeen 225-asteisessa uunissa keskitasolla 20 minuuttia.

Poista kaalin kova kanta ja silppua pieneksi. Kuullota kaalia voissa wokkipannulla hetki. Lisää siirappi ja jatka kaalin paistamista (ilman kantta) välillä sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla. Kaali on kypsää, kun neste on suurimmaksi osaksi haihtunut ja kaali on tummanruskeaa. Maun pitää olla suolaisen makea.

Kaada kaali piirasvuokaan. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuullota chiliä hetki öljyssä ja ripottele kaalin päälle. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja curry. Kaada seos tasaisesti piirasvuokaan. Ripottele lopuksi päälle parmesaanilastut. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä lämpöiseksi.

Kinkku-homejuustokierukat

Glögikaudella pitää muista myös syödä välillä, mutta glögi ei ole varsinainen ruokajuoma (eikä etenkään huoltokorsussa näihin aikoihin höyryävä Kapteeni Morkasen joulutuikku).

Kinkkukierukat ovat kelpo ratkaisu tähän raastavaan kulinaristiseen dilemmaan. Sopivan pieniä mutta sopivan täyttäviä. Etenkin kun hammii koko pellillisen yksinään.


Kinkku-homejuustokierukat

taikina:
5 dl durumvehnäjauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl vettä
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa

täyte:
300 g kinkkurouhetta
1/2 pkt Aura-juustoa
2 dl juustoraastetta

Mittaa kulhoon 2 dl kädenlämpöistä vettä ja murenna hiiva joukkoon. Lisää jauhot, öljy ja suola. Sekoita taikinapalloksi. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja laita tiskialtaan pohjalle. Laske altaaseen kuumaa vettä niin, että kulho lähtee melkein kellumaan. Anna kohota tunti.

Vaivaa taikina käsin kimmoisaksi. Kumoa leivinpaperille ja kaulitse leivinpaperin kokoiseksi. Käsin painelemallakin pitäisi onnistua. Levitä kinkkurouhe, mutta jätä taikinan yläosaan viitisen senttiä pelkkää taikinaa. Kääri leivinpaperin avulla tiiviiksi rullaksi, mutta älä purista liikaa, tai täyte tursuilee ympäriämpäri.

Leikkaa kääröstä terävällä veitsellä parin sentin paksuisia siivuja ja asettele ne kyljelleen leivinpaperin päälle uunipellille. Viimeistele kierukat hyppysellisellä juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Voi popsia heti kun suu kestää.

Panimosta pamahtaa: Brooklyn 1/2 Ale

Kakkosoluilla on karmea maine. Pääasiallisena syynä ovat kukkahattusedät, joiden mielestä keskiolut on kauhein huume heti crackin jälkeen. Ratkaisuksi nämä piilevästä aivoahtaumasta kärsivät puskan takaa ampujat ovat ehdottaneet kolmosoluen laimentamista. Eli toisin sanoen veden lisäämistä jo ennestäänkin laimeaan bulkkilaageriin. Kukkahattusetien vaatimus ei tietenkään koske viinejä tai samppanjaa, koska ne eivät aiheuta terveyshaittoja.

Kotimaiset kakkosoluet ovat viime vuosina olleet melkoisen surullisia. Ainoa rahtusen lupaava oli Olvin Sven Tuuva, jonka valmistus kuitenkin lopetettiin vähäisen menekin vuoksi. Ja ihmekö tuo, kun hinta oli lähes sama kuin kolmosella, mutta maku ei.

Sinebrychoffin kautta Suomea valloittava Brooklyn Brewery alkaa nyt tuoda maahan omaa kakkostaan, 1/2 Alea. Se on perinteinen "farmiolut", jolla heinähattuinen farmari on huuhtaissut maissipölyn tukkiman kurkkunsa puhtaaksi.

1/2 Alen Tuoksu on makean hedelmäinen ja pikkuisen humalainen. Lupaava ja kutsuva, kuin kaino kurtisaani paperilamppujen punertamalla satamakujalla. Suutuntuma on pikkuisen vetinen, mutta janonsammuttajalle se on hyvä ominaisuus. Jälkimaksu on tuohisen kuiva ja aavistuksen kippurainenkin. Oikein miellyttävä.

1/2 Ale on täydellinen valinta esimerkiksi äijäporukan tikka- tai pleikkaturnaukseen, jos haluaa pysyä jatkuvasti pari potkua terävämpänä kuin väkevämpiä oluita kittaavat kaverit ja voittaa koko shown. Ruokapöydässä siitä saa oivan kaverin sushille tai sashimille.

Panimo: Brooklyn Brewery (Yhdysvallat)
Tyyppi: ale
Vääntöä: 3,4 %
Hinta: tba
Kolmella sanalla: Ottaisin vielä viidennenkin.

Hotelliaamiaisleipä

On yksi asia, jota kaikki ihmiset rakastavat: hotelliaamiainen.

Onhan se lähes epätodellista ähkiä ensin aamutoimissa kuningaskoon lemmenlaivassa, mutta olla jo neljän minuutin kuluttua tuoreiden leipien, tumman kahvin, valuvien juustojen, tuoreiden vihannesten ja kylmän skumpan kyllästämässä paratiisissa. Semmoista tuskin kokee edes taivaassa.

Laudoille sujautetut lämpimät, huumaavan kuohkeat leivät katoavat yleensä vikkelien veitsien välkkeessä alta aikayksikön, mutta eipä hätää. Tässä resepti, jolla voit taikoa näitä jumalaisia herkkuja kotona.

Lupaus: tätä reseptiä et tahdo koskaan kadottaa.


Bataattipatonki
(4 kpl)

600 g bataattia
4 dl maitoa
25 g hiivaa
13 dl vehnäjauhoja
sormisuolaa

Kuori bataatti ja kuutioi se pieneksi. Keitä bataattipalat maidossa teflonkattilassa kannen alla hiljaisella tulella noin 20 minuuttia. Kun bataatti on läpikypsää, jäähdytä seos kädenlämpöiseksi. Ellet halua odotellesssa räplätä somea kahta tuntia, laita kattila tiskialtaaseen ja laske kylmää vettä. Vartin päästä voi vaihtaa veden jälleen kylmään, mutta valmista pitäisi tulla noin 20 minuutissa.

Kaada bataattimaitoseos suureen kulhoon ja murenna hiiva seokseen. Ropsauta sekaan muutama hyppysellinen sormisuolaa. Mittaa jauhot päälle, nostele bataattiseosta kädellä jauhojen päälle ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi.. Vaivaaminen helpottu melkoisesti, jos arsenaalista löytyy sopivan jykevä yleiskone. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan nousta vajaa tunti.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile jokaisesta paksuhko patonki. Kaikki neljä mahtuvat mukavasti kyljikkäin tavalliselle uunipellille. Ripottele päälle sormisuolaa maun mukaan. Paista leipiä keskitasolla 25 minuuttia tai kunnes pinta on mukavasti ruskettunut. Anna leipien jäähtyä leikkuulaudalla vartin verran.

Leikkaa viipaleiksi ja ahmi voin ynnä muiden hippeiden kera. Paljonkaan ei jää huomiseen.

Käristä maksaasi, beibi!

Tässä vaiheessa kesää sisäfile, ulkofile, kassler, makkarat, ribsit ja (tuoretiskissä myymättä jääneistä harmaantuvista lihoista marinoidut sikakalliit) grillipihvit tunkeutuvat jo pelkkinä ajatuksina ulos ruumiin joka huokosesta. Vaan vielä on kesää jäljellä, kuten muuan @akiasola muistuttaa Twitterissä vielä lokakuussakin.

Ongelma ratkaistu: grillaa naudanmaksaa!

Se on mehevämpää, parempaa ja tyylikkäämpää kuin mikään, mitä sukusi känninen setämies helotti juhannuspyhinä grillissä Kikkaa hoilaten.

Pinnalta rapean ja sisältä hellästi pehmeän maksan keralle sopivat grillatut juurekset, kynsilaukaltaan ärjy tsatsiki, tummeneva kesäilta, paksu kynttilä viinipullossa, itseä parempi seura, jokin helppo vanhan maailman punaviini (mikä tahansa Nero d'Avola) ja kesän viimeisessä lämpimässä päivässä kyynelsilmin riutuva Boys of Summer.


Käristetty maksa

naudanmaksaa ohuina viipaleina
suolaa

Kuumenna grilli(n parilalevy) tosi kuumaksi. Suolaa maksaviipaleet kevyesti molemmin puolin. Paista maksaviipaleita noin kolme minuuttia per puoli. Käännä vain kerran. Kypsyys on täydellinen silloin, kun maksa on keskeltä vielä hennosti tummanpunaista.

Pane muna rullalle

Muna on järjettömän monikäyttöinen. Siitä voi vääntää lähes mitä tahansa leivästä drinkkeihin.

Tämä tamago-henkinen munakasrulla on osoittautunut Hellasoturin huoltokorsussa niin isoksi iltapalahitiksi, että sitä täytyy varautua tekemään useampana iltana peräkkäin.


Mehevä tonnikalamunakasrulla

10 munaa
250 g mascarponea
2 prk tonnikalaa (öljyssä)
1/2 ruukkua ruohosipulia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
valkopippuria
öljyä (voiteluun)

Riko munat kulhoon. Lisää soijakastike, 1/2 tl suolaa ja sokeri. Sekoita haarukalla varovasti nostellen. Voitele uuninpellille laitettu leivinpaperi kevyesti öljyllä ja kaada munaseos päälle. Vetele munaseosta haarukalla pellin joka reunaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna munakkaan jäähtyä toiset 10 minuuttia.

Sekoita mascarpone, hienonnettu ruohosipuli ja hienoksi muhennettu tonnikala, josta olet valuttanut enimmät öljyt pois. Sekoita isolla lusikalla kuohkeaksi tahnaksi. Lisää 1/2 tl suolaa ja muutama kierros valkopippuria myllystä. Lusikoi täyte munakkaan alaosaan reunasta reunaan. Rullaa leivinpaperia apuna käyttäen makirullan tapaan.

Siirrä valmis pötkylä va-ro-vas-ti pellin keskelle. Kätevä tapa on siirtää rulla poikittain vain toisesta päästä liikuttaen. Paista 150-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Halutessasi voit kuorruttaa munakkaan ennen paistamista juustoraasteella. Anna kypsän rullan toipua hetki ja siivuta terävällä veitsellä. Jos munakasta jää yli, se maistuu seuraavana päivänä entistäkin paremmalta.

Panimosta pamahtaa: Iisalmi Pale Ale

Olen melko täysin menettänyt uskoni kotimaisten panimojen markettioluisiin. Samaa kuraa pikkuisen erilaisessa kannussa. Koska maksan olueni itse, en tietysti jokaista uutuutta viitsi maistaa. Viimeksi kunnon sävärit antoi nokialainen Keisari 66.

Paahdoin päivänä muutamana marketin vihannesosastolta kovaa kyytiä kohti meijerihyllyä. Olutosaston kulmille oli aseteltu kekoon oivallisen oloisia oranssisia oluttölkkejä. Niissä luki isoin pölkkykirjasimin IPA. Ei meikäläinen pääse semmoisesta miinakentästä ohitse osumaa ottamatta, joten koppasin kärryyn kaksi tölkkiä.

Kassajonossa olut paljastui Olvin IPAksi. Iisalmi Pale Ale. Hymähdin happamasti, mutta onhan tuo toisaalta markkinointispedeltä ihan sympaattinen idea. Supisuomalainen versio IPAsta - oluista pyhimmästä - nosti kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi pelon. Ei tämä voi toimia.

Maistelussa kaikki pelot osoittautuivat turhaksi. Iisalmi Pale Ale tuoksuu ipamaisen kukkaiselta, apilaisen makealta ja ehkä pikkuisen maltaiseltakin. Suorastaan pippurisen ryhdikäs maku ottaa maistelijasta kaulaotteen heti. Humalainen sinfonia vyöryy suussa leveänä ja kippuraisen kitkeränä. Ihmenelosina ovat Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir, jotka suihkivat makuhermoston läpi sellaisella voimalla, ettei tätä ole kotimaiseksi hyllykolmoseksi millään uskoa. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja hapan, joskin siinä aistii rahtusen vetisyyttä - sekin vain terveenä muistutuksena hyvän oluen tärkeimmästä raaka-aineesta.

Olvin IPA palauttaa uskoa tehdasoluisiin. Käsityöoluiden rynnistyksellä on varmasti ollut vaikutuksensa koekeitoissa, mutta hyvin te siellä Iisalmessa kyllä panette!

Panimo:  Olvi
Tyyppi: IPA
Vääntöä: 4,7 % 
Hinta: 2,65 € / 0,5 l (Citymarket Länsikeskus) 
Kolmella sanalla: Vei sanat suustani.

Herra Lindström, otaksun?

Kotiruoka.

Sana, jonka vähättely on tietyissä piireissä muodikasta. Mutta menepä jututtamaan ketä tahansa keittiömestaria, joka loihtii aterioita vuorineuvoksille ja muille isoille herroille, joilla on varaa tilata ihan mitä tahansa. Mitäpä ne pojat valkoisissaan haluavat? Silakoita, maksaa, pottumuusia ja lindströminpihvejä. Ja maksavat saman hinnan kuin haute cuisinen viimeisimmistä kotkotuksista, koska pieteetillä laitettu suomalainen kotiruoka on vähintään yhtä hyvää.


Lindströminbiffit

1 kg naudan jauhelihaa
500 g säilöttyjä punajuurikuutioita
2 dl kermaviiliä
3 munaa 
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 dl korppujauhoa 
1 tl suolaa

Kumoa punajuuret lävikköön ja huljuttele kuiviksi. Kaada suureen kulhoon ja muusaa pienemmäksi survimella tai vastaavalla astalolla. Lisää jauheliha ja muut ainekset. Vaivaa kourimalla kimmoisaksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta kämmentesi välissä noin kämmenen kokoisia pihvejä ja asettele ne leivinpaperille. Jos haluat oikein pyöreitä, ota teräväreunainen muovimuki ja paina se alassuin leivinpaperille laitetun pihvin keskelle. Kierrä mukia muutaman kerran edestakaisin ja siivoa sormella yli jäävät taikinat takaisin kulhoon. Valmiin pihvin voit siirtää mukin avulla sopivaan kohtaan, jolloin saat pihvit tiiviisti pellille.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 20 minuuttia. Syö muusin tai hunajaisten uunijuuresten kera.

Helppoa kuin leivän teko

Leivän leipominen ei välttämättä vaadi 400 neliömetrin pohjalaistaloa ja pahasuista akkaa. Oma sähköuunisi riittää. Päinvastoin kuin kuvitellaan, leivän leipominen voi olla sekä nopeaa että vaivatonta. Eikä tarvinne korostaa, millaisen vaikutuksen leivän pyöräyttämisellä teet esimerkiksi yövieraisiin. Saati yövieraaseen.

Tämä resepti on muunnelma irlantilaisesta soodaleivästä, jonka voimin on käyty päin sortajaa vuosisatoja. Irlantilaisessa versiossa käytetään piimää ja ruokasoodaa, jolloin siitä tulee hiukan hapan ja kirpeä. Tästä tulee lempeä ja mehevä.


Lämpimäinen

7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Kaada kaikki ainekset suureen kulhoon. Sekoita lusikalla taikinaksi ja puristele käsin tahmeaksi mutta kimmoisaksi palloksi. Kumoa taikina leivinpaperille uunipellin päälle ja painele taikinaa hieman kasaan, sillä se paisuu uunissa. Muotoile suurinpiirtein pyöreäksi leiväksi ja vedä lopuksi jauhoon dipatulla ruokaveitsellä risti leivän reunasta reunaan. Veitsen pitäisi upota noin puoleen väliin taikinaa. (Tämä ei ole mikään katolilaisten siunaustemppu, vaan aiheuttaa sen, että leipä kypsyy myös sisältä.)

Paista leipää 225-asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia tai kunnes leipä on kohonnut ja tummanruskea. Kypsää leipää pohjaan napauttaessa kuuluu kumea ääni. Anna leivän jäähtyä leikkuulaudalla kymmenisen minuuttia. Leipää on helpompi leikata oikein ohuiksi siivuiksi, kun sen leikkaa ensin puoliksi ja siivuttaa poikittain.

Panimosta pamahtaa: Hoppe IPA

Kuten laajalti tiedetty, myös kulinaristiset nautinnot ovat huuhtoutuneet Suomeen Turun kautta. 1500-luvun Turussa nautiskeltiin jo piiraita, paisteja, leivonnaisia ja viinejä. Samaan aikaan nykyisessä pääkaupungissa imettiin kaislapillillä kylmää liejua.

Turku on myös suomalaisen oluenpanon alkukoti. Valitettavasti Turun nykyinen panokulttuuri lepää muutaman käsityöläisen harteilla. No, ihan koko aikaa ei voi olla paras kaikessa.

Mutta on sitä pantu Helsingissäkin. Koeammuntoihin otettiin Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA. Jyhkeästi vaahtoavan oluen tuoksu on miellyttävän raikas ja aavistuksen apilainen. Väri on kauniin kuparinen - onpa keittosammioon pudonnut ehkä aimo kimpale meripihkaakin.

Maku on miellyttävän hapan mutta ei ollenkaan niin jyrkkä kuin IPAn petollisen viettelevä tuoksu yleensä antaa ymmärtää. Olut lainehtii suussa järkähtämättömän tasapainoisena. Jälkimaku on IPAksi yllättävän armelias.

Hoppe IPA sopii tukevasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta erinomaisesti vaikkapa keväisiin grillijuhliin. Ei välttämättä pihvin kanssa, mutta ainakin pitämään grillimestaria lämpimänä. Ehkäpä sitä voisi tuhdimpia päällysteitä, kuten voikalaa tai rasvaista makrillia, kantavan nigirisushinkin kanssa ottaa.

Olut on muuten nimetty luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppen mukaan, joka johti aikoinaan Viaporin linnoitustöitä. Hän resusi ympäri Eurooppaa työmatkoillaan ja ihastui humalapitoisiin brittioluisiin. Matkustaminen on taas kannattanut.

Panimo:  Suomenlinnan Panimo 
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 6,0 % 
Hinta: 4,37  € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Tuhti tasapainoinen kaveri.

Börekiä lykkää

Turun jälkeen kolmanneksi kiehtovin kaupunki maailmassa on Istanbul. Kulinarismin ystävälle se on satumainen taivas. Tuhannet ravintolat näyttävät iltaisin olevan tupaten täynnä, mutta kun nälkäisen näköinen suomalainen seisahtuu toviksi tutkimaan ruokalistaa, taikovat vikkeläliikkeiset tarjoilijat sivustalle jo ylimääräistä pöytää. Eikä ruokalistaa tarvita alkuun pöydässäkään, kun keittiöstä alkaa tulvia pyytämättä toinen toistaan herkullisempia meze-annoksia. Jos käy tuuri, voi valikoimassa olla pikku pala börekiäkin.

Ensin varoituksen sana: börek ei ole keittiössä helpoimmasta päästä ruokia. Tarvitset kokeilunhalun lisäksi pitkän tyhjän pöydän rullan käärimiseen. Ja mielellään apukokin. Ohuen filotaikinan käsittely on pirullisen herkkää hommaa, etenkin jos taikina pääsee kuivahtamaan.

Börek on eräänlainen fetalla ja yrteillä täytetty piiras, mutta ei oikeastaan sinne päinkään. Päättele itse. Hiton hyvää tämä kuitenkin on, kevyttä ja maukasta. Ja putoaa kylmänäkin.


Feta-pinaatti-börek
6 arkkia filotaikinaa (n. 300 g) 
100 g voita
sormisuolaa
mustapippuria

Täyte:
900 g pakastettua pinaattia
400 g pehmeää fetaa
3 munaa
3 rkl oliiviöljyä
1/2  rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua minttua
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa

Voiteluun:
1 muna
tilkka punaista maitoa

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita pinaattipussit sulamaan kuumaan veteen tai anna sulaa huoneenlämmössä samaan aikaan filotaikinan kanssa. Tyhjennä pinaattipussien sisältö lävikköön ja anna veden tihkua pois.

Kaada pinaatit suureen kulhoon. Lisää kevyesti vatkatut munat ja puristele feta pieneksi päälle. Lisää täytteen loput ainesosat ja sekoita varovasti. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Mustapippuria kuuluu laittaa aika reilusti,

Laita pöydälle vierekkäin 4 arkkia leivinpaperia. Asettele kolme filotaikina-arkkia vierekkäin vaakatasossa siten, että ne menevät viitisen senttiä limittäin. Sivele voisulalla arkkien ulkoreunat ja saumat. levitä päälle toiset kolme filoarkkia ja toista voiteluoperaatio.

Kaada täyte taikina-arkiston alaosaan. Kääri tiiviiksi rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. Tähän saatat tarvita apukokkia. Kieritä rulla spiraaliksi ja nosta voipaperia alustana käyttäen pyöreään voisulalla silattuun uunivuokaan. Hätätapauksessa uunipeltikin käy. Voitele rulla munamaidolla. Paista tunnin ajan 180-asteisessa uunissa, tai siihen asti että pinta ruskistuu mukavasti.


Anna kypsän börekin jäähtyä reilusti, kuumana maku ei pääse oikeuksiinsa. Parhaimmillaan börek on haaleana tai yön yli jääkaapissa seistyään. Kyytipoikana maistuu jokin ryhdikäs mutta ei liian kompleksinen valkkari, kuten Alamos Chardonnay.

Panimosta pamahtaa: La Mer APA

Hairahduin talvisilla tiedusteluretkilläni Teijon kansallispuiston maisemiin. Idyllisen Mathildedalin kyläpuodissa oli myynnissä kallista pullaa, kallista leipää, kallista hunajaa ja ei-niin-hirveän-kallista käsityöolutta. Vireän kyläyhdistyksen panimo aloitti toimintansa vuoden 2014 syksyllä ja oluita on kolme. Niistä karttalaukkuuni sujahti La Mer APA.

Väri on lagerimaisen kellertävä ja hieman samea. Tuoksussa on oluttyypille ominaista kitkeryyttä, joskin seassa on rahtunen makeaa ruukkikylän kedon apilaa, ehkä hitunen hunajaakin.

Suussa olut on aluksi - ehkä nimeään kunnioittaen -  vähän vetisen oloista. Humalan kitkeryys jämähtää piakkoin kitalakeen kuin märät uimahousut puuveneen keskituhdolle. Maku on kuiva, hieman raaka, hapan ja kevyt. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, suuta suipistaa vielä tovinkin kuluttua.

Etiketin takapuolella on kansallisromantiikka henkivä kuva kylän viehättävästä uimarannasta (La plage sur la mer Baltique), jossa ei kuumana kesäpäivänä ehkä osuvampaa vilvoittajaa voisi nauttiakaan.

Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo 
Tyyppi: American pale ale
Vääntöä: 4,3 %
Hinta: 3,90  € / 0,3 l (Mathildedalin kyläpuoti)
Kolmella sanalla: Yritys hyvä yhdeksän.

Moloko-banaanisuklaatorttu

Marketeissa on venäläisille elintarvikkeille omat hyllyt, ilmeisesti miehityksen varalta. Kerran pysähdyin tutkimaan purkkia, missä oli savustettua kilohailia öljyssä. Vinoon liimatussa tuoteselosteessa luki suomeksi: "Ainekset: kilohaili, öljy, savu". Kiersin hyllyn sen jälkeen kaukaa noin jatkosodan pituisen ajan, kunnes kälyni maistatti minulla molokotorttua. Oli piru vie hyvää!

Moloko tarkoittaa suomeksi maitoa, mutta tämä erikoislaatuinen säilyketölkki sisältää kinuskin makuista maitotiivistettä. Älkää vaan kysykö, miten se on valmistettu, mutta maku on jännällä tavalla sakean maitoinen. Molokon puutteessa voi varmaankin käyttää kinuskikastiketta, mutta lopputulos lienee aika ätläkkä.


Moloko-banaanisuklaatorttu

pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
2 tl leivinjauhetta

täyte:
7 banaania
1 prk molokoa (tai 3 dl kinuskikastiketta)
2 dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri suuressa kulhossa sakeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, perunajauho, kaakojauhe ja leivinjauhe. Sekoita. Ripottele jauhot munavaahdon päälle ja sekoita todella va-ro-vas-ti, jottei vaahto lässähdä. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja tasoita. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 7 minuuttia.

Kumoa pohja leivinpaperille, johon olet ripotellut hieman sokeria. Kumoaminen on helpompaa apukokin kanssa, mutta yksinkin se onnistuu, sillä pohjan pitäisi pysyä paperissa kiinni. Irroita leivinpaperi kumotusta pohjasta heti ja annan pohjan jäähtyä huoneenlämmössä.

Levitä molokoa tasaisesti pohjan päälle. Viipaloi banaanit ja asettele ne riveihin. Vatkaa kermavaahto kuohkeaksi ja levitä banaanien päälle. Syö saman tien.