Panimosta pamahtaa: La Mer APA

Hairahduin talvisilla tiedusteluretkilläni Teijon kansallispuiston maisemiin. Idyllisen Mathildedalin kyläpuodissa oli myynnissä kallista pullaa, kallista leipää, kallista hunajaa ja ei-niin-hirveän-kallista käsityöolutta. Vireän kyläyhdistyksen panimo aloitti toimintansa vuoden 2014 syksyllä ja oluita on kolme. Niistä karttalaukkuuni sujahti La Mer APA.

Väri on lagerimaisen kellertävä ja hieman samea. Tuoksussa on oluttyypille ominaista kitkeryyttä, joskin seassa on rahtunen makeaa ruukkikylän kedon apilaa, ehkä hitunen hunajaakin.

Suussa olut on aluksi - ehkä nimeään kunnioittaen -  vähän vetisen oloista. Humalan kitkeryys jämähtää piakkoin kitalakeen kuin märät uimahousut puuveneen keskituhdolle. Maku on kuiva, hieman raaka, hapan ja kevyt. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, suuta suipistaa vielä tovinkin kuluttua.

Etiketin takapuolella on kansallisromantiikka henkivä kuva kylän viehättävästä uimarannasta (La plage sur la mer Baltique), jossa ei kuumana kesäpäivänä ehkä osuvampaa vilvoittajaa voisi nauttiakaan.

Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo 
Tyyppi: American pale ale
Vääntöä: 4,3 %
Hinta: 3,90  € / 0,3 l (Mathildedalin kyläpuoti)
Kolmella sanalla: Yritys hyvä yhdeksän.

Moloko-banaanisuklaatorttu

Marketeissa on venäläisille elintarvikkeille omat hyllyt, ilmeisesti miehityksen varalta. Kerran pysähdyin tutkimaan purkkia, missä oli savustettua kilohailia öljyssä. Vinoon liimatussa tuoteselosteessa luki suomeksi: "Ainekset: kilohaili, öljy, savu". Kiersin hyllyn sen jälkeen kaukaa noin jatkosodan pituisen ajan, kunnes kälyni maistatti minulla molokotorttua. Oli piru vie hyvää!

Moloko tarkoittaa suomeksi maitoa, mutta tämä erikoislaatuinen säilyketölkki sisältää kinuskin makuista maitotiivistettä. Älkää vaan kysykö, miten se on valmistettu, mutta maku on jännällä tavalla sakean maitoinen. Molokon puutteessa voi varmaankin käyttää kinuskikastiketta, mutta lopputulos lienee aika ätläkkä.


Moloko-banaanisuklaatorttu

pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
2 tl leivinjauhetta

täyte:
7 banaania
1 prk molokoa (tai 3 dl kinuskikastiketta)
2 dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri suuressa kulhossa sakeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, perunajauho, kaakojauhe ja leivinjauhe. Sekoita. Ripottele jauhot munavaahdon päälle ja sekoita todella va-ro-vas-ti, jottei vaahto lässähdä. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja tasoita. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 7 minuuttia.

Kumoa pohja leivinpaperille, johon olet ripotellut hieman sokeria. Kumoaminen on helpompaa apukokin kanssa, mutta yksinkin se onnistuu, sillä pohjan pitäisi pysyä paperissa kiinni. Irroita leivinpaperi kumotusta pohjasta heti ja annan pohjan jäähtyä huoneenlämmössä.

Levitä molokoa tasaisesti pohjan päälle. Viipaloi banaanit ja asettele ne riveihin. Vatkaa kermavaahto kuohkeaksi ja levitä banaanien päälle. Syö saman tien.

Rapeat ja nopeat pekoni-quesadillat

Uutenavuotena keittiöiden taistelijat ovat useimmiten täysin katki. Joulu on vienyt voimat ja pelkkä kinkunraadon vilkuilukin tekee pahaa. Vuodenvaihteen pippaloissa suositaankin texmexiä, pitsaa, sushia ja muuta vaivatonta. Samalla kuunnellaan kiikkustuolissa heijaavaa suurten ikäluokkien edustajaa, joka tivaa nakkien ja perunasalaatin perään. Ei oo, ei tuu.

Quesadillat ovat nopeita, rapeita ja sikahyviä. Sisälle voi ladata oikeastaan mitä tahansa, kunhan pitää lätyskät tarpeeksi ohuina. Jekku on juustoraasteessa, joka sulaessaan hitsaa tortillat yhteen. Resepti antaa 16 palasta, mutta tosi nälkäinen sissi syö tämmöisen satsin yksin.


Pekoni-emmental-quesadillat
16 kpl

Ainekset:
8 tortillakuorta
8 siivua pekonia
2 dl paseerattua tomaattia (tai salsaa)
400 g emmentalia raastettuna

Kypsennä pekoniviipaleita molemmin puolin hetki teflonpannulla. Älä käristä. Nostele pekonit talouspaperin päälle valumaan.

Levitä paseerattua tomaattia ruokalusikalla ohuelti tortillakuorelle, jätä reunoilta noin sentin levyinen alue kuivaksi. Levitä kuorelle kourallinen juustoraastetta. Asettele päälle kaksi pekoniviipaletta ristin muotoon ja levitä päälle kourallinen juustoraastetta. Sivele tortillakuori tomaatilla ja aseta kanneksi. Painele kämmenellä tiiviiksi.

Paista quesadillat yksitellen melko kuumalla teflonpannulla noin pari minuuttia per puoli. Älä käytä öljyä tai rasvaa. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahden ohuen paistinlastan avulla.

Anna valmiiden quesadillojen hengähtää muutama minuutti. Leikkaa terävällä veitsellä neljän osaan ja syö heti.

Vuohenjuusto-ruusukaalipiiras (kiitos Belgia!)

Belgia, tuo Euroopan pohjoisin kehitysmaa, tarjoaa maailmalle lähinnä väkevää munkkien panemaa olutta ja tuhtia suklaata. Näiden lisäksi ainoa merkittävä belgialaiskeksintö tehtiin 1500-luvulla, kun tuntemattomaksi jäänyt flaami löysi kasvimaaltaan ruusukaalipalluroita. Loppu on brysselinkaalin historiaa

Ruusukaali on lajikkeista paras kätevän kokonsa ja läpitunkevan täyteläisen makunsa ansiosta. Niitä voi äityä ahmimaan sellaisenaankin, kevyen suolavedessä keittämisen jälkeen. Ensiksi kuitenkin kannattaa tarkistaa, että huoneen ilmanvaihtoasiat ovat kunnossa.


Ruusukaali-vuohenjuustopiiras

pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
½ dl vettä
suolaa

täyte:
5 munaa
200 g vuohenjuustoa
n. 200 g ruusukaalia
1 dl ruokakermaa
2 tl rakuunaa

Sulata voi mikrouunissa. Lisää kulhoon voisula, vehnäjauhot, vesi ja ripaus suolaa. Vaivaa taikinaksi ja painele tasaiseksi pyöreään normaalikokoiseen piirasvuokaan. Älä jätä reunoja. Pistele taikinapohjaan haarukalla kymmenkunta kertaa laita vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Paista pakastimessa kylmennyttä pohjaa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Höyrytä ruusukaalit lähes kypsiksi, huuhtele ne kylmällä vedellä ja puolita terävällä veitsellä. Leikkaa vuohenjuusto noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Asettele ruusukaalinpuolikkaat ja vuohenjuustot piirasvuokaan. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja rakuuna. Kaada seos piiraan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen syömistä.

Mehukas tonnikala-tomaattirullapizzasystem

Ei kokkailu aina yhtä juhlaa ole. Kerran laadin perusmallin peltipitsaa melkomoisessa ristipaineessa. Mielessä kävi, että mitäpä jos rullaisin koko hoidon ja tuuppaisin uuniin. Että tulisi edes jotain jännitystä.

Seuraavalla kerralla panin toimeksi. Parin koeammunnan tuloksena syntyi tämä erikoisen mehukas kartussi. Sen voi laittaa jo ennen kuin paukauttaa baariin. Tämä pötkylä on yön pieninä tunteina arvokas.


Tonnikala-tomaattirullapizzasystem

pohja:
5 dl pizzajauhoja (kuten Myllyn Paras)
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2  lorausta oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

täyte:
2 tlk tonnikalaa öljyssä
4 dl juustoraastetta
2 isoa ja kiinteää tomaattia
1 dl paseerattua tomaattia
1 muna (voiteluun)

Sekoita kulhossa vesi ja murenna siihen hiiva. Lisää jauhot, suola ja oliiviöljy. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä sen verran, että kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota noin tunti. 

Kaada tonnikalasta enimmät öljyt lavuaariin ja lusikoi tonnikalat lävikköön valumaan. Viipaloi tomaatit terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi (noin 6 siivua per tomaatti, miinus päädyt).  

Vaivaa kohonnut taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele. Levitä uunipellin kokoisen leivinpaperin päälle rahtunen jauhoja.  Kauli taikina niin ohueksi, että se peittää koko leivinpaperin. Siirrä leivinpaperi taikinoineen uunipellille. Leikkaa taikinapyörällä tai terävällä veitsellä reunoja pitkin, jolloin jäljelle jää tarkalleen pellin kokoinen pohja.

Levitä pohjalle paseerattu tomaatti siten, että taikina yläosaan jää noin seitsemän sentin pituinen kohta pelkkää taikinaa (kts. kuva). Lado 12 tomaatinviipaletta kolmeen riviin. Lusikoi tonnikala tomaattien päälle ja lisää juustoraaste. Kääri koko hoito leivinpaperin avulla  tiiviiksi rullaksi kääretortun tavoin (täytetystä päästä tietenkin aloittaen). Muotoile valmiista rullasta mahdollisimman pyöreä ja jätä se sijoilleen pellin toiseen päähän.  Voitele koko komeus kananmunalla.

 Paista rullaa 200-asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia. Laske lämpö 125 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia. Anna kypsän rullan tekeentyä pellillä vähintään puoli tuntia. Leikkaa terävällä veitsellä parin sentin siivuiksi ja anna mennä. Kylkeen sopii jokin helppo pizzapunkku, kuten Barefoot Shiraz, tai vaivaton Suomi-lager.

Kalapuikkogratiini isänmaan toivoille

Hellasoturin siviiliopinnot alkoivat viime vuosituhannen loppupuolella. Jo tuolloin peloteltiin, että "se on sitten vuosikausien tonnikalamakaronidieetti edessä". Pannut ja padat olivat solukämpän keittiössä heti kovassa tulituksessa, sillä Turun yliopiston opiskelijaravintolan ruoka (niin kutsuttu "Assarin biomassa") ei herättänyt kulinaristia intohimoja.

Halpaa oli oltava, ja hyvää. Bongasin jostain hassunhauskan kalapuikkogratiinin ohjeen, josta tuli pienen virittelyn jälkeen ravintoni kivijalka. Ainakin siihen asti, kun muutin saman katon alle nykyisen vaimoni kanssa.

Pyöräytin tämän ysäristi retron ruokamuiston päivänä muutamana, ja yhtä hyvältähän se maistui kuin ennenkin.


Kalapuikkogratiini

10 fileekalapuikkoa
3 dl riisiä
2 lihaliemikuutiota
1,5 l vettä
1 pss herneitä
1 pss maissia
1 pss hollandaisekastiketta (tai kaksi tuhdimpaan gratiiniin)
2 (tai 4 dl) maitoa 
25 (tai 50 g) voita

Kiehauta vesi ja liemikuutiot kattilassa. Lisää riisi. Keitä kypsäksi ja valuta siivilässä. Paista kalapuikot öljyssä pannulla. Lusikoi riisi pitkin pituuttaan uunvuoan pohjalle tasaiseksi catwalkiksi. Asettele kalapuikot päälle riviin. Kaada toiselle puolelle pussista herneet, toiselle maissit. Valmista hollandaisekastike pussin ohjeen mukaan, mutta käytä maitoa, vaikka käskisivät laittaa vettä. Lisää kastikkeeseen lopuksi 25 g voita. Kaada kastike kalapuikkojen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pupella heti.

HUOMIO! Kuvan gratiini on kevyehkö yhden pussin versio. Kastikemäärän tuplaamalla saat reilusti maukkaamman, joskin kaloripommisemman version. Täysin överiksi homman voi vetää kauhomalla tuplasatsin päälle useampi desilitra juustoraastetta. Tämä tuhdein versio maistuu erinomaisen hyvältä sitsien jälkeisenä aamuna.

Panimosta pamahtaa: Founders Centennial IPA

Käsipelipanimot ovat kovassa nousussa myös Yhdysvalloissa, johon on perinteisesti totuttu hankkimaan laatualkoholi meriteitse Euroopasta. Ison meren takaa on saapunut vanhalle mantereelle viime aikoina melkoinen joukko omintakeisen oloisia oluita. Yksi niistä on Founders Centennial IPA.

Alkossa tämä herkku on valitettavan helppo ohittaa. Etiketti näyttää lähinnä puolalaisen speedmetalbändin EP-kannelta, jonka basistin serkku on värkännyt Żubrówka-palkalla Corel Draw'lla. Mutta eipä sitä myydä laatuviinejäkään etiketillä.

Centennial IPA:n tuoksu on greippisen kukkainen ja mineraalisen raikas, kuin onnellisen yksinhuoltajaäidin betonielementtitalon seinään pyyhkäisemä puuvillainen sideharso.

Ensipuraisu on mausteisen humalainen, piskuisen yrttinen, ohuesti lieminen, jopa hivenen sappimainen. Siinä sapen hyvässä merkityksessä.

Pureskellessa olut pyrskähtää ja paisuu täyteläiseksi vaahdoksi. Tätä juodessa ei tarvitse välttämättä syödä mitään. Centennial-humala jää kiikkumaan kitalakeen ja imee jälkimaun mukanaan.

Muheva. äärimmäisen kokonaisvaltainen IPA.

Panimo: Founders Brewing (Yhdysvallat)
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 7,2 %
Hinta: 3,86  € / 0,355 l 
Kolmella sanalla: Pastori ottaa neljännenkin.