Kamalan hyvä guacamole

Kun dippailureseptien makuun ollaan päästy, ei mikään enää estä kokeilemasta tätä miedosti polttelevan hedelmäistä guacamolea.

Word.


Kamalan hyvä guacamole

700 g avokadoa*
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 limen mehu (2 tl)
2 tl tuoretta rakuunaa
1 dl makeaa chilikastiketta (esim. Yeo's)

Puolita avokadot terävällä veitsellä. Poista kivet ja kuori avokadot. Laita kulhoon ja lisää murskattu valkosipuli, suola, limemehu ja pieneksi hakattu rakuuna. Soseuta sauvasekoittimella lyhyillä sarjoilla, tahna ei saa mennä vetiseksi. Jätä mieluummin hiukan liian rakeiseksi kuin liian sileäksi. Lisää chilikastike ja sekoita varovasti lusikalla. Laita ilmatiiviiseen astiaan jääkaappiin viilentymään. Nautiskele dippaillen tai grillatun lihan siivellä.

*=Avokadon kypsyys on kaiken a ja o. Jos se on raaka, eli liian kova, ei hommasta tule mitään. Ylikypsiäkään en suosittele. Sopivan avokadon tunnistaa siitä, että se tuntuu kärjestä kevyesti puristeltaessa pehmeältä.

Lännen nopein juustodippi

Näitä herkullisia nachoja paistaessani pälkähti mieleen, että miksei juustodippiäkin voisi tehdä itse. Ei se mitään poimuajon keksimistä voi olla. Kolme kokeilua viisaampana rohkenen panna julki reseptin, jolla saa varsin kelpo dippiä - ja nopeasti. Valitun juuston myötä homma seisoo tai kaatuu.

Kuvan dipissä on käytetty tuikitavallista Pirkan kermajuustoa. Se sai operaation aikana kummasti lisää aromia.


Lännen nopein juustodippi

2,5 dl juustoraastetta (kermajuusto, emmental, cheddar yms.)
1 dl punaista maitoa
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
5+ tippaa tabascoa
suolaa

Raasta juusto. Lämmitä teflonkattila melko kuumaksi. Sulata kattilassa voi kuohuavaksi ja ripottele jauhot joukkoon. Sekoita vispilällä varovasti mutta nopeasti, jauhopaakkuja ei saisi syntyä. Lisää kattilaan mikrouunissa kuumaksi lämmitetty maito ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Vähennä lämpö puoleen ja sekoita juustoraaste joukkoon. Jos näyttää liian tankealta, lisää liraus (2 rkl) maitoa. Mausta tabascolla ja tarkista maku. Jos dippi kaipaa suolaa, lisää sitä oman maun mukaan.

Kaada dippi tarjoiluastiaan ja anna tekeytyä tuuletusikkunan edessä tai terassilla parikymmentä minuuttia. Dippi on parhaimmillaan lämpöisenä, vaan ei kuumana. Jos dippiä jostain käsittämättömästä syystä jää yli, voit kätkeä sen jääkaappiin ja lämmittää seuraavana päivänä mikrossa.

Lännen nopeimmat nachot

Mikään ei latista texmex-ateriaa yhtä masentavasti kuin alkupalaksi tarjoiltu vadillinen ylisuolaisia, laminoidulta vanerilta maistuvia maissinachoja. Lähes yhden megapussin hinnalla ja pikkuruisella vaivalla voi valmistaa itse nachoja, joita maiskutellessaan kenraali Pancho Villakin olisi purskahtanut muhkeiden viiksiensä takana onnelliseen ja hyväksyvään itkuun.

Huomio! On ehdottoman tärkeää käyttää maissista tehtyjä tortilloja. Vehnäisistä ei tule lasta eikä p**kaa.


Lännen nopeimmat nachot

8 maissitortillaa
5 dl rypsiöljyä
suolaa

Kaada öljy kattilaan ja lämmitä liedellä noin puolella teholla kuumaksi. Leikkaa tortillakuoret pizzaleikkurilla neljään osaan. Livauta kattilaan yksi neljännes. Jos se tulee 15 sekunnissa reunoiltaan mustaksi, öljy on liian kuumaa. Vähennä tällöin lämpöä ja odota muutama minuutti. Lämpö on kohdillaan silloin, kun lastuista tulee kullankeltaisia ja tummia enintään reunoiltaan.

Pudota kattilaan kaksi kuorenneljännestä kerrallaan. Ne saavat mennä päällekkäin. Kypsennä 15 sekuntia ja käännä lastut pihdeillä. Odottele 15 sekuntia ja nosta lastut talouspaperin päälle käyristyneempi puoli ylöspäin. Jos siivoat jälkesi itse, laita talouspaperien alle leivinpaperi. Paista loput lastut samoin ja ripottele lopuksi lastujen päälle kevyesti suolaa. Anna lastujen lepäillä sijallaan tunti.

Nautiskele jäähtyneet lastut dipin, guacamolen, salsan tai tsatsikin kera, joko sellaisenaan tai runsaamman texmex-aterian kyydissä. Niin tai näin, nämä loppuvat pöydästä ensin.

Kynsilaukkaa keittäen

Jos joku sanoo, ettei pidä valkosipulista, on jotakin pielessä joko kuullun ymmärtämisessä tai kotikasvatuksessa. Ei ole yhtäkään kulinaristia, jota ei kiehdo kynsilaukan kaikkivoipa, mehevä aromi.

Valkosipuli on herkullista jo au naturel. Edesmennyt isoisäni pureskeli päivittäin kuusi kynttä ja kurlasi ne alas omenaviinietikalla. Pappa kuulemma tuoksui suihkun jälkeenkin valkosipulille. Ihon läpi.

Olen aiemmin vinkannut, kuinka valkosipulia grillataan. Grillin puutteessa valkosipulia voi myös keittää. Yksikyntiset ovat parhaita, mutta tavallisetkin käyvät, kunhan ovat pulleampaa sorttia. Vaivattoman keittämisoperaation tuloksena on pehmeää ja täyteläistä valkosipulitahnaa, jossa pistävyys on vaihtunut lumoavaan umamiin.


Keitetyt valkosipulit 

6 yksikyntistä valkosipulia per nautiskelija
2 rkl suolaa
sormisuolaa
vettä

Kääri yksikyntiset valkosipulit kuorineen tiukkaan foliopakettiin. Käytä vahvaa tai peräti erikoisvahvaa foliota ja kääri paketti niin, että kaikkialla on tuplakerros foliota. Kuusi kynttä per paketti lienee sopiva määrä, mutta isossa kattilassa kypsyy toki isompikin köntti.

Täytä korkeareunainen kattila puolilleen vedellä ja kiehauta. Lisää suola ja valkosipuliköntit. Niiden pitäisi voida kellua rinnakkain. Kiehuttele kannen alla 45 minuuttia (könttejä ei tarvitse kääntää välillä).

Avaa köntit ja anna sipulien jäähtyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa terävillä saksilla sipulin kärki auki ja puserra herkulliseksi pehmennyt sisus ulos. Ripauttele pinnalle sormisuolaa maun mukaan ja nautiskele mausteisen grillipihvin, ryynimakkaran tai grillattujen kasvisten kera. Kaltaiseni äärilaidassa hyökkäävä kynsilaukan ystävä hotkaisee herkkutahnan suihinsa sellaisenaan.

Panimosta pamahtaa: Marsalkka Savu

Sotaväen käyneen miehen - ehkä naisenkin - on hankala ohittaa oluthyllykköä silloin, kun sinne on asennettu sotahistoriallisesti nimettyjä tuotteita. Vaikka en suuriin savuoluen ystäviin kuulukaan, pakotti Alkon poistohyllyllä asennossa seisova Marsalkka Savu tarttumaan.

Oluen ensivaikutelma voisi olla houkuttelevampi. Väri on samean sahtimainen ja vaahto olematon. Se näyttää petsamolaiselta suolammelta, jonka ylitse kaukopartioreissulta palaava nokinen sissikersantti ryykäisee veteen koskematta.

Tuoksu on yllättävän mieto ja mukavan maltainen. Joku on ehkä pudottanut sammioon pätkän lakritsiakin, mutta odotettu savumaisuus puuttuu tyystin.

Ensipuraisu on humalaisen katkera ja aavistuksen tunkkainen. Savun makua ei ikinä tule. Jälkimaku on miellyttävän terävä, vähän kahvimainen, mutta jyrkkä raakasti lyhyt. Oluen kokonaisvaikutelmaksi jää nuotion loimussa avattu, pilsnerillä jatkettu Koffin Portteri.

Pointsit pienpanimolle rohkeasta kokeilusta. Jos ei ota riskejä, yltää parhaimmillaankin vain tasapaksuun. Panimon tuotepaletista Marsalkka Savu on jo poistunut. Alkon poistohyllyltä voi saada vielä muutaman pullon maistiaisiksi alehintaan. Ihan vastaavaa olutta ei ole tullut eteen. Pohjalla hiivat ja kaikki.

Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyppi: savuolut
Vääntöä: 5,5 %
Hinta: 2,69 € / 0,33 l (Alkon alehinta)
Kolmella sanalla: Aina ei osu.

Lohikakku kuin samurain pusu

Tunnustetaan heti, että tämä resepti on napattu - tietysti pienin muutoksin - Talo&Koti-lehdestä (7/2013). Syynä on huoltokorsun leivonta-asioista vastaava rouva, joka vilautti minulle pikkuisen kuvaa. Olin pudota polvilleni siihen paikkaan. Lohi, wasabi ja ranskankerma on järisyttävä yhdistelmä.

Alkuperäisestä reseptistä jätettiin pois muun muassa sitruunaruohotahna, koska sen tunkeminen samaan kakkuun limettimehun kanssa ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Myös wasabin määrä hämmästytti, mutta maitotuotteilla on ihmeellisen rauhoittava vaikutus tähän Japanin tuliseen suudelmaan.

Näyttävä kakku on sopivan ärtsy mutta kevyt ja kermaisen pehmeä. Taideteos saa miesväenkin hamuamaan öisessä keittiössä kakkulapiota.


Wasabi-lohikakku

Pohja:
300 g täysjyväruisleipää (esim. Real)
1 dl punaista maitoa

Täyte:
4 liivatelehteä
350 g kylmäsavulohta
1/2 punasipuli
2 dl kermaa
400 g ranskankermaa
4 tl wasabitahnaa* (esim. Yutaka)
1 dl rucola-salaattia
1/2 dl limettimehua

Pinnalle:
200 g kylmäsavulohta (viipaleina)
herneenversoa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla pohjasta ja reunoista. Peitä pohja leipäviipaleilla. Yksi kerros riittää, tilkitse kolot pienemmillä palasilla. Kostuta pohja maidolla.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Silppua täytteeseen päätyvä kylmäsavulohi ja punasipuli pieneksi. Vaahdota kerma löysähköksi ja sekoita ranskankermaan. Lisää wasabitahna ja sekoita varovasti. Lisää silputtu rucola sekä lohi- ja sipulisilppu. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Lämmitä kattila tyhjänä kuumaksi ja kaada limettimehu. Odota puoli sekuntia tai niin kauan että limettimehu kiehuu. Kaada limettimehu pieneen kulhoon ja lisää joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi ja kaada täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. kaada täyte vuokaan leipäpohjan päälle. Peitä muovikelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.

Irrota vuoka kakun ympäriltä ja siirrä komeus tarjoilulautaselle. Kietaise koristeeseen tulevat kylmäsavulohiviipaleet kuvan tavoin ruusun muotoon ja asettele ympäri kakkua. Viimeistele herneenversoilla ja kutsu anoppi pyörtymään kateudesta.

* = Wasabien väkevyydessä on valtavia eroja. Yutaka lienee jossain keskivaiheilla. Omat kokeilut oman maun mukaan - ja omalla vastuulla.

Majoitusmestarin makrillitahna

Pippurimakrilli on yllättävän tuntematon markettikala. Se on sijoitettu jonnekin syrjään sillipurkkien sivustalle. Rasvainen Pohjois-Atlannin epeli on varsin maukas savuherkku vakuumiinkiin pakattuna.

Lämminhenkisin, joskaan ei varhaisin, muistoni tästä ytimekkäästä herkusta ajoittuu penkkareihini helmikuussa 1994. Hotelli Ilveksen tarjoamista iloista ryytyneet abiturientit horjuivat aamusta naama valkoisena kohti Tampereen rautatieasemaa. Minulla oli väkiviina-Russchianin aiheuttama, todella karmiva suolaisen himo ja singahdin kesken jalkamarssin Hämeenkadulla sijainneeseen kivijalkapuotiin. Mukaan tarttui mehevät makrillifileet ja muutama olut. Turun-junan ohitettua Toijalan ryhdyin vaivihkaa nautiskelemaan tätä makuhermojen eväkästä vapahtajaa. Kyllä tuli muutamilla abitovereilla äkillistä asiaa klosetin puolelle. Se oli sitä kehittymättömän maku- ja hajuaistin vaivaa se.


Majoitusmestarin makrillitahna

350 g pippurimakrillia
120 g smetanaa
1/2 ruukkua tilliä
6 tippaa sitruunamehua
valkopippuria

Irroita pippurimakrillin liha nahasta ja laita ruokalautaselle. Hienonna kala haarukalla niin pieneksi kuin saat. Poista ruodot, jos niitä on. Kaada kala ilmatiiviseen purkkiin, jonka tilavuudesta kala täyttää enintään puolet. Lusikoi smetana sekaan ja rouhi myllystä päälle kolme kierrosta valkopippuria. Nipsi saksilla puoli ruukullista tilliä sekaan ja ruiskauta sitruunapisarat päälle. Sekoita varovasti ruokalusikalla. Tahnan täytyy pysyä koko ajan jämäkkänä.

Laita purkkiin tiivis kansi ja anna makrillitahnan oleskella jääkaapissa tunnin verran. Tahna on järkyttävän hyvää Linkosuon Ruissipsien kanssa, mutta muukin kova ruisleipä, kuten varrasleipä, käy. Maustettuja ruisnappeja en suosittele, tulee raakasti liian suolaista.