Nyt se vasta tempuran teki!

Hellasoturin huoltokorsussa on kieritelty norimakia ja nigiriä iltakausia. Etenkin joukkueen nuoremmat taistelijattaret ovat hulluna sushiin. Menee vielä jonkun aikaa, ennen kuin kehtaan julkistaa sushivinkkejä. Voi olla, että riisin keittäminen sujuu esittelykelpoisesti jo kahdeksan vuoden kuluttua. Se ei nimittäin ole niin vaikeaa kuin uusavuttomat riisikeittimen käyttäjät itkevät sen olevan.

On japanilaisessa keittiössä helpompaakin ruokaa. Tempura on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Friteerausta, mutta huomattavasti länsimaista tyyliä terveellisemmin.

Tempuraa voi tehdä lähes mistä tahansa vikkelään kypsyvästä; vihanneksista, kalasta ja äyriäisistä. Liha tai kovat juurekset vaativat esikypsennystä. Parasta on maustamaton kala, lohi tai tonnikala, miksei ankeriaskin. Juhlapyhiltä jääneet kinkut ja kalkkunat kokevat tempurassa maukkaan uudelleensyntymän.


Rivimiehen tempura

700 g tuoretta ruodotonta kalaa tai vihanneksia (lohi, tonnikala, kampela, siika, herkkusienet jne.)
150 g tempurajauhoa (esim. Yutaka Tempura Batter Mix)
vettä
1/2 l öljyä paistamiseen (rypsi-/rapsiöljy käy)
3-4 dippiä (tsatsiki, hedelmächutney, makea chilikastike, hummus yms.)

Leikkaa kala isoina paloina irti nahasta. Paloittele kalat ja vihannekset reilun suupalan kokoisiksi. Sekoita tempurajauhe 2 dl:aan vettä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Korkea tuoppi on tähän(kin) paras astia. Kuumenna öljy teräskattilassa väreileväksi. Testaa kuumuus kalanpalalla. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun palasen ympärillä kuplii ja sihisee.

Ota ruoanlaittopihdit tai haarukka. Dippaa palanen taikinaan ja pudota matalalta öljyyn. Normaalikokoiseen kattilaan sopii noin kahdeksan palasta kerrallaan. Kypsentele pari-kolme minuuttia ja kääntele paloja muutaman kerran.

Nostele rapeutuneet ja hieman ruskistuneet tempurat valumaan voipaperin päälle levitetylle talouspaperille, peittele foliolla. Paista loput palaset samalla tavalla ja syö heti erilaisten dippien kera. Jos puikot eivät pysy sormissa järkevän tuntuisesti, syö sormin. Haarukka hajoittaa herkkupalaset.

Loppuelämäsi paras maksalaatikko

Einesruoka on kurjassa maineessa, kiitos terveysintoilijoiden ja jätteistä ruokia kokkailevien hipstereiden. Tämä lienee ainoa asia, missä olen mainittujen ryhmien kanssa edes jostain samaa mieltä. Valmisruoka on pääsääntöisesti yököttävän karmeaa. Harvemmin silti muistetaan, että 1950-luvulla alkanut einesteollisuus on pelastanut monen perinneruoan olemassaolon. Ilman eineksiä kukaan ei tietäisi veriletuista, hernerokasta tai maksalaatikosta mitään.

Maksalaatikon tekeminen on idioottimaisen helppoa, mutta aikaa se ottaa reilut pari tuntia. Rusinat voi jättää pois, mutta silloin lopputulos on ns. maksaisempi. En suosittele.


Hellasoturin maksalaatikko

1 l punaista maitoa
2 dl puuroriisiä
n. 500 g naudanmaksaa jauhettuna
2 munaa
1 iso sipuli
5 rkl tummaa siirappia
100 g rusinoita
voita
valkopippuria
1 tl meiramia
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl suolaa

Keitä riisistä ja maidosta puuro. Kaada puuro valtavaan kulhoon. Silppua sipuli pieneksi ja paista voissa ruskeaksi. puuroon sipuli paistinrasvoineen, munat, maksa, rusinat ja siirappi reiluina töräyksinä. Sekoita kauhalla, älä vatkaa. Lisää mausteet, valkopippurin kanssa kannattaa olla tarkkana. Kolme kierrosta myllystä riittää. Tarkista maku ja lisää siirappia ja/tai suolaa kunnes lopputulos on suolaisen makea. Liika siirappi ei ole pahasta, liika suola kyllä.

Kauho seos neljään pieneen - tai ainakin matalaan - foliovuokaan. Veistä kunkin lootan päälle kaksi kunnon voisilmää. Paista uunissa 200 asteessa tunti. Jos laatikon pinta alkaa olla himottavan ruskea ennen kuin tunti on täynnä, laita laatikoiden päälle leivinpaperi ja laske lämpöä jonnekin 150 asteen korville.

Anna laatikoiden olla hetki, ennen kuin ne katoavat ahnaisiin suihin.

Panimosta pamahtaa: Ekspressen 7

Parasta elämässä ovat odottamattomat, myönteiset yllätykset. Eräänä marraskuisena perjantaiaamuna avasin pienen kapakan oven Kööpenhaminan rautatieaseman liepeillä. Tuopit kilisivät, haitari soi ja tupakka sauhusi. Keski-ikäistynyt kanta-asiakaskunta oli aamutuimaan hyvässä hiivassa. Yksi partasuinen herrasmies oli niin tuhdissa humalassa, että yritti haparoida sinnikkäästi naistenhuoneen ovesta sisään. Henkilökunnan edustaja tuli miehen luo ja ohjasi hänet ystävällisesti pois. Ei kuitenkaan kadulle - kuten Suomessa - vaan baaritiskille uutta tuoppia nauttimaan. Tanskalaiset osaavat ilonpidon.

Jernbanecafeen muistuttaa enemmän vanhantavaran kauppaa kuin kapakkaa. Katossa roikkui joulukalenterin paketteja, seiniä kiertää pienoisrautatie. Tavaraa on kaikkialla, silti pöydät ja lattiat ovat siistissä kunnossa. Pienissä pöydissä oli tuhkakupin ja pikkuleipien ohella joulutähti ja tuopillinen askartelutarvikkeita, jos vaikka halusi oluen siemailun ohessa väkertää pienet joulukortit.

Kapakan ylpeys on oma olut, Ekspressen 7. Tilaajalle lyödään käteen entisaikojen junalippua muistuttava reikäkortti. Kun on juonut kymmenen tuoppia, kortin voi vaihtaa näyttävään pronssmitaliin, mikä toimii myös pullonavaajana. Hopeaa saa 17 tuopista, kultaa 27:stä. Juomisen välissä voi käydä nukkumassa.

Ekspressen 7 on ehkäpä parasta pienpanimo-olutta, mitä olen missään juonut (sori, Panimoravintola Koulu). Bitterimäinen olut on raikas mutta kuiva. Suutuntuma on täyteläinen mutta ei raskas. Humalaa on äkäisesti ja jälkimaku on suloisen katkera. Olut maistuu paljon väkevämmältä mitä alkoholiprosentti antaa ymmärtää. Mutta näin asian kuuluu taidokkaasti pannussa oluessa ollakin. Kerrassaan täydellinen juopotteluolut.

Iloiseen Kööpenhaminaan eksyvän oluenystävän ei kannata missata tätä ainoalaatuista olutta ja originellia kapakkaa. Luvassa on olutelämän avainkokemus.

Panimo: Jernbanecafeen
Tyyppi: bitter (arvio)
Vääntöä: 4,2 %
Hinta: n. 6,50 € / 0,4 l
Kolmella sanalla: Syy matkustaa Köpikseen.

Kuninkaallista perunaa

Saksalaiset ovat saaneet Euroopassa vaikka mitä hyvää aikaan, jos 1900-lukua ei oteta huomioon. Jos saksalaisella keittiöllä olisi vaakuna, siihen olisi tyylitelty sianpotka, olutkolpakko ja peruna. Potusta käy kiittäminen keisari Fredrik II Suurta, jonka monista intohimoista peruna oli suurimpia. Muutamia muita olivat sodankäynti, ranskalainen sivistys ja miesrakastajat. Saksalaiset kunnioittavat Potsdamiin haudattua perunakeisariaan tänäkin päivänä viemällä haudalle kukkien sijaan perunoita.

Kotimaisita pottulajikkeista parhaita on Lapin Puikula. Sen maku, koostumus ja rakenne on täydellinen nappulaperunoihin. Öljyäminen kannattaa tehdä pakastepussimetodilla siksi, että siten öljyä tulee vain tarvittava minimimäärä. Nappulapottujen huonoin puoli on se, että niitä tulee syötyä aivan liikaa.


Pelottavan helpot nappulapotut

1 kg puikulaperunoita
3/4 dl oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria

Huuhtele perunat juoksevassa vedessä ja hankaa niistä juuresharjalla mullat pois. Älä missään tapauksessa mene kuorimaan perunoita. Paloittele perunat poikittaissuunnassa 2-3 osaan. Laita perunat pakastepussiin, mutta jätä solmimisvaraa. Kaada pussiin öljy, pari hyppysellistä sormisuolaa ja muutama kierros mustapippuria hyllystä. Vedä pussi piukkaan umpisolmuun ja ala muljutella perunoita kaksin käsin niin, että mausteet ja öljy sekoittuvat. Kääntele pussia välillä ympäri.

Leikkaa pussin alakulmaan saksilla pieni reikä ja valuta nesteet lavuaariin. Kaada perunat uunivuokaan (käytä leivinpaperia tarvittaessa) ja asettele ne vaalea kylki ylöspäin. Työnnä vuoka 225-asteiseen uuniin ja kypsennä keskitasolla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen pitäisi kuulua jo aika sihinä. Kypsennä vielä grillivastuksella (tai niiden puuttuessa uunin ylätasolla) kymmenisen minuuttia, jotta potut alkavat saada ruskeaa pintaan.

Potut ovat kypsiä, kun haarukka menee vaivatta läpi. Popsi kokeeksi yksi nappula ja lisää suolaa maun mukaan. Jos lisäät suolaa reippaammin, on lopputulos lähellä kuuluisia portugalilaisia ryppyperunoita.

Kelpo kääryleitä

Kevätkääryleet ovat ensi silmäyksellä kiinalaisen lounasbaarin hankalimman näköiset kokattavat. Ulkoasu on valheellinen: kevätkääryleiden värkkääminen on melko helppoa, melkein nopeaa ja miellyttävän edullista. Pikkuisen piperryskestävyyttä homma vaatii, mutta ei sokerileipurin sormia.

Esivalmistelujen hankalin vaihe on kuorien ("spring roll sheets / pastry") löytäminen. Turun kokoisessa johtavassa kaupungissa on viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan yksi (1) liike, jossa niitä on aina: China Market (Brahenkatu 4). Niitä kannattaa haeskella pakastealtaista.

Paras täyte on kasvisvetoinen, joskin porsaan- tai  broilerinsuikaleet tai sopivat myös. Vältä suolaa, unohda jauheliha.


Kelpoisat kevätkääryleet
(noin 30 kpl)

1 pkt kevätkäärylekuoria (30-40 kpl, koko n. 20 x 20 cm tai isompi)
400 g porkkanaa (isoja)
200 g palsternakkaa (pitkiä)
200 g herkkusieniä
400 g hapanimeläkastiketta (esim. Uncle Ben's Oriental Sweet & Sour)
6 dl öljyä (rypsiöljy käy)

Ota kuoret pakastimesta huoneenlämpöön. Kuori porkkanat ja palsternakka terävällä kuorimaveitsellä. Jatka kuorimista suureen kulhoon ja vuole porkkanoista ja palsternakasta niin paljon pitkiä suikaleita kuin saat. Pilko helkkusienet pieniksi kuutioiksi. Lämmitä suuri wokki ja kuumenna siinä desilitra öljyä. Säästä yksi pitkä porkkanansuikale sivuun. Lisää juurekset ja sienet, paista kannen alla - mutta aika ajoin käännellen - kymmenisen minuuttia. Lisää hapanimeläkastike ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahdella keskilämmöllä toiset kymmenisen minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Erottele kuoria valmiiksi pinoon reilut parikymmentä ja revi lisää tarpeen mukaan. Ota yksi kuori tasaiselle alustalle ja levitä sen etuosaan keskelle ruokalusikallinen täytettä. Rullaa eteenpäin sen verran, että kuori kiertyy täytteen ympäri. Käännä liepeet sivuilta keskelle ja rullaa pötkö kiinni. Laita pötkö kuivalle talouspaperille saumapuoli alaspäin. Kääri niin monta pötköä kuin täytettä piisaa. Mitä enemmän kuorta menee kaksinkerroin, sen kaksinverroin rapeampia kevätkääryleitä saat.

Lämmitä teräskattilassa puoli litraa öljyä. Vältä teflonkattilaa, koska keittiösi syttyy tuleen jos et vältä. Voit arvioida öljyn sopivaa lämpötilaa säästämälläsi porkkanansuikaleella. Dippaa se öljyyn; kun porkkanassa kuplii kunnolla, paistaminen voi alkaa.

Tarvitset pitkät wokkipihdit. Ota kääryleestä hellä mutta tukeva ote siten, että saumakohta jää pihtien puristuksiin. Upota kattilaan ja pidä käärylettä aloillasi viitisen sekuntia, jotta saumakohta hitsautuu kiinni. Laita kattilaan vielä pari käärylettä ja anna kypsyä noin puolitoista minuuttia. Perinteisellä kuuden portaan asteikolla neloslämpö on sopivin. Kun kääryleet alkavat ruskistua, nosta ne leivinpaperiarkin päälle asetellun talouspaperin päälle valumaan.

Ensimmäiset kääryleet alkavat olla parhaimmillaan kun olet viimeiset paistanut. Syö ne sellaisenaan, makeaan chilikastikkeeseen dippaillen tai osana kattavampaa orientaaliateriaa. Rapeus katoaa jääkaapissa, joten huomenna kannattaa tehdä uusi satsi.

Parempaa kuin peltipitsa

Tuskinpa on mitään suomalaisempaa perjantaisapuskaa kuin peltipitsa. Pullavan pohjan päälle on kasattu esimerkiksi tomaatti-sipuli-valkosipulimurska-kinkku-salami-fetajuusto-aurajuusto-tonnikala-katkarapu-jalopeno-oliivitäyte, kuten eräs kuoma Naamakirjassa vinkkasi. Varmasti lähtee nälkä - ja illan mittaan tajukin.

Kuten tunnettua, peltipitsalla ei ole mitään tekemistä aidon italialaisen pizzan kanssa. Se on paljon lähempänä focacciaa, saapasmaalaisittain "uunileipää". Aidossa focacciassa on oliiveja, yrttejä ja merisuolaa, mutta Hellasoturin korsussa höyryävä muunnelma maistuu myös niille moukille, jotka sanovat kalamatasta "yäääk!".


Yhden illan focaccia

pohja:
5 dl Myllyn Paras -pizzajauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
3 reilua lorausta oliiviöljyä
 
Täyte:
5 isoa tomaattia
100 g voimakasta juustoraastetta
sormisuolaa

Sekoita kulhossa vesi ja siihen murennettu hiiva. Lisää jauhot ja kolme reilua lorausta oliiviöljyä. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Jos tahmaa sormiin, lisää vehnäjauhoja kunnes taikina pysyy irti kädestä. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä altaaseen, kunnes kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota tunti.

Jauhota käsi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele taikinassa. Levitä uunipellin kokoiselle leivinpaperille ja kauli ohueksi. Siirrä leivinpaperi uunipellille. Leikkaa tomaateista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi. Asettele tomaatit taikinan päälle viiteen riviin, jossa kussakin on neljä viipaletta. Paina tomaatit kämmenellä lempeästi taikinan sisään. Sivele taikina kauttaaltaan oliiviöljyllä, vanha kunnon pullasuti on tässä tarpeen. Ropsauttele kaikkialle sormisuolaa ja juustorastetta. Focaccian ei ole tarkoitus hukkua juustoon.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia, kunnes reunat ovat kivasti ruskettuneet ja juusto sulanut. Anna jäähtyä hetki ja hotki suihisi. Juomaksi sopii (naisseurassa) kirsikkainen punaviini kuten Alamos Tempranillo tai (jätkäporukassa) ryhdikäs Suomi-lager, kuten Urho IVA.

Kiinalainen wokkijuttu

Sain ensimmäisen wokkipannuni joulupukilta joskus 1990-luvun puolivälissä. Hieno puukahvainen työväline, mistä lähti pohjapinnoite irti pikku silppuna parin-kolmen käyttökerran jälkeen. Pannu päätyi jollekin rouva Hellasoturin sukulaiselle kukkaruukuksi, mutta innostus wokkailuun paloi mieleen tulisesti.

Peruswokin kasaan piekesemisessä täytyy muistaa vain pari perusasiaa: suikaloi tavara pitkäksi ja kapeaksi ja kypsennä yksi lajike kerrallaan. Lopuksi kaikki yhteen ja mausteet perään. Ummmmami! Karjalanpaistille keittiönsä perustanut anoppi kolahti jo jakkaralta.


Wokki "400"

400 g naudanpaistia suikaleina (paisti)
400 g porkkanaa
400 g palsternakkaa
400 g isoja herkkusieniä
400 g hapanimeläkastiketta (kuten Uncle Ben's Sweet & Sour Oriental)
3 kourallista kuorittuja pähkinöitä (cashew-, hassel-, pistaasi- yms. sekoitukset)
3 rkl fondia
1 l vettä
oliiviöljyä

Keitä vesi. Lämmitä wokki ja lorauta öljyä. Ruskista naudansuikaleita kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää kuuma vesi ja fondi. Sekoita ja kiehauta. Laita kansi päälle ja anna kiehua pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia tai kunnes liha on mureaa. Jos vesi uhkaa loppua ja liha kuivua, lisää vettä. Jos et jaksa odotella noin kauan, käytä naudan sisä. tau ulkofileetä: sitä ei tarvitse hauduttaa noin kauan. Kun liha on mureaa, kaada se siivilään ja anna valua hetki. Siirrä isoon kulhoon.

Kuori porkkanat ja palsternakat. Leikkaa erittäin terävällä veitsellä pitkiksi, mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa herkkusienet noin puolen sentin viipaleiksi. Kuumenna wokissa 3/4 dl öljyä. Kypsennä porkkanat pehmeiksi kannen alla, välillä sekoittaen. Laita lihojen päälle, ylimääräiset öljyt suodattaen. Kypsennä samoin palsternakat (mitkä muussaantuvat vikkelään). Kypsennä sienet ja pähkinät noin desissä öljyä ilman kantta, kunnes neste on kiehunut pois. Kaada päälle lihat, porkkanat ja palsternakat. Sekoita. Lisää hapanimeläkastike ja sekoita varovasti nostellen. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Tarjoile riisin tai nuudelien kera. Ruokajuomaksi sopii parhaiten olut: arkisin Mariestads (3,5 %) ja viikonloppuisin aasialaisten ruokaoluiden kivikasvoinen daimyo Asahi Super Dry. Muille vettä.