Munattomat muusiletut

Perunamuusia jää aina yli. Vanha kansa paistoi jämämuusia paistinpannulla sipulin kera. Ei ole sekään huonoa, etenkin jos on edellisenä iltana ollut rallallaa. Mutta eilisestä muusista saa jopa tuoretta muusia parempaa - munattomilla muusiletuilla.

Muusilettuja voi tehdä monella tavalla. En suosi kananmunan käyttämistä, koska silloin lopputuloksena on perinteisen letun ja pottumuusin äpärä. Tämä perunajauhopohjainen taikina tuottaa kimmoisan, aavistuksen sitkoisenkin letun. Ohje ei ole ihan tarkka, sillä ainesten määrä riippuu muusin rakenteesta.

Varoitus: voi käynnistää hallitsemattoman ahmimisreaktion.


Munattomat muusiletut
24-30 kpl

7 dl eilistä perunamuusia
1 dl ruokakermaa
2/3 dl perunajauhoa
mustapippuria
suolaa 
rasvaa (paistamiseen)

Kaada muusin joukkoon ruokakerma ja mausteet. Sekoita ruokalusikalla tasaiseksi. Lisää puolet perunajauhoista ja sekoita. Lisää loput perunajauhot ja sekoita. Lämmitä lettupannu aika kuumaksi. Pudota joka koloon rasvaa ja laita perään kukkupäinen ruokalusikallinen muusitaikinaa. Paista parisen minuuttia, tai kunnes lettu alkaa pullistella. Käännä ympäri ohuella lastalla ja paista minuutin verran. Letun pitäisi pysyä käännettäessä vaivatta koossa. Jos se on liian löysä, lisää taikinaan perunajauhoja.

Muusiletut ovat maukkaimmillaan lämpiminä jonkin kirpeän hillon kera. Kesäpöytäänkin ne sopivat, vaikkapa grillattujen vihannesten ja bratwurstin seuraan.

Paistetut paprikamunat

Twitterissä tupsahti eteen yllättävä kuva paprikoiden sisään paistetuista kananmunista. Terveisiä vaan @tapsakooo:lle. Raivostuttavaa! Miksi en ole itse tajunnut tätä?

Hetihän tämä oli pantava kokeiluun - ja kyllä maistui! Mehukas paprika luo rapeapohjaisen kananmunan kanssa kestävän kulinaristisen liiton.

Paprikamunat olivat Hellasoturin huoltokorsun aamiaispöydässä niin suuri hitti, että olisinkohan saanut itse yhden kahdeksasta.


Paprikamunat
(8 kpl)

2 paprikaa
8 pientä kananmunaa
sormisuolaa
öljyä tai voita (paistamiseen)

Leikkaa paprikoista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Voivat ne tietysti vähän leveämpiäkin olla. Yhdestä keskikokoisesta paprikasta tulee neljä rengasta. Leikkaa renkaiden sisustaa pois mahdollisimman paljon.

Lirauta kuumalle paistinpannulle sopivasti öljyä tai voita. Paista paprikarenkaita noin minuutti ja käännä ne. Riko munat yksitellen mukiin ja kaada paprikoiden sisään. Valkuaista tuppaa olemaan liikaa, joten voit lopettaa kaatamisen heti kun saat keltuaisen pudotettua paprikan sisään. Paista paprikoita hetki kannen alla, kunnes renkaiden ulkopuolelle valunut valkuainen on hyytynyt. Leikkaa valkuaisenkrämmäleet irti terävällä lastalla ja heitä veks.

Paista paprikoita keskilämmöllä niin kauan, että keltuainen on lähes hyytynyt. Sen voi jättää hivenen löysäksi. Kannen alla paprikamunat kypsyvät nopeammin, mutta keltuaisen päälle syntyy sillloin vaalea kalvo. Ilman kantta keltuainen pysyy kirkkaan keltaisena, mutta silloin on oltava tarkkana, että paprikamuna ei kärvähdä alapuolelta. Ripsauta lopuksi munien päälle hitunen sormisuolaa. Syö kuumina.

Kermape*se keskiajalta

Jos joku nimi kuvaa ruokaa mahdollisimman epäonnistuneesti, niin "köyhät ritarit". Kuka lienee niin tympeän nimen keksinytkään? Keskiaikaisiksi ammateiksi muutettuna kyseessä olisi ennemminkin herkkusuinen markiisi. Aikansa kermape*se.

Tämän makoisan retroruoan suosio lienee painunut unholaan siksi, että kukaan ei syö enää nykyään säännöllisesti ranskanleipää (paitsi ne kaverit, joilla ei ole paistinpannua). Aivan tuoreesta leivästä näitä ei kannata tehdä, sillä paistamisesta tulee hankalaa. Kaupassa kannattaa ensiksi katsastaa eilisten laari. Jos sieltä löytyy napakan kovaksi tekeytynyt yksilö, ei parempaa voi löytää. Ja alennuksessakin se on.


Köyhät ritarit
(10 kpl)

1 ranskanleipä (ei ihan tuore)
3 munaa
6 dl kevytmaitoa
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
hilloa
rasvaa (paistamiseen) 

Leikkaa ranskanleivästä päät pois. Viipaloi kymmeneen viipaleeseen. Sekoita kulhossa munat, maito, sokeri ja suola. Kuumenna paistinpannu aika kuumaksi. Veistä siihen reilu kimpale voita ja kasta leipäviipale munamaidossa nopeasti molemmin puolin. Pihdit ovat tähän hyvä työkalu.

Paista köyhiä ritareita toiselta puolelta kolmisen minuuttia tai kunnes reunat ovat rapeutuneet. Käännä ja paista rapeaksi toiseltakin puolelta. Pannulle sopinee 3-4 viipaletta kerrallaan.

Syö köyhät ritarit lämpiminä löysäksi vatkatun kermavaahdon ja hillon kera. Kuvassa on päädytty köyhänmiehenlakkahilloon, joka on tehty karviaisista ja porkkanasta.

HUOM! Köyhikset maistuvat erinomaisesti myös suolaisina versioina. Päälle sopivat hyvin esimerkiksi edam tai sulatejuusto, salaatti ja maksamakkara.

Panimosta pamahtaa: Perlenbacher Pilsener

Siitä on kymmenisen vuotta, kun Lidl (eli Natsisiwa, eli Liiteri, eli SS-market) teki Saksasta maihinnousun Suomeen. Salamyhkäisen kaupan pihassa ei saanut kuvata, eikä yritys antanut julkisuuteen mitään lausuntoja.

Mutta halpaa siellä oli, ja ensi alkuun asiakkaiksi houkuteltiin sairaan halvan bischofshofenin ystävät. Joltain kotimaiselta petturipanimolta oli ostettu erä peruslageria, jota myytiin Leijona-nimisenä noin 80 sentillä pullo. Pian myytiin myös ketjun omia oluita, jotka maistuivat lähinnä saksalaiselta rynnäkkötykiltä: metalliselta ja vierasmaalaiselta. Panin Lidlin oluet pannaan pitkäksi aikaa.

Jokunen aika sitten myymälässä sattui silmääni tyylikäs vihreä pitkäkaula Perlenbacher Pilsener. Tämä Heinekenin pulleampi maalaisserkku oli hinnoiteltu nerokkaasti: ei halvinta kuraa, mutta reippaasti trendioluita edullisempi.

Tuoksu on vähäpätöinen ja neutraali. Ensipuraisu on ehkä hieman vetinen, mutta mukavan humalainen. Suutuntuma on vaahtoisa kuin syksyinen Itämeri.

Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Varsinainen oluen maku jää aistimatta, kun aromit ampaisevat Blitzkriegin lailla suun halki kitalakeen. Olut tulee ja menee, mutta ei kovasti ole. Jälkimaku sentään on miellyttävän katkera.

Hintaisekseen Perlenbacher on varsin kelpo pilsener. Sitä voi nautiskella aivan hyvin meksikolaiseenkin tapaan sitruuna suussa. Siis pullon suussa.

Panimo: ?
Tyyppi: pilsener
Vääntöä:  4,7 %
Hinta: 1,67  € / 0,33 l 
Kolmella sanalla: Yllättävän raikkaasti rapsakka.

Panimosta pamahtaa: Kievari Imperiaali Stout

Krimillä käytiin sotilaallista moniottelua myös 160 vuotta sitten. Silloin venäläisiä vastassa olivat brittiläiset, ranskalaiset, turkkilaiset ja sardinialaiset. (Italialaisethan ovat aina mieluusti mukana, kun on isompi remmi turvana). Tuo sota poikkesi keskeisesti Putinin voimapoliittisesta sulkeisharjoituksesta. Krimin sotaan tultiin jonossa, siellä oltiin rivissä ja kotiin palattiin pinossa. Lopulta ei ollut selvää edes se, kuka voitti.

Sodan symboliksi nousi brittiläisen kevyen ratsuväen prikaatin itsemurharynnäkkö Balaklavassa 1854. Yksikkö tulkitsi saamaansa epäselvää hyökkäyskäskyä virheellisesti ja rynnisti vetäytyvän venäläisen tykkipatterin sijaan "kuoleman laaksoon", jonka kummallakin harjanteella oli venäläistä tykistöä ampumavalmiina. Arviolta neljännes yli kuudensadan miehen prikaatista jauhautui muhjuksi joka suunnalta leimuavassa tulituksessa.

Lordi Alfred Tennyson sykähtyi urhean ratsuväen hirveästä kohtalosta niin, että puki taistelun runoksi "The Charge of the Light Brigade". Iron Maiden sävelsi tragediasta vuonna 1983 kauniin laulun "The Trooper". En tiedä, pantiinko taistelusta nimikko-olut, mutta jos olisi pantu, se olisi ollut jotakuinkin sellaista kuin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Imperiaali.

Tykinputkea muistuttavasta pullonsuusta valuu hitaasti pikimustaa olutta, jonka vaahto on tummanruskeaa ja varsin pahaenteisen oloista. Tuoksu on tuhti, paksu ja savuinen. Tykkien kumun voi haistaa.

Ensipuraisu on raivoisan hapanleipäinen ja paahtavan katkera. Aavistus mämmiäkin on, mutta ei imelällä tavalla. Suutuntuma on mehevän paksu. Olut on kuin mäntien mustaksi jyskyttämää moottoriöljyä. Magnum-, Perle ja Tettnang-humalat ryskyvät suussa. Maistelijaa ei päästetä vähällä, ennemminkin kyseessä on pruuvaajan synkeä kiirastuli. Jälkimaku on äkillisen lyhyt, mutta happamat humalat kihoilevat kurkussa mukavan pitkään.

Kievari Imperiaali Stout on väkevä, iso olut. Se jättää taakseen monet brittiläisetkin pullo-stoutit, joskin kokonaisuus on aavistuksen suomalaiskansallisempi. Imperiaali Stout valittiin Suomessa vuoden olueksi vuonna 2013. Luultavasti siksi, että kukaan muu ei ole rohjennut panna ihan vastaavaa.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyppi: imperial stout
Vääntöä: 9,2 %
Hinta: 5,65  € / 0,33 l 
Kolmella sanalla: Tulin, näin, tykitin.

Olutblinit

Blinikausi on Suomessa jostain syystä tammikuussa, vaikka jauhoja ja smetanaa saa kaupasta ympäri vuoden. Ainakin Turussa. Kauheasti hyvää ei ole itärajan takaa Suomeen tullut, mutta blinit ovat ehdottomasti yksi parhaista sikäläisistä vientituotteista. Kaikkein paras on tietysti AK-47, jonka voi unohtaa suolampeen vuodeksi, onkia ylös ja ja ampua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Blinit eivät itsessään maistu kovin erikoiselta. Niiden salaisuus onkin rakenteessa. Oikeaoppisesti laitetut blinit ovat kuohkeita ja reunoiltaan rapeita. Maku tulee lisukkeista. Kaviaari ja mäti tulee monelle ensimmäisenä mieleen, ja vaikka olenkin pienten kalanmunien suuri ystävä, toimivat nämä slaavilaiset lettuset minusta parhaiten smetanan, hunajan ja suolakurkun kera. Toki lisukkeina voi käyttää mitä mieleen juolahtaa.


Olutblinit
(viitisentoista)

2,5 dl maitoa
1/3 hiivakuutio
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl hapanta III-olutta (ale, humaloitu lager, pils tms.)
25 g voita
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl kirkastettua voita (paistamiseen)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja kaada suureen kulhoon. Murenna sekaan hiiva ja sekoita. Lisää tattarijauhot ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja peitä tiiviisti kelmulla. Anna pullistua huoneenlämmössä kahdeksan tuntia.

Voin kirkastaminen: Sulata kattilassa 150 grammaa voita. Älä päästä kiehumaan. Ota liedeltä ja anna tasaantua. Kaada kirkas osa voista pienempään astiaan. Älä päästä pohjalle jäänyttä sakkaa mukaan. Voit sulattaa voin myös mikrossa pienellä teholla 4-5 minuuttia. Tällöin lopputulos ei ole yhtä kirkasta kuin kattilassa, mutta käyttökelpoista.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja plumpsauta ne kohonneeseen taikinaan. Lisää olut, vehnäjauhot, suola ja 3 rkl kirkastettua voita. Sekoita tasaiseksi ja anna seistä kymmenisen minuuttia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kaavi taikinan sekaan. Sekoita varovasti lusikalla. Anna taikinan seistä kymmenen minuuttia. Nyt sen pitäisi näyttää kuohkealta ja muhkealta.

Lämmitä lettupannu melko kuumaksi. Lirauta 2 rkl kirkastettua voita joka koloon ja annostele noin puoli desiä taikinaa per kolo (riippuu pannun paksuudesta). Blinit alkavat turvota melkein heti ja ne voi kääntää kun ne näyttävät kiinteiltä, eivätkä enää tytise. Maiskuttele blinit kuumina ja tuoreina smetanan, sipulin, ohuiden suolakurkkuviipaleiden ja hunajan kanssa. Ainoa oikea ruokajuoma näiden kanssa on kylmä olut.

Phillyn nachot

Tämä herkullinen (krapula)ruoka ei sovellu ensitreffeille, vaan suhteen siihen vaiheeseen, jossa kumpaakaan ei enää häiritse se, että syömisen jälkeen täytyy sännätä heti suihkuun.

Phillyn nachot

(kolmelle)

400 g sika-nautajauhelihaa

1 prk (n. 200 g) texmex-papuja (kuten Santa Maria Refried Beans)

1 prk Philadelphia-tuorejuustoa

1 prk (n. 200 g) hedelmäsalsaa

2 dl juustoraastetta

200 g maissilastuja

10 tippaa Tabascoa

mustapippuria

suolaa

Ruskista jauheliha, mausta tabascolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää pavut ja ja paista niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Kaada maissilastut uuninkestävään vuokaan. Ne saavat mennä reilusti päällekkäin, joka paikassa saisi olla ainakin 2-3 lastua. Levittele jauheliha nachojen päälle, saa olla kokkareita siellä täällä. Ripottele juustoraaste. Paista uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia tai kunnes reunimmaiset nachot alkavat ruskistua reunoilta.,

Sekoita Philadelphia ja hedelmäsalsa kulhossa. Kauho se lusikalla nachojen päälle. Tämä ruoka elää vain lyhyen hetken, joten syö heti.