Raklettimunakkaat

Raklettia (ransk. raclette) väkertäessä voi olla tyylikkäästi rustiikki. Prinssinnakeista, kirsikkatomaateista, lihapullista, perunasta, paprikasta ja tähteeksi jääneestä possunniskasta tulee huikeaa seurusteluruokaa, kun lyö päälle paksun raclettesiivun ja panee kuumentaen.

Pikkuisten raklettipannujen kanssa rajana on vain mielikuvitus ja palovaroitin. Nämä puoliksi tsoukilta tuntuvat pikkumunakkaat varastavat shown illallispöydässä. Varaa reserviin toinenkin kenno, näitä menee!


Raklettimunakkaat
(yksi kierros)

6 pientä munaa
6 viipaletta raclettejuustoa
6 viipaletta keittokinkkua
3 pientä herkkusientä
oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuumenna raklettigrilli. Siivuta herkkusienet neljään osaan. Sivele pannu kevyesti öljyllä ja laita siihen rinnakkain kinkunviipale ja juustonviipale. Laita päälle kaksi herkkusieniviipaletta. Kuumenna grillin alatasolla noin kuusi minuuttia tai kunnes juusto kuplii mehevästi. Nosta pannu parilatasolle ja riko päälle kananmuna. Anna kypsyä kymmenisen minuuttia, kunnes munakas alkaa olla hyytynyt. Voit kypsentää sen läpikypsäksikin, mutta herkullisimmillaan munakas on löysällä keltuaisella.

Kaavi munakas puisella voiveitsellä varovasti lautaselle muiden raklettiherkkujen kylkeen. Juomaksi sopii hapokas kivennäisvesi ja muhkea mutta ei liian hankala punaviini, kuten kuvassa vasemmalla kurkkiva eteläafrikkalainen Bundustar Merlot.

Kahden kaalin gratiini

Yksinkertainen on kaunista. Tämä ei ole seksistinen vuorineuvosvitsi, vaan kulinaristinen fakta. Järkevin tapa kokata kukka- ja parsakaalia on tehdä juuri tällainen gratiini. Kaali ei saa hukkua kastikkeeseen, mutta ei paahtua uunissa kuivaksikaan. Siinä se!


Kukkaparsakaaligratiini

1 kg kukkakaalia (yksi isohko)
1 kg parsakaalia (neljä normaalikokoista)
1 l punaista maitoa
70 g voita
1 dl vehnäjauhoja
4 yksikköä siivusulatejuustoa (Pirkka, Aamupala tms.)
valkopippuria
suolaa

Irrota kukkakaalin ja parsakaalin nuput varresta. Höyrytä puolikypsiksi noin viitisentoista minuuttia. Jos kattila loppuu kesken, voit suorittaa höyrytyksen useammassa erässä. Älä missään tapauksessa keitä vedessä, koska aromit haihtuvat taivaan tuuliin. Asettele kaalit tarpeeksi suureen uunivuokaan nuput ylöspäin. Kaalit eivät saa olla päällekkäin.

Valmista valkokastike. Kuumenna maitoa mikrouunissa täydellä teholla 4 minuuttia. Sulata voi teflonkattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Voin täytyisi pysyä kuohuavana, jauhot eivät saa missään nimessä kokkaroitua. Lisää kolmannes maidosta ja sekoita vispilällä paksummaksi. Lisää taas 3 dl ja sekoita. Lisää muutamaan osaan revityt sulatejuustot ja loput maidosta, sekoita tasaiseksi. Mausta hellästi valkopippurilla ja suolalla.

Kaada valkokastike kaalien päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoile vaikkapa uunikalan, paistin tai lihapullien kera. Maistuu tietysti sellaisenaankin.

Panimosta pamahtaa: Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porter

Kun kaksi panimomestaria kilauttaa kolpakot yhteen, on tuloksena joskus muutakin kuin kolmen päivän rallallaa. Brooklynin Garrett Oliver ja Koffin Tapio Kangas saivat päähänsä panna portteria, mikä on maustettu newyorkilaisella vaahterasiirapilla ja Frantsilan luomutilan kuusenkerkillä. Jälkimmäisen keräämiseen osallistuivat vieläpä Sinebrychoffin markkinointiosaston työntekijät. Jo tässä olisi ainekset hilpeään sketsiin.

Two Tree Porter on lasissa pikimustaa. Runsas vaahto asettuu portterimaisen ripeästi. Tuoksu on makean mallasleipäinen ja houkuttelevan pehmeä.

Ensipuraisu on muhkea, kaikkivoipa, maltainen ja kitkerän savulakritsinen. Maku on metsäinen mutta samalla postmoderni. Mämmiäkin on, mutta se ei ole imelää vaan urbaanisti kuivaa. Kuusenkerkkä ja vaahterasiirappi uivat täydellisesti toistensa sisään. Huikea makuelämys!

Jälkimaku on pitkähtkö, kitalakeen jää lempeä pihkamainen aromi. Hieman lämmettyään maku on entistäkin hedelmäisempi. On vaikea uskoa, että tämä on pullo-olutta.

Two Tree Porter on loistava esimerkki siitä, että joskus riskinotto kannattaa. Kuusenkerkkä-vaahterasiirappi-porter kuulostaa ehkä hullulta, mutta maistuu hullumaisen hyvältä. Ja mikä parasta - se maistuu uudenlaiselta. Sohaisen tummien oluiden ystäviä nyt herkkään paikkaan, mutta legendaarinen Koffin Portteri on tällä päivämäärällä syrjäytetty suomalaisten tummien pullo-oluiden valtaistuimelta.

Panimo: Sinebrychoff & Brooklyn Brewery
Tyyppi: stout & porter
Vääntöä: 7,2 %
Hinta: 2,78 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Hitaiden oluiden valtias.

Panimosta pamahtaa: Kievari Kölssi

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Hämmästys oli suuri, kun Tampereen-lomalla suoritetun pikaisen kauppareissun aikana silmiin osui vino pino Kölssiä edulliseen hintaan. Tämä laitilalainen lager on onnistunut pujahtamaan varsinaisessa Suomessa tutkani alta tyystin.

Kyseessä on Kölsch-tyyppinen olut, jota saa panna ainoastaan Kölnin seudulla. Japanilaiset kuulemma eivät tästä piittaa, mutta tislaavatpa he viskiäkin. Laitilassa kunnioitetaan teutonien toivomusta hienosti. Kölssi on upein oluttyypin suomennos ikinä!

Kölssin tuoksu on mukavan maltainen, ehkä aavistus jotakin hedelmää, kuten banaania. Weissbierin keimaileva imelyys silti uupuu.

Ensipuraisu on raikkaasti hapan, ei ollenkaan pistävä. Kielen päällä viipyy hetken lupaus tukevammastakin humalaisuudesta, mutta se katoaa jalojuoman soljuessa nielun uumeniin. Jälkimaku on lyhyt ja lempeä.

Kölssi on kuin se liinatukkainen, sirkeäsilmäinen sukulaiskloppi, joka osaa lohkaista kiusaantuneellakin hetkellä kaikkia hersyvästi naurattavan alapääkaskun.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyppi: Kölsch (lager)
Vääntöä: 4,6%
Hinta: 1,84 € / 0,33 l (Citymarket Turtola Tampere)
Kolmella sanalla: Kepeä mutta ryhdikäs.

Kamalan hyvä guacamole

Kun dippailureseptien makuun ollaan päästy, ei mikään enää estä kokeilemasta tätä miedosti polttelevan hedelmäistä guacamolea.

Word.


Kamalan hyvä guacamole

700 g avokadoa*
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 limen mehu (2 tl)
2 tl tuoretta rakuunaa
1 dl makeaa chilikastiketta (esim. Yeo's)

Puolita avokadot terävällä veitsellä. Poista kivet ja kuori avokadot. Laita kulhoon ja lisää murskattu valkosipuli, suola, limemehu ja pieneksi hakattu rakuuna. Soseuta sauvasekoittimella lyhyillä sarjoilla, tahna ei saa mennä vetiseksi. Jätä mieluummin hiukan liian rakeiseksi kuin liian sileäksi. Lisää chilikastike ja sekoita varovasti lusikalla. Laita ilmatiiviiseen astiaan jääkaappiin viilentymään. Nautiskele dippaillen tai grillatun lihan siivellä.

*=Avokadon kypsyys on kaiken a ja o. Jos se on raaka, eli liian kova, ei hommasta tule mitään. Ylikypsiäkään en suosittele. Sopivan avokadon tunnistaa siitä, että se tuntuu kärjestä kevyesti puristeltaessa pehmeältä.

Lännen nopein juustodippi

Näitä herkullisia nachoja paistaessani pälkähti mieleen, että miksei juustodippiäkin voisi tehdä itse. Ei se mitään poimuajon keksimistä voi olla. Kolme kokeilua viisaampana rohkenen panna julki reseptin, jolla saa varsin kelpo dippiä - ja nopeasti. Valitun juuston myötä homma seisoo tai kaatuu.

Kuvan dipissä on käytetty tuikitavallista Pirkan kermajuustoa. Se sai operaation aikana kummasti lisää aromia.


Lännen nopein juustodippi

2,5 dl juustoraastetta (kermajuusto, emmental, cheddar yms.)
1 dl punaista maitoa
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
5+ tippaa tabascoa
suolaa

Raasta juusto. Lämmitä teflonkattila melko kuumaksi. Sulata kattilassa voi kuohuavaksi ja ripottele jauhot joukkoon. Sekoita vispilällä varovasti mutta nopeasti, jauhopaakkuja ei saisi syntyä. Lisää kattilaan mikrouunissa kuumaksi lämmitetty maito ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Vähennä lämpö puoleen ja sekoita juustoraaste joukkoon. Jos näyttää liian tankealta, lisää liraus (2 rkl) maitoa. Mausta tabascolla ja tarkista maku. Jos dippi kaipaa suolaa, lisää sitä oman maun mukaan.

Kaada dippi tarjoiluastiaan ja anna tekeytyä tuuletusikkunan edessä tai terassilla parikymmentä minuuttia. Dippi on parhaimmillaan lämpöisenä, vaan ei kuumana. Jos dippiä jostain käsittämättömästä syystä jää yli, voit kätkeä sen jääkaappiin ja lämmittää seuraavana päivänä mikrossa.

Lännen nopeimmat nachot

Mikään ei latista texmex-ateriaa yhtä masentavasti kuin alkupalaksi tarjoiltu vadillinen ylisuolaisia, laminoidulta vanerilta maistuvia maissinachoja. Lähes yhden megapussin hinnalla ja pikkuruisella vaivalla voi valmistaa itse nachoja, joita maiskutellessaan kenraali Pancho Villakin olisi purskahtanut muhkeiden viiksiensä takana onnelliseen ja hyväksyvään itkuun.

Huomio! On ehdottoman tärkeää käyttää maissista tehtyjä tortilloja. Vehnäisistä ei tule lasta eikä p**kaa.


Lännen nopeimmat nachot

8 maissitortillaa
5 dl rypsiöljyä
suolaa

Kaada öljy kattilaan ja lämmitä liedellä noin puolella teholla kuumaksi. Leikkaa tortillakuoret pizzaleikkurilla neljään osaan. Livauta kattilaan yksi neljännes. Jos se tulee 15 sekunnissa reunoiltaan mustaksi, öljy on liian kuumaa. Vähennä tällöin lämpöä ja odota muutama minuutti. Lämpö on kohdillaan silloin, kun lastuista tulee kullankeltaisia ja tummia enintään reunoiltaan.

Pudota kattilaan kaksi kuorenneljännestä kerrallaan. Ne saavat mennä päällekkäin. Kypsennä 15 sekuntia ja käännä lastut pihdeillä. Odottele 15 sekuntia ja nosta lastut talouspaperin päälle käyristyneempi puoli ylöspäin. Jos siivoat jälkesi itse, laita talouspaperien alle leivinpaperi. Paista loput lastut samoin ja ripottele lopuksi lastujen päälle kevyesti suolaa. Anna lastujen lepäillä sijallaan tunti.

Nautiskele jäähtyneet lastut dipin, guacamolen, salsan tai tsatsikin kera, joko sellaisenaan tai runsaamman texmex-aterian kyydissä. Niin tai näin, nämä loppuvat pöydästä ensin.