Mäti on nannaa. Parhaimmillaan se on tuoreena, jolloin hehkuvaiset läpikuultavat pallurat maistuvat makeilta kuin pienet hedelmät. Kotimaisten kalojen mäti on maailmanluokkaa - made, siika ja lohi, miksei silakkakin. Ulkomaisten kalojen perimyspallurat maistuvat yhtä lailla. Sain lentokalanmädistä kovat makuorkut männä syksynä Silk Sushi Barissa Tallinnassa.Tämä ohje on elegantin konservatiivinen. Samanlaista herkkua on varmasti hyvinkin nautittu 1800-luvun keisarillisessa Suomessa, jossa upseeritkin olivat herrasmiehiä auringonnousuun asti.
(paljon)
200 g lohenmätiä
2 dl kermaa
1 prk (120 g) smetanaa
1 rkl tuoretta sitruunamehua
mustapippuria
(sormisuolaa)
Valuta mäti siivilässä tarpeen mukaan, tuoreelle mädille piisaa viitisen minuuttia. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Tämä on hankala kohta, vaahto ei saa valua mutta ei saa olla liian kiinteääkään. Laita smetana sekaan ja sekoita lusikalla tasaiseksi. Kaada päälle mäti, sitruunamehu ja kierros mustapippuria. Sekoita lusikalla rauhallisesti, älä missään nimessä vatkaa! Maista ja lisää pari hyppysellistä sormisuolaa, jos tarpeen. Mädin suolaisuus vaihtelee, mutta lopputuloksen pitäisi olla pehmeän kermainen.
Täytyy kokeilla tämäkin. Muinaisen postauksen "Syntiset silakat" pääsivät joulupöytään ja saivat kehuja anoppia myöden. Kolikon kääntöpuolena mainittakoon, että jouduin paljastamaan lähteeni eli tämän blogin vaimolleni.
VastaaPoistaHauska kuulla, että anoppikin - tuo kokkaavan miehen kovin kriitikko - on ollut tyytyväinen! Mainitsemasi smetanasilakat on yksi harvoja reseptejäni, jota ei tee edes mieli muunnella mihinkään suuntaan. Mietin pitkään, tulisiko mätimoussea maustoittaa esimerkiksi tillillä tai ruohosipulilla, mutta päädyin toistaiseksi tähän versioon.
VastaaPoista