Pottu paahtaen paranevi

Niin suurenmoisia kuin uudet perunat ovatkin, tulevat ne loppukesästä jo korvistakin ulos. Pottuja on syöty pari kuukautta sillin, tillin, piimän, purolohen ja ties minkä muun rauhoitetun hyvänmakuisen eläimen kera. Samaan aikaan varhausperunalaareissa alkaa näkyä nyrkin kokoisia ukkopottuja, joilla talvisodassa jatkettiin tappelua patruunoiden loputtua.

Käsityksesi uudesta perunasta muuttuu lopullisesti, kun ostat näitä kilon pussin ja paahdat pois. Ja näitähän voi tehdä tietysti vuoden ympäri, kunhan löytää isoa kiinteää perunaa. Uuniperunana tunnettu Rosamunda on aina varma valinta


Parilapotut

suuria kiinteitä perunoita
oliiviöljyä
sormisuolaa

Pese perunat hyvin, mutta älä hinkkaa kuorta pois. Viipaloi pitkittäin sentin paksuisiksi. Laita perunat isoon pakastepussiin ja lorauta sekaan öljyä sen verran, että sitä keräytyy pussin pohjalle jonkin verran. Öljyä ei tarvitse laittaa paljon, ideana ei ole hukuttaa perunoita siihen. Ropsauta sekaan pari hyppysellistä sormisuolaa. Solmi pussi tiukkaan umpisolmuun ja muljuttele perunoita käsilläsi pussia ylös alas käännellen. Voit myös jättää perunat hetkeksi tekeytymään pussiin, mutta etenkään kiireessä se ei ole välttämätöntä.

Kuumenna parila melko kuumaksi ja nostele perunat pussista parilalle. Vältä turhaa kääntelyä ja liikuttelua mutta pidä samalla huoli, ettei yksikään viipale pala parilaan kiinni. Kun alapuolella on reilusti mustat raidat, käännä perunat ja vähennä hieman lämpöä. Voit myös tässä vaiheessa laittaa parilan päälle kannen, jotta perunat kypsyvät nopeammin. Tarkkaa aikaa on mahdoton sanoa, mutta avoparilallakin valmista pitäisi tulla noin 20 minuutissa

Calzone, mamma mia!

Kaikissa kunnon mafialeffoissa on kohtaus, jossa perheen uskollinen soturi Frankie tai Dino tai Sonny tuo suvun kantamammalle jotakin herkkua korttelin paikallisesta. Jos mamman maaru kurnii, saa tuo 160-kiloinen kiharatukkainen torpedo välittömästi ison märän pusun poskelle, mikäli hän on tajunnut tuoda pekonicalzoneja.

"Listen Sonny boy, there are three kinds of people in the world. The ones with guns, the ones without them and the ones with guns and calzones."

Pekonicalzonet

(noin 18 kpl)

taikina:

10 dl pizzajauhoja

5 dl vettä

1 hiiva

2 tl sokeria

2 tl suolaa

loraus öljyä

täyte:

1 tlk sakeaa tomaattimurskaa (kuten Mutti)

2 pkt pekonia

400 g emmentalraastetta

Mittaa suureen kulhoon 5 dl kädenlämpöistä vettä. Murenna hiivaa sekaan ja sekoita sormin niin kauan, että se on täysin liuennut. Lisää sokeri, suola ja kunnon loraus öljyä. Lisää jauhot sekaan vähitellen ja vaivaa vällillä, kunnes taikina on kimmoisaa. Anna kohota lämpöisessä paikassa tai ainakin liinan alla huoneenlämmössä noin tunnin ajan. 

Kun taikina on noussut, vaivaa siitä ilmakuplat pois. Lisää sen verran jauhoja, ettei taikina jää sormiin kiinni. Ota taikinasta pienen omenan kokoinen pallo ja kaulitse se mahdollisimman ohueksi ja pyöreäksi. Levitä ylemmälle puolikkaalle ruokalusikallinen tomaattimurskaa, mutta jätä reunoihin noin puolen sentin puhdas reunus. Töpöttele yksi pieneksi siivutettu pekoninsiivu riviksi tomaattikastikkeen keskelle. Laita päälle reilu hyppysellinen juustoraastetta. 

Käännä taikinan puhdas alapuoli ylemmän päälle ja venyttele sitä reunoista niin, että saumat menevät tasan. Painele calzonen ulkoreunasta saumakohdan päältä parilla sormella kerran edestakaisin, jotta sauma sulkeutuu. Ujuta alle pitkä ja ohut lasta ja siirrä calzone uunipellille. Yhdelle pellille mahtuu noin kuusi calzonea.

Paista calzoneja 240-asteisessa kiertoilmauunissa kymmenen minuuttia ja anna hetki jäähtyä ennen tarjoilua (sillä tomaattimurska on tappavan kuumaa). Calzonet voi myös puolittaa keskeltä, jos haluaa niistä käteviä kahden haukkauksen suupaloja.