Rapeat ja nopeat pekoni-quesadillat

Uutenavuotena keittiöiden taistelijat ovat useimmiten täysin katki. Joulu on vienyt voimat ja pelkkä kinkunraadon vilkuilukin tekee pahaa. Vuodenvaihteen pippaloissa suositaankin texmexiä, pitsaa, sushia ja muuta vaivatonta. Samalla kuunnellaan kiikkustuolissa heijaavaa suurten ikäluokkien edustajaa, joka tivaa nakkien ja perunasalaatin perään. Ei oo, ei tuu.

Quesadillat ovat nopeita, rapeita ja sikahyviä. Sisälle voi ladata oikeastaan mitä tahansa, kunhan pitää lätyskät tarpeeksi ohuina. Jekku on juustoraasteessa, joka sulaessaan hitsaa tortillat yhteen. Resepti antaa 16 palasta, mutta tosi nälkäinen sissi syö tämmöisen satsin yksin.


Pekoni-emmental-quesadillat
16 kpl

Ainekset:
8 tortillakuorta
8 siivua pekonia
2 dl paseerattua tomaattia (tai salsaa)
400 g emmentalia raastettuna

Kypsennä pekoniviipaleita molemmin puolin hetki teflonpannulla. Älä käristä. Nostele pekonit talouspaperin päälle valumaan.

Levitä paseerattua tomaattia ruokalusikalla ohuelti tortillakuorelle, jätä reunoilta noin sentin levyinen alue kuivaksi. Levitä kuorelle kourallinen juustoraastetta. Asettele päälle kaksi pekoniviipaletta ristin muotoon ja levitä päälle kourallinen juustoraastetta. Sivele tortillakuori tomaatilla ja aseta kanneksi. Painele kämmenellä tiiviiksi.

Paista quesadillat yksitellen melko kuumalla teflonpannulla noin pari minuuttia per puoli. Älä käytä öljyä tai rasvaa. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahden ohuen paistinlastan avulla.

Anna valmiiden quesadillojen hengähtää muutama minuutti. Leikkaa terävällä veitsellä neljän osaan ja syö heti.

Vuohenjuusto-ruusukaalipiiras (kiitos Belgia!)

Belgia, tuo Euroopan pohjoisin kehitysmaa, tarjoaa maailmalle lähinnä väkevää munkkien panemaa olutta ja tuhtia suklaata. Näiden lisäksi ainoa merkittävä belgialaiskeksintö tehtiin 1500-luvulla, kun tuntemattomaksi jäänyt flaami löysi kasvimaaltaan ruusukaalipalluroita. Loppu on brysselinkaalin historiaa

Ruusukaali on lajikkeista paras kätevän kokonsa ja läpitunkevan täyteläisen makunsa ansiosta. Niitä voi äityä ahmimaan sellaisenaankin, kevyen suolavedessä keittämisen jälkeen. Ensiksi kuitenkin kannattaa tarkistaa, että huoneen ilmanvaihtoasiat ovat kunnossa.


Ruusukaali-vuohenjuustopiiras

pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
½ dl vettä
suolaa

täyte:
5 munaa
200 g vuohenjuustoa
n. 200 g ruusukaalia
1 dl ruokakermaa
2 tl rakuunaa

Sulata voi mikrouunissa. Lisää kulhoon voisula, vehnäjauhot, vesi ja ripaus suolaa. Vaivaa taikinaksi ja painele tasaiseksi pyöreään normaalikokoiseen piirasvuokaan. Älä jätä reunoja. Pistele taikinapohjaan haarukalla kymmenkunta kertaa laita vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Paista pakastimessa kylmennyttä pohjaa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Höyrytä ruusukaalit lähes kypsiksi, huuhtele ne kylmällä vedellä ja puolita terävällä veitsellä. Leikkaa vuohenjuusto noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Asettele ruusukaalinpuolikkaat ja vuohenjuustot piirasvuokaan. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja rakuuna. Kaada seos piiraan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen syömistä.

Mehukas tonnikala-tomaattirullapizzasystem

Ei kokkailu aina yhtä juhlaa ole. Kerran laadin perusmallin peltipitsaa melkomoisessa ristipaineessa. Mielessä kävi, että mitäpä jos rullaisin koko hoidon ja tuuppaisin uuniin. Että tulisi edes jotain jännitystä.

Seuraavalla kerralla panin toimeksi. Parin koeammunnan tuloksena syntyi tämä erikoisen mehukas kartussi. Sen voi laittaa jo ennen kuin paukauttaa baariin. Tämä pötkylä on yön pieninä tunteina arvokas.


Tonnikala-tomaattirullapizzasystem

pohja:
5 dl pizzajauhoja (kuten Myllyn Paras)
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2  lorausta oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

täyte:
2 tlk tonnikalaa öljyssä
4 dl juustoraastetta
2 isoa ja kiinteää tomaattia
1 dl paseerattua tomaattia
1 muna (voiteluun)

Sekoita kulhossa vesi ja murenna siihen hiiva. Lisää jauhot, suola ja oliiviöljy. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä sen verran, että kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota noin tunti. 

Kaada tonnikalasta enimmät öljyt lavuaariin ja lusikoi tonnikalat lävikköön valumaan. Viipaloi tomaatit terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi (noin 6 siivua per tomaatti, miinus päädyt).  

Vaivaa kohonnut taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele. Levitä uunipellin kokoisen leivinpaperin päälle rahtunen jauhoja.  Kauli taikina niin ohueksi, että se peittää koko leivinpaperin. Siirrä leivinpaperi taikinoineen uunipellille. Leikkaa taikinapyörällä tai terävällä veitsellä reunoja pitkin, jolloin jäljelle jää tarkalleen pellin kokoinen pohja.

Levitä pohjalle paseerattu tomaatti siten, että taikina yläosaan jää noin seitsemän sentin pituinen kohta pelkkää taikinaa (kts. kuva). Lado 12 tomaatinviipaletta kolmeen riviin. Lusikoi tonnikala tomaattien päälle ja lisää juustoraaste. Kääri koko hoito leivinpaperin avulla  tiiviiksi rullaksi kääretortun tavoin (täytetystä päästä tietenkin aloittaen). Muotoile valmiista rullasta mahdollisimman pyöreä ja jätä se sijoilleen pellin toiseen päähän.  Voitele koko komeus kananmunalla.

 Paista rullaa 200-asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia. Laske lämpö 125 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia. Anna kypsän rullan tekeentyä pellillä vähintään puoli tuntia. Leikkaa terävällä veitsellä parin sentin siivuiksi ja anna mennä. Kylkeen sopii jokin helppo pizzapunkku, kuten Barefoot Shiraz, tai vaivaton Suomi-lager.

Kalapuikkogratiini isänmaan toivoille

Hellasoturin siviiliopinnot alkoivat viime vuosituhannen loppupuolella. Jo tuolloin peloteltiin, että "se on sitten vuosikausien tonnikalamakaronidieetti edessä". Pannut ja padat olivat solukämpän keittiössä heti kovassa tulituksessa, sillä Turun yliopiston opiskelijaravintolan ruoka (niin kutsuttu "Assarin biomassa") ei herättänyt kulinaristia intohimoja.

Halpaa oli oltava, ja hyvää. Bongasin jostain hassunhauskan kalapuikkogratiinin ohjeen, josta tuli pienen virittelyn jälkeen ravintoni kivijalka. Ainakin siihen asti, kun muutin saman katon alle nykyisen vaimoni kanssa.

Pyöräytin tämän ysäristi retron ruokamuiston päivänä muutamana, ja yhtä hyvältähän se maistui kuin ennenkin.


Kalapuikkogratiini

10 fileekalapuikkoa
3 dl riisiä
2 lihaliemikuutiota
1,5 l vettä
1 pss herneitä
1 pss maissia
1 pss hollandaisekastiketta (tai kaksi tuhdimpaan gratiiniin)
2 (tai 4 dl) maitoa 
25 (tai 50 g) voita

Kiehauta vesi ja liemikuutiot kattilassa. Lisää riisi. Keitä kypsäksi ja valuta siivilässä. Paista kalapuikot öljyssä pannulla. Lusikoi riisi pitkin pituuttaan uunvuoan pohjalle tasaiseksi catwalkiksi. Asettele kalapuikot päälle riviin. Kaada toiselle puolelle pussista herneet, toiselle maissit. Valmista hollandaisekastike pussin ohjeen mukaan, mutta käytä maitoa, vaikka käskisivät laittaa vettä. Lisää kastikkeeseen lopuksi 25 g voita. Kaada kastike kalapuikkojen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pupella heti.

HUOMIO! Kuvan gratiini on kevyehkö yhden pussin versio. Kastikemäärän tuplaamalla saat reilusti maukkaamman, joskin kaloripommisemman version. Täysin överiksi homman voi vetää kauhomalla tuplasatsin päälle useampi desilitra juustoraastetta. Tämä tuhdein versio maistuu erinomaisen hyvältä sitsien jälkeisenä aamuna.

Panimosta pamahtaa: Founders Centennial IPA

Käsipelipanimot ovat kovassa nousussa myös Yhdysvalloissa, johon on perinteisesti totuttu hankkimaan laatualkoholi meriteitse Euroopasta. Ison meren takaa on saapunut vanhalle mantereelle viime aikoina melkoinen joukko omintakeisen oloisia oluita. Yksi niistä on Founders Centennial IPA.

Alkossa tämä herkku on valitettavan helppo ohittaa. Etiketti näyttää lähinnä puolalaisen speedmetalbändin EP-kannelta, jonka basistin serkku on värkännyt Żubrówka-palkalla Corel Draw'lla. Mutta eipä sitä myydä laatuviinejäkään etiketillä.

Centennial IPA:n tuoksu on greippisen kukkainen ja mineraalisen raikas, kuin onnellisen yksinhuoltajaäidin betonielementtitalon seinään pyyhkäisemä puuvillainen sideharso.

Ensipuraisu on mausteisen humalainen, piskuisen yrttinen, ohuesti lieminen, jopa hivenen sappimainen. Siinä sapen hyvässä merkityksessä.

Pureskellessa olut pyrskähtää ja paisuu täyteläiseksi vaahdoksi. Tätä juodessa ei tarvitse välttämättä syödä mitään. Centennial-humala jää kiikkumaan kitalakeen ja imee jälkimaun mukanaan.

Muheva. äärimmäisen kokonaisvaltainen IPA.

Panimo: Founders Brewing (Yhdysvallat)
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 7,2 %
Hinta: 3,86  € / 0,355 l 
Kolmella sanalla: Pastori ottaa neljännenkin.

Munattomat muusiletut

Perunamuusia jää aina yli. Vanha kansa paistoi jämämuusia paistinpannulla sipulin kera. Ei ole sekään huonoa, etenkin jos on edellisenä iltana ollut rallallaa. Mutta eilisestä muusista saa jopa tuoretta muusia parempaa - munattomilla muusiletuilla.

Muusilettuja voi tehdä monella tavalla. En suosi kananmunan käyttämistä, koska silloin lopputuloksena on perinteisen letun ja pottumuusin äpärä. Tämä perunajauhopohjainen taikina tuottaa kimmoisan, aavistuksen sitkoisenkin letun. Ohje ei ole ihan tarkka, sillä ainesten määrä riippuu muusin rakenteesta.

Varoitus: voi käynnistää hallitsemattoman ahmimisreaktion.


Munattomat muusiletut
24-30 kpl

7 dl eilistä perunamuusia
1 dl ruokakermaa
2/3 dl perunajauhoa
mustapippuria
suolaa 
rasvaa (paistamiseen)

Kaada muusin joukkoon ruokakerma ja mausteet. Sekoita ruokalusikalla tasaiseksi. Lisää puolet perunajauhoista ja sekoita. Lisää loput perunajauhot ja sekoita. Lämmitä lettupannu aika kuumaksi. Pudota joka koloon rasvaa ja laita perään kukkupäinen ruokalusikallinen muusitaikinaa. Paista parisen minuuttia, tai kunnes lettu alkaa pullistella. Käännä ympäri ohuella lastalla ja paista minuutin verran. Letun pitäisi pysyä käännettäessä vaivatta koossa. Jos se on liian löysä, lisää taikinaan perunajauhoja.

Muusiletut ovat maukkaimmillaan lämpiminä jonkin kirpeän hillon kera. Kesäpöytäänkin ne sopivat, vaikkapa grillattujen vihannesten ja bratwurstin seuraan.

Paistetut paprikamunat

Twitterissä tupsahti eteen yllättävä kuva paprikoiden sisään paistetuista kananmunista. Terveisiä vaan @tapsakooo:lle. Raivostuttavaa! Miksi en ole itse tajunnut tätä?

Hetihän tämä oli pantava kokeiluun - ja kyllä maistui! Mehukas paprika luo rapeapohjaisen kananmunan kanssa kestävän kulinaristisen liiton.

Paprikamunat olivat Hellasoturin huoltokorsun aamiaispöydässä niin suuri hitti, että olisinkohan saanut itse yhden kahdeksasta.


Paprikamunat
(8 kpl)

2 paprikaa
8 pientä kananmunaa
sormisuolaa
öljyä tai voita (paistamiseen)

Leikkaa paprikoista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Voivat ne tietysti vähän leveämpiäkin olla. Yhdestä keskikokoisesta paprikasta tulee neljä rengasta. Leikkaa renkaiden sisustaa pois mahdollisimman paljon.

Lirauta kuumalle paistinpannulle sopivasti öljyä tai voita. Paista paprikarenkaita noin minuutti ja käännä ne. Riko munat yksitellen mukiin ja kaada paprikoiden sisään. Valkuaista tuppaa olemaan liikaa, joten voit lopettaa kaatamisen heti kun saat keltuaisen pudotettua paprikan sisään. Paista paprikoita hetki kannen alla, kunnes renkaiden ulkopuolelle valunut valkuainen on hyytynyt. Leikkaa valkuaisenkrämmäleet irti terävällä lastalla ja heitä veks.

Paista paprikoita keskilämmöllä niin kauan, että keltuainen on lähes hyytynyt. Sen voi jättää hivenen löysäksi. Kannen alla paprikamunat kypsyvät nopeammin, mutta keltuaisen päälle syntyy sillloin vaalea kalvo. Ilman kantta keltuainen pysyy kirkkaan keltaisena, mutta silloin on oltava tarkkana, että paprikamuna ei kärvähdä alapuolelta. Ripsauta lopuksi munien päälle hitunen sormisuolaa. Syö kuumina.

Kermape*se keskiajalta

Jos joku nimi kuvaa ruokaa mahdollisimman epäonnistuneesti, niin "köyhät ritarit". Kuka lienee niin tympeän nimen keksinytkään? Keskiaikaisiksi ammateiksi muutettuna kyseessä olisi ennemminkin herkkusuinen markiisi. Aikansa kermape*se.

Tämän makoisan retroruoan suosio lienee painunut unholaan siksi, että kukaan ei syö enää nykyään säännöllisesti ranskanleipää (paitsi ne kaverit, joilla ei ole paistinpannua). Aivan tuoreesta leivästä näitä ei kannata tehdä, sillä paistamisesta tulee hankalaa. Kaupassa kannattaa ensiksi katsastaa eilisten laari. Jos sieltä löytyy napakan kovaksi tekeytynyt yksilö, ei parempaa voi löytää. Ja alennuksessakin se on.


Köyhät ritarit
(10 kpl)

1 ranskanleipä (ei ihan tuore)
3 munaa
6 dl kevytmaitoa
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
hilloa
rasvaa (paistamiseen) 

Leikkaa ranskanleivästä päät pois. Viipaloi kymmeneen viipaleeseen. Sekoita kulhossa munat, maito, sokeri ja suola. Kuumenna paistinpannu aika kuumaksi. Veistä siihen reilu kimpale voita ja kasta leipäviipale munamaidossa nopeasti molemmin puolin. Pihdit ovat tähän hyvä työkalu.

Paista köyhiä ritareita toiselta puolelta kolmisen minuuttia tai kunnes reunat ovat rapeutuneet. Käännä ja paista rapeaksi toiseltakin puolelta. Pannulle sopinee 3-4 viipaletta kerrallaan.

Syö köyhät ritarit lämpiminä löysäksi vatkatun kermavaahdon ja hillon kera. Kuvassa on päädytty köyhänmiehenlakkahilloon, joka on tehty karviaisista ja porkkanasta.

HUOM! Köyhikset maistuvat erinomaisesti myös suolaisina versioina. Päälle sopivat hyvin esimerkiksi edam tai sulatejuusto, salaatti ja maksamakkara.

Panimosta pamahtaa: Perlenbacher Pilsener

Siitä on kymmenisen vuotta, kun Lidl (eli Natsisiwa, eli Liiteri, eli SS-market) teki Saksasta maihinnousun Suomeen. Salamyhkäisen kaupan pihassa ei saanut kuvata, eikä yritys antanut julkisuuteen mitään lausuntoja.

Mutta halpaa siellä oli, ja ensi alkuun asiakkaiksi houkuteltiin sairaan halvan bischofshofenin ystävät. Joltain kotimaiselta petturipanimolta oli ostettu erä peruslageria, jota myytiin Leijona-nimisenä noin 80 sentillä pullo. Pian myytiin myös ketjun omia oluita, jotka maistuivat lähinnä saksalaiselta rynnäkkötykiltä: metalliselta ja vierasmaalaiselta. Panin Lidlin oluet pannaan pitkäksi aikaa.

Jokunen aika sitten myymälässä sattui silmääni tyylikäs vihreä pitkäkaula Perlenbacher Pilsener. Tämä Heinekenin pulleampi maalaisserkku oli hinnoiteltu nerokkaasti: ei halvinta kuraa, mutta reippaasti trendioluita edullisempi.

Tuoksu on vähäpätöinen ja neutraali. Ensipuraisu on ehkä hieman vetinen, mutta mukavan humalainen. Suutuntuma on vaahtoisa kuin syksyinen Itämeri.

Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Varsinainen oluen maku jää aistimatta, kun aromit ampaisevat Blitzkriegin lailla suun halki kitalakeen. Olut tulee ja menee, mutta ei kovasti ole. Jälkimaku sentään on miellyttävän katkera.

Hintaisekseen Perlenbacher on varsin kelpo pilsener. Sitä voi nautiskella aivan hyvin meksikolaiseenkin tapaan sitruuna suussa. Siis pullon suussa.

Panimo: ?
Tyyppi: pilsener
Vääntöä:  4,7 %
Hinta: 1,67  € / 0,33 l 
Kolmella sanalla: Yllättävän raikkaasti rapsakka.

Panimosta pamahtaa: Kievari Imperiaali Stout

Krimillä käytiin sotilaallista moniottelua myös 160 vuotta sitten. Silloin venäläisiä vastassa olivat brittiläiset, ranskalaiset, turkkilaiset ja sardinialaiset. (Italialaisethan ovat aina mieluusti mukana, kun on isompi remmi turvana). Tuo sota poikkesi keskeisesti Putinin voimapoliittisesta sulkeisharjoituksesta. Krimin sotaan tultiin jonossa, siellä oltiin rivissä ja kotiin palattiin pinossa. Lopulta ei ollut selvää edes se, kuka voitti.

Sodan symboliksi nousi brittiläisen kevyen ratsuväen prikaatin itsemurharynnäkkö Balaklavassa 1854. Yksikkö tulkitsi saamaansa epäselvää hyökkäyskäskyä virheellisesti ja rynnisti vetäytyvän venäläisen tykkipatterin sijaan "kuoleman laaksoon", jonka kummallakin harjanteella oli venäläistä tykistöä ampumavalmiina. Arviolta neljännes yli kuudensadan miehen prikaatista jauhautui muhjuksi joka suunnalta leimuavassa tulituksessa.

Lordi Alfred Tennyson sykähtyi urhean ratsuväen hirveästä kohtalosta niin, että puki taistelun runoksi "The Charge of the Light Brigade". Iron Maiden sävelsi tragediasta vuonna 1983 kauniin laulun "The Trooper". En tiedä, pantiinko taistelusta nimikko-olut, mutta jos olisi pantu, se olisi ollut jotakuinkin sellaista kuin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Imperiaali.

Tykinputkea muistuttavasta pullonsuusta valuu hitaasti pikimustaa olutta, jonka vaahto on tummanruskeaa ja varsin pahaenteisen oloista. Tuoksu on tuhti, paksu ja savuinen. Tykkien kumun voi haistaa.

Ensipuraisu on raivoisan hapanleipäinen ja paahtavan katkera. Aavistus mämmiäkin on, mutta ei imelällä tavalla. Suutuntuma on mehevän paksu. Olut on kuin mäntien mustaksi jyskyttämää moottoriöljyä. Magnum-, Perle ja Tettnang-humalat ryskyvät suussa. Maistelijaa ei päästetä vähällä, ennemminkin kyseessä on pruuvaajan synkeä kiirastuli. Jälkimaku on äkillisen lyhyt, mutta happamat humalat kihoilevat kurkussa mukavan pitkään.

Kievari Imperiaali Stout on väkevä, iso olut. Se jättää taakseen monet brittiläisetkin pullo-stoutit, joskin kokonaisuus on aavistuksen suomalaiskansallisempi. Imperiaali Stout valittiin Suomessa vuoden olueksi vuonna 2013. Luultavasti siksi, että kukaan muu ei ole rohjennut panna ihan vastaavaa.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyppi: imperial stout
Vääntöä: 9,2 %
Hinta: 5,65  € / 0,33 l 
Kolmella sanalla: Tulin, näin, tykitin.

Olutblinit

Blinikausi on Suomessa jostain syystä tammikuussa, vaikka jauhoja ja smetanaa saa kaupasta ympäri vuoden. Ainakin Turussa. Kauheasti hyvää ei ole itärajan takaa Suomeen tullut, mutta blinit ovat ehdottomasti yksi parhaista sikäläisistä vientituotteista. Kaikkein paras on tietysti AK-47, jonka voi unohtaa suolampeen vuodeksi, onkia ylös ja ja ampua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Blinit eivät itsessään maistu kovin erikoiselta. Niiden salaisuus onkin rakenteessa. Oikeaoppisesti laitetut blinit ovat kuohkeita ja reunoiltaan rapeita. Maku tulee lisukkeista. Kaviaari ja mäti tulee monelle ensimmäisenä mieleen, ja vaikka olenkin pienten kalanmunien suuri ystävä, toimivat nämä slaavilaiset lettuset minusta parhaiten smetanan, hunajan ja suolakurkun kera. Toki lisukkeina voi käyttää mitä mieleen juolahtaa.


Olutblinit
(viitisentoista)

2,5 dl maitoa
1/3 hiivakuutio
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl hapanta III-olutta (ale, humaloitu lager, pils tms.)
25 g voita
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl kirkastettua voita (paistamiseen)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja kaada suureen kulhoon. Murenna sekaan hiiva ja sekoita. Lisää tattarijauhot ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja peitä tiiviisti kelmulla. Anna pullistua huoneenlämmössä kahdeksan tuntia.

Voin kirkastaminen: Sulata kattilassa 150 grammaa voita. Älä päästä kiehumaan. Ota liedeltä ja anna tasaantua. Kaada kirkas osa voista pienempään astiaan. Älä päästä pohjalle jäänyttä sakkaa mukaan. Voit sulattaa voin myös mikrossa pienellä teholla 4-5 minuuttia. Tällöin lopputulos ei ole yhtä kirkasta kuin kattilassa, mutta käyttökelpoista.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja plumpsauta ne kohonneeseen taikinaan. Lisää olut, vehnäjauhot, suola ja 3 rkl kirkastettua voita. Sekoita tasaiseksi ja anna seistä kymmenisen minuuttia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kaavi taikinan sekaan. Sekoita varovasti lusikalla. Anna taikinan seistä kymmenen minuuttia. Nyt sen pitäisi näyttää kuohkealta ja muhkealta.

Lämmitä lettupannu melko kuumaksi. Lirauta 2 rkl kirkastettua voita joka koloon ja annostele noin puoli desiä taikinaa per kolo (riippuu pannun paksuudesta). Blinit alkavat turvota melkein heti ja ne voi kääntää kun ne näyttävät kiinteiltä, eivätkä enää tytise. Maiskuttele blinit kuumina ja tuoreina smetanan, sipulin, ohuiden suolakurkkuviipaleiden ja hunajan kanssa. Ainoa oikea ruokajuoma näiden kanssa on kylmä olut.

Phillyn nachot

Tämä herkullinen (krapula)ruoka ei sovellu ensitreffeille, vaan suhteen siihen vaiheeseen, jossa kumpaakaan ei enää häiritse se, että syömisen jälkeen täytyy sännätä heti suihkuun.

Phillyn nachot

(kolmelle)

400 g sika-nautajauhelihaa

1 prk (n. 200 g) texmex-papuja (kuten Santa Maria Refried Beans)

1 prk Philadelphia-tuorejuustoa

1 prk (n. 200 g) hedelmäsalsaa

2 dl juustoraastetta

200 g maissilastuja

10 tippaa Tabascoa

mustapippuria

suolaa

Ruskista jauheliha, mausta tabascolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää pavut ja ja paista niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Kaada maissilastut uuninkestävään vuokaan. Ne saavat mennä reilusti päällekkäin, joka paikassa saisi olla ainakin 2-3 lastua. Levittele jauheliha nachojen päälle, saa olla kokkareita siellä täällä. Ripottele juustoraaste. Paista uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia tai kunnes reunimmaiset nachot alkavat ruskistua reunoilta.,

Sekoita Philadelphia ja hedelmäsalsa kulhossa. Kauho se lusikalla nachojen päälle. Tämä ruoka elää vain lyhyen hetken, joten syö heti.

Sikamakoisat kaurispullat

Tuttu insinöörismies on innostunut metsästyksestä. Hän on hankkinut pyssyt ja koirat ja samoaa metsiä riistaeläimiä päiviltään päästellen. Erinomainen harrastus! Satuin viime kerralla insinöörismiehellä piipahtaessani saamaan levykkeellisen tuoretta, vastikään ammutun kauriin jauhelihaa. Oheinen resepti sopii etenkin riistaa vielä vierastaville ja lapsille. Nämä pullat ovat mietoja, mehukkaita ja makoisia.

Tuttujen insinöörismiesten puutteessa kauriin jauhelihaa voi metsästää hyvin varustettujen lihakauppojen pakastinkaapeista. Jos kaurista ei löydy, voi sen korvata peuralla. Hirvi onkin sitten jo pari pykälää jyrkempää. 


Sikamakoisat kaurispullat
(viitisenkymmentä)

400 g kauriin jauhelihaa
750 g possun jauhelihaa
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 prk smetanaa
3 munaa
1/2 rkl suolaa

Läiskäise suureen kulhoon jauhelihat ja vaivaa kouralla puristelemalla. Lisää sipulikeittopussin sisältö, smetana ja kolme kanamunaa. Vaivaa tasaiseksi. Lisää suola, sekoita ja tarkista maku. 

Pyörittele massasta herkästi kämmentesi välissä meheviä lihapullia. Se onnistuu parhaiten, kun huuhtelet kädet vedellä ja kuivaat ne melkein kuiviksi. Kun taikina alkaa taas tahmautua kämmeniin, huuhtele. Paista kaurispullia 175 asteessa 15 minuuttia. Kylkeen sopii esimerkiksi perunamuusi ja sienimuhennos.

Panimosta pamahtaa: Neuzeller Pilsner Winter 13/14

Kausioluet ovat riskaabeli rasti. Joko ne ovat täysin kammottavia tai sitten niin napakymppejä, että kauden päättyminen ottaa kunnolla kupoliin. Ryhdikkäästi seisova Neuzeller Pilsner Winter 13/14 solahtaa jälkimmäiseen osastoon yhtä sulavasti kuin Edelweissia hamuava alppijääkäri viimeiseen rotkoonsa.

Lasissa olut näyttää juuri siltä, mitä spartalainen etiketti lupaa: pilsneriltä. Vaahto on mukavan kuohkea. Tuoksu on miellyttävän makea ja kepeän maltainen. Kun oikein nuuhkii, voi aavistaa banaanin pudonneen panimomunkin kaavun kolosta sammioon.

Ensipuraisu on vähäeleinen, ellei suorastaan bulkkilagermainen. Mutta sitten suussa alkaa tapahtua. Hallertau-humala ryntää ärhäkkäänä kieltä pitkin nieluun. Katkeraa, hapanta, aavistuksen greippistäkin. Jälkimaku on lyhyt, kuiva ja hieman pippurinen, mikä on oluessa aika poikkeuksellista.

Kokonaisuutena NPW on varsin oiva, rapsakan kuiva pils. Ei lainkaan hullumpaa vaikkapa vanhan ja tymäkän cheddarin kavaljeerina. Mutta kiitos alkoholiholhouspolitiikkamme, tämänkin herkun joutuu hakemaan Alkosta, koska se on 0,1 % liian väkevää marketin hyllyyn.

Panimo: Klosterbrauerei Neuzelle ( Saksa)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 4,8%
Hinta: 3,81 € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Raikas ja rapsakka.

Lipeäkalaa kunnon munakastikkeessa

En tunne kovinkaan monta ihmistä, joka pitää lipeäkalasta. Eli livekalasta, kuten ainakin Turussa lausutaan. Syytä kysyessä moni vastaa, ettei voisi kuvitellakaan syövänsä "lipeää". "Sehän on jotain myrkkyä!".

Eli maistettu ei koskaan ole.

Livekala on vastoin kaikkia ennakkoluuloja mainio keskiajalta peräisin oleva talvinen herkku, ei suinkaan pelkkä jouluruoka. Se on kevyttä, pehmeää, ruodotonta ja itsessään hyvin mietoa. Norjalaiset syövät livekalaa ihan oddmundina, ja siellä päin se on aina turskaa. Suomessa ja Ruotsissa lipeävedessä pehmitetään sukulaiskala molvaa, sillä turska on karannut makeutuneesta Itämerestä Atlannin suolaisiin vesiin. Portugalissa matkailleet ovat saattaneet törmätä bacalhau-nimiseen ruokaan. Se on lähes samaa.


Livekalaa munakastikkeella
(neljälle)

n. 1 kg livekalaa
8 dl maitoa (ei rasvaton)
5 munaa
3/4 dl vehnäjauhoa
75 g voita
mustapippuria
valkopippuria
suolaa
1 kg keitettyjä perunoita

Kuori perunat ja keitä ne. Keitä kananmunia 8 minuuttia ja lorauta keitinveteen alussa tilkka etikkaa (tämä tekee kuorimisesta vaivatonta). Jäähdytä munia kylmässä vedessä parisenkymmentä minuuttia. Kuori ne ja muusaa syvällä lautasella joko survimella tai haarukalla. Keitä perunat lähes kypsiksi, ennen kuin aloitat munakastikkeen laittamisen.

Laita maito mikroon kuumenemaan täydellä teholla kolmeksi minuutiksi. Kuumenna teflonkattila ja sulata voi. Lisää jauhot kuohuavaan voihin vispilällä sekoittaen. Seos ei saa muuttua kokkareiseksi. Jos siltä näyttää, voit lisätä hiukan voita. Kaada sekaan noin puolet maidosta koko ajan vispilällä sekoittaen. Sekoita kunnes se alkaa taas kiinteytyä. Lisää loppu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat ja ripaus suolaa ja valkopippuria. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää mausteita maun mukaan. Kastikkeesta ei ole tarkoitus tulla kauhean suolainen tai pippurinen, sillä niitä lisätään ruokailuvaiheessa. Väännä hellasta lämpö pois ja anna kastikkeen odotella liedellä kannen alla.

Laita livekala korkeaan mikronkestävään astiaan nahkapuoli alaspäin, ripottele pinnalle suolaa ja lämmitä ilman kantta täydellä teholla 10 minuuttia. Kaada neste pois. Kala on valmista syötäväksi.

Mielestäni paras tapa syödä livekalaa on ottaa ensin lautaselle pari perunaa ja pilkkoa ne pieniksi. Päälle useampi ruokalusikallinen livekalaa ja reilusti valkokastiketta. Koko komeuden päälle ripaus suolaa, musta- ja valkopippuria oman maun mukaan. Vanhan kansan suosimaa maustepippuria en suosittele, eihän se ole pippuria ensinkään, vaan jokin marja!

Palsternakka-lintupiiras

Pitkien pyhien päätteeksi kaapeissa tuppaa olemaan kaikenlaista, mikä päätyy lopuksi peltipitsaan. Piiraat ovat hivenen herkullisempi vaihtoehto. Tämä piiras syntyi silloin, kun joulun lähes täysin palvelleesta savukalkkunasta oli jäljellä vielä puolisen kiloa mehevää lihaa. Se löysi kaverin palsternakasta, "jumalaisesta juureksesta", kuten @tarutorikka Twitterissä maalaili.

Palvatun kalkkunan puutteessa voi aivan hyvin käyttää grillattua tai uunitettua broileria.


Palsternakka-lintupiiras

pohja:
3 dl vehnäjauhoa
50 g voita
1 prk (120 g) smetanaa
3 rkl vettä
1 tl suolaa

täyte:
200 g kypsää linnunrintaa (kalkkuna, broileri)
150 g palsternakkaa
2 dl juustoraastetta
2,5 dl ruokakermaa
3 munaa
2 tl lipstikkaa (tai muuta lintiurttiä, kuten rakuunaa)
mustapippuria 
suolaa

Sekoita sulatettu voi, jauhot, smetana ja suola isolla lusikalla tai nuolijalla kulhossa joustavaksi taikinaksi. Läjäytä taikina piirasvuokaan ja painele kämmenellä tasaiseksi. Pistele haarukalla sinne ja tänne parisenkymmentä kertaa ja työnnä vuoka pakastimeen puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Työnnä vuoka suoraan pakastimesta uuniin ja kypsytä pohjaa 15 minuuttia. Kuori palsternakka ja suikaloi veitsellä ohuksi tikuiksi. Kypsennä palsternakkaa oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes päät alkavat olla mukavan ruskeita. Ripauta päälle hieman suolaa. Valuta palsternakkaa siivilässä muutama minuutti.

Ripottele vuokaan 2-3 sentin suikaleiksi revitty linnunliha, palsternakat ja juustoraaste. Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon ruokakerma ja lipstikka. Lisää neljä kierrosta mustapippuria ja ripaus suolaa. Tarkista maku. Kaada seos piiraan päälle ja levitä sitä joka kohtaan. Paista 200 asteessa parisenkymmentä minuuttia. Anna jäähtyä lämpöiseksi ja popsi pois.